Sain 2018 superrandonneur sarjan täyteen
eli 200, 300, 400 ja 600km Brevetit ajettua aikarajojen puitteissa. Ensi vuoden PBP tavoitteena. Nopeus on hiukan hukassa, tai sitten olen tullut vanhaksi, 600km vei taukoineen 30 tuntia ja piti nukkua vähän. Olen ottanut tavaksi monet mutta lyhyet unet, ajan makuualusta+säkki mukana ja kun väsyttää, etsin paikan 50 m tien vieressä ja nukun 15-90 minuuttia. En laita herätystä vaan havahdun hereille aina suht nopeasti. Toimii ainakin minulla. Syöminen pikkuhiljaa koko ajan on pakollista, muuten väsähdän. Väsyttävin taisi olla 600km:n keskimmäinen 200km, ilta->aamu ja kaikki paikat kiinni (Parkano->Alavus->Parkano, melkein erämaataipale), selvisin paketilla keksejä, kourallinen pähkinöitä, 1.5l vettä ja 1/2 l urheilujuomaa, tunnin unet.
Pyöristä; ajoin 200, 300 ja 400 Slywaylla ja 600km NoComilla. Jälkimmäiseenkin saa tavarat mukaan, makuusäkki takahaarukkaan kiini remmillä. NoCom rullaa paremmin ja tuntuu nopeammalta, mutta Slyway on rennompi ajaa, erityisesti ylämäkeen ja pimeällä, ja siihen saa helposti enemmän tavaraa mukaan. Jostain syystä NoComin hyvin makaava ja pienen lonkkakulman ajoasento tuntuu sopivan paremmin polville ja lihaksille.
Uppsalan 1500km olis kiva mutta en taida lähteä kuitenkaan. Mulle riittää SR sarja, Alastaro, Noja SM ja Ruska tänä vuonna pitkiksi matkoiksi.