Vähän paljon päikkäriä tuon aiemmin kuvatun onnettomuuteni jatkosta. Viiden päivän kuluttua on kulunut kaksi kuukautta paukusta, merkkipäivä tulossa:
Todetaan ensiksi se tärkein: hengissä ollaan. Nää pultithan on paikoillaan, eikä merkkejä nekroosista, joten suonisto on kehittymässä, ei tässä nyt muuta tarvita kuin lepoa ja aikaa, totesi kirurgi katsoessaan uusia röntgenkuvia ja virnisti päälle. Itse menin varmaan kalpeaksi taas.
Kaikki nämä kotona edelleen käyvät hoitoalan ammattilaiset yrittää vakuuttaa ja kannustaa, että ihmeen hyvin tässä toivutaan, mutta eihän ne ymmärrä. Neljä senttiä on kadonnut oikean reiden ympärysmitasta. Neljä senttiä lihasta kahdessa kuukaudessa, se ei tule takaisin ihan samassa ajassa. Ja arvatkaa onko maha kasvanut. Kuukausi tässä vielä kutistutaan ennen kävelyn aloittelua.
Mutta se valittamisesta. Viime aikojen hyviä juttuja on, että fyssari on nyt rakentanut jo vähän voimakkaampaa staattista lihastreeniä tuolle jalalle ja tilasi Amazonista mulle nojatuolikuntopyörän!, jolla saan totutella pyöräilyliikkeeseen ihan olemattomalla vastuksella. Tekee muuten hyvää pyörittää jalkoja täydellisen liikepaussin jälkeen! Tää laite on selvästi lyhytkampiuskovaisten kiinalaisten rakentama, kampien pituus on 95 mm. Laitan kuvan tuohon alle.
Kävin viimein santarmien kuultavana viime lauantaina, onnettomuuden paperihommat on siellä vielä ihan tekemättä, ranskalaisittain. Jo viidennellä soittokerralla sain viimein tuon oman haastetteluajankohtani sovittua. Sain siis nyt vakuutysyhtiöille ja sossuun lähetettäväksi tuon pöytäkirjan, jossa "uhrin" versio tapahtumista. Santarmi oli selvästi ilahtunut, kun minulla oli GPS jälki Stravasta printattuna onnettomuushetken suurennoksineen ja tarkkoine nopeustietoineen. Syyllisyysasia tuli täysin selväksi, vastapuolen venkoilut - tai oikeastaan sen mopopojan sanomiset siitä että olin tullut tosi kovalla nopeudella - jäi noilla dokumenteilla arvottomiksi.
Pyörääkin on jo tutkittu kahteen otteeseen. Vakuutusyhtiön lähettämä expertti kävi sitä ensin ihmettelemässä, mutta ei se kummoinen expertti pyörien suhteen ollut. Sen suurin ihmettely liittyi siihen, että miksi minä olin ostanut ja asentanut ne uudet, mällissä hajonneet kuudenkympin polkimet, eikö siinä noin kalliissa pyörässä tullut polkimia mukana?! Ammattimies. No, totesi se kyllä itsekin, että ei hän näistä mitään, pitää viedä tuonne myyjäliikkeeseen korjauksen kustannusarviota varten. Pyöräliike tekikin sitten oman tarkastuksensa ja päätyi hyvään lopputulemaan, korjauskelvotonhan se raato on. Se arvio on tietysti oikein hyvä minulle ja varmaan myös heille, saavat uuden pyörän myytyä aikanaan.
Se kuva siitä nojatuolikuntopyörästä, taidan hankkia itselleni konttorille tuollaisen (neljäkymppiä), jahka palaan pulpetin ääreen:

Hyviä pyöräilyjä ja muistakaa varoa sokeita autoilijoita siellä!