PW kirjoitti:Siitä Kärnäkosken myllyltä ku seuraa jokea ylävirtaan, pääsee Kuolimon rantaan. Siinä on laavu jossa kerran yövyttiin - aika hieno paikka. Linnotuksen takana taas on Saimaa johon joki laskee.
Taipalsaarella Pölkkybaari on klassikko, en tosin tiedä saako sieltä vegepitsaa 
Taipalsaarelta Lappeenrantaan tulee kyllä kevari, muistaakseni kurvailee millon mihinkin, eli melkeen suosittelisin maantien laitaa - 13km.
Eilisiltana tutkin kans jotain Etelä-karjalan matkailusivustoa jossa noita laavu- ja retkipaikkoja oli karttojen kera, pystyi myös paikkakunnan mukaan valkkaamaan. Kahtotaan kuinka pitkään jaksaa ja ehtii... mutta pitää linkki kaivella.
Premnas kirjoitti:Kivaa matkakertomusta, saatoin nauraa vähän tuolle mainostauolle 
. Mistäs ootte muuten tuollasen söpön minikiikkustuolin hommanneet (näkyy siinä kinesioteippikuvassa)?
Tuo oli Sailan äidillä kuvattu otos niin en tiedä, voisiko jostain nukkekotikaupasta löytyä?
- päivä
17.8
70 km
19,9 kmh
60,2 kmh max. asfaltilla, 50 kmh soralla (en uskaltanut enää mittaria tiirata 
)
sisälämmöt 22 - 27 astetta.
Ketturiutan aamu valkeni idylisenä, kun ulos rupesi kurkkimaan niin järvinäkymässä oli lisänä pari joutsenta. Virkeä aamu vaikka varmaan 10 kertaa heräsi yöllä, muuten vaan säpsähteli ja 4 kertaa tirpat lauleli kovemmin. Kuuma oli välillä kun villakerraston laitoin yöksi, meinasin rannalla viiman käyvän mutta ei, makuupussi auki nukuin.
Polvi tuntui hyvälle, laittelin lisää geeliä ja rupesin kahvinkeittoon, Saila polskahti uimaan, lämmin auringonpaiste heti aamusta niin kyllä kelpasi. Pitsaa ja sämpylää nassuun ja viimein rensselit pusseihin ja kasseihin jotta pyörille pääsisi taivaltamaan. Olisin viihtynyt pidempäänkin mutta hyvä viikonloppukohde jatkossa kun kotoa polkaisisi alta 3 tunnin, tai Sailalla suoraan töistä lähtiessä 2h.
Pyörän pakkaus ja metsätaipaleelle, olisiko kello 11 lyönyt, pakkaus onnistui kerrasta kun kuplamuoviavaruuspeiterullan asettelin vasemmalle ongelmallisen pyöräkotelon viereen ja varovasti tavaraa päälle, tilaakin jäi vaikka tällä tavaramäärällä helposti kuukauden olisi reissussa.
Matkanvarrella metsäteitä polkiessa hokasin, että täällä oli jokunen? suvi sitten kulotettu metsää mutta vielä aluskasvillisuus ei ollut ryöpsähtänyt. Edellispäivänä pyitä oli kyllä kuin maailmanlopun edellä noilla main.
Asfaltille kun pääsi ja kappaleenmatkaa sai poljettua niin piti kuvata risteys mistä tuonne ketturiutalle kannattaa kääntyä.
5,5 km jälkeen tuli Ahveniston kylä, siellä oli muodikas ja paljon ristiriitoja aiheuttava toriparkki, mielenkiintoista olisi tietää montako miljoonaa tämän rakentamiseen on mennyt.
Oli myös Baari ja kauppa Ahveniston Apaja ja renkaat vinkuen ja jarrut kirskuen kaarsimme pihaan. N. 10 v sitten olin käynyt paikassa mutta nyt olin lähes varma, että tuo olisi lopettanut mutta ilmeisesti uusien nuorempien pitäjien toimesta yritys kukoisti. Lisää aamukahvia ja kasvispiiras josta Sailalle jäi vaikutelma, että olisi sisältänyt myös kalaa mutta kysymällä asia ei ratkennut.
Mäntyharjulle matka vei, yksi pyörämatkaava pariskunta tuli vastaan joita myös jututin, pelottavaa, löydänkö taas sosiaalisen puolen itsestäni? polvi ei tykännyt mäkien vääntämisestä mutta hiljaa niitäkin kiivettiin. Ennen Mäntyharjua kaarsin pienen mutkan jollekin museosillalle jossa lyhyt tauko.
Mäntyharjulla tarkoitus oli käydä Taidekeskus Salmelassa mutta Saila kuukkeloi aamulla, että kesä on peruttu ja taidekeskus laittoi ovet säppiin 12. pv. Pysäköimme kuitenkin jonkun kiinni olevan kesäkioskin kupeeseen ja käpöttelimme joen/lammen kupeessa kulkevaa polkua joka pääosin oli tervaista lankkupolkua. Tuttu paikka v. 2011 nojapyörätapaamisesta. Ulkoilmakirkon kohdilla käännyimme takaisin ja pyörille päästyämme polkaisimme pitseriaan syömään hyvää kasvisrullaa… olisin syönyt toisenkin mutta en raaskinut, 10.50€.
Samalla kännykkää ruokkiessa laitoin ekat tarinat päiväkirjaan näytteille ja totesin Sailalle, että helposti tunnin tuota tekstiä olisin vielä hieronut ja täydentänyt mutta tällä nyt mentiin. Massu puolillaan ja akku 67% virta-annoksella täytettynä sanoimme kiitos ja hei! (tai Saila sanoi täyttymyksen vatsan osalta olevan täydellinen). Eteisessä tutkin vielä minkä firman matot on lattialla (ammattitauti) ja poljimme osuuskauppaan ostoksille. Suklaata, leipää ja suklaajuoma, Sailalle jugurttia. Pihalla raikasta vettä pulloihin ja pari sanaa avohakkuut historiaan kampanjasta siitä kysyneelle.
Tie parani Mäntyharjun jälkeen, aamupäivällä olikin aika heikkoa asfalttia. mäet loiveni 16 km jälkeen kun päästiin 15-tielle, sitä polkiessa ei polvikaan oireillut ja hetken oli vauhdinhurmaa mitä sai ihan vaan polkemalla.
Vielä kun pikkutien idylin saisi isolle tielle
7 km jälkeen soratielle, taas ylämäki-alamäki-ylämäki yhdessä polkien, tai kahdessa mäessä työnsin, toisessa myös vähän Sailaa ettei matka toppaa ja pääsi mäen päälle. Pito ei tahdo riittää irtosoralla ja oli nuissa jyrkkyyttä vaikka lyhyitä mäkiä. Helposti olisi päivän maksiminopeudet saanut soralla, ehkä 70 kmh mutta pää ei kestänyt kuin 50 kmh kyytejä.
Karkaus niminen kylä tuli vastaan ja jäin miettimään, että jos olisin kyläyhdistyksessä silmäätekevänä niin keskittyisin vaan yhteen kylätapahtumaan, karkauspäivään…. näitä paskoja läppiä miettiessä tulin hevosaitauksen viereen jossa heppa oli sitä mieltä, että karkaus kesäisenä perjantaina ei ole paha asia, eka katoin jotta vauhko tuo on ja tuleeko päälle vai meneekö ohi mutta ennen aitaa heppa teki u-käännöksen, Saila tuli perässä ja kun näki tilanteen niin tuli matelemalla, heppa päätti tulla aidasta läpi.
itse olin parkissa odottamassa mutkan takana 200 metrin päässä ja eikun hepo minua kohti mutta 50 metriä ennen kaviokulkine löysi jarrut ja alkoi pähkiä menisikö takaisin vai syöksyisikö päälle. Soiteltiin Sailan kanssa, että kävisi talossa sanomassa, että tulisivat apuun mutta hiljaista oli, mitä nyt ovikello kuulema soitteli “ensimmäinen joulu” - kipaletta.
Hitaasti heppaa lähestyin ja tuo sitten päätti, oma laidun mansikka, kylätie mustikka ja niin taas aitaa kaatui ja tanner tömisi kun heppa ryntäsi kotilaitumelle, tämä oli eri laidun mitä äsken mutta jäljistä päätellen tuoltakin oli karkauksen suorittanut aiemminkin.
Vielä kerran tuo ryntäili kun Saila lähti liikkeelle ja katselin jo valmiiksi pusikon mihin hyppään etten jää jalkoihin mutta ilmeisesti aidan kaatelu on suurinta hupia kun ravaaja vaihtoi ravilleen suunnan pihamaata kohden ja ryske taas kävi.
Tuli siinä joku vanhempi pariskunta autolla vastaan ja heidät pysäytin ja tilanteen selitettyäni kysyin josko tietäisivät heposelle omistajan ja sedällä oli puhelinnumero. Oli kuulema ravihevonen kesälomalla ja vähän villi. Totesin “vähän villiltä” vaikuttaneen mikä kuivat naurut irrotti.
En tiedä vauhkosta? säikkyikö kinneriä vai melskasiko tylsyyttään kun ei tuo laitumellaan vauhkolta näyttänyt mutta sen verran hyvä jalannousu oli kun läksi liikenteeseen, että jos totoisin niin voisin mokoman puolesta veikata.
Mihinpä tuosta sitten soittelisi? hätäkeskukseen? ei taida perjantaina kiinnostaa kun Repa löi Moran Ripan selkään ja Make ajoi Maikin ja lapset viikatteen kanssa pellolle, Maukka ja Meeri päätti käristää makkaran ohella 3 hehtaaria metsää ynnä muuta mutta ainahan voisi yrittää? eläinsuojeluvalvoja vai mikä jos sellainen virkamies on olemasa. Tässä tapauksessa naapuriapu oli paras apu.
No, homma ehkä on hoidossa ja meillä viimeinen kilometri käsillä. Koska päiväkirjan nimi on kinnereillä kaakonkulmille niin tokihan riipumaan pitää mennä kaakkolammelle. Edellisestä virheellisestä reittivalinnasta viisastuneena valkkasin sovelluksista maastokartat ja nyt “tie” vei meidät 100 metrin päähän laavusta.
- 7182018103245.jpg (354.41 KiB) Katsottu 16035 kertaa
Enpä nyt tiedä onko näissä valmiissa paikoissa mitään itua mutta pääseepähän helpolla veden ääreen eikä tarvitse pyörää piilotella, vessa on bonuksena. Niin on kuumaa keliä vielä ettei tulia tee mieli sytytellä vaikka maasto olisi märempääkin.
Saila kävi uimassa, minä aloin hotellia rakentamaan. Kuulemma turpeista vettä niin peseydyin saveteilla vaikka uiminen olisi virkistänyt. Väsy oli vaikka matka oli lyhyt. leipää, kahvia, banaania ja suklaata sekä paljon nestettä niin olo kohentui, pitkäkseen teki mieli mennä ja hetken siinä kirjoittelin.
Päivän viimeisillä valonkajoilla kuvia ja hammasta puhtaammaksi niin pääsee Uni-masaa odottelemaan.
kilometrejä piirtyi viivalle reilu 600 mutta lienee 700 lähempänä totuutta, alle satasen päiviä on tarkoitus ajella, pari ekaa on ainakin reilusti lyhyempiä.
