Päivän epistola oli mennä puutarhahommiin ja varaston takaa työkaluja hakiessa silmiin osui lasten jo käytöstä poistunut 26 tuumainen halppis maastofillari.
Jotenkin kummasti siinä hetkessä unohtuivat puskien rapsuttelut ja mielessä kaikui tyttären pyyntö tehdä ensikesäksi hänellekin nojakki. Veljelleen kun niitä jo muutama on tullut tehtyä.
Mikäs siinä, harava takaisin seinälle ja maasturin raadon kanssa hetkeksi miettimään hänen mahdollisuuttaan aihiona..ja lupaavaltahan se vaikutti häntä hetken katseltuani "sillä silmällä".
Muutaman tunnin hänen kanssaan puuhailinkin jo ja perusmuoto alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan.
Ketjulinjan suunnitteleminenhan se taitaa olla tämmöisen takavetoisen akilleen kantapää, ettei ketju matkallaan tee kolareita mihinkään. Helposti tulee haarukat tai penkin istuin tielle, jos ei rungon geometriaa miettiessä ole hereillä. Noh, onneksi ei olla ekaa kertaa pappia kyydissä. Vetävän puolen ketjun ajattelin tehdä suoraksi ilman mitään taittopyöriä ja paluupuolikin hoitunee yhdellä pyörällä, tahi laahaimella.
Pyörä tuskin valmistuu ennen ensikesää koska talvi painaa ulkona rakentelijan niskaan uhkaavasti, eikä tällä niin kirekkään ole. Jos perusrungon saisi tehtyä niin olisi keväällä sit kiva tehdä loppunäperrykset.
. Tilanne on oikein mainio, kun lapset itse pyytävät nojakkia. Silloin ajamaan opettelukin sujuu nopeasti, kun intoa on.
. Kuitupenkit monesti painavampia.