jori kirjoitti:...
Hitaassa nopeudessa täytyy saman tasapainoliikevaikutuksen (renkaiden tukipisteiden ohjaaminen painopisteen alle) aikaansaamiseksi ohjata etupyörä suurempaan kulmaan. Kääntämiseen menee varsinkin tilleritangolla enemmän aikaa, jolloin ohjausliikkeen vaikutuksen alkaminen myöhästyy ja lopulta tarvitaan vieläkin suurempi ohjausliike. Kun pyörä on vielä matala, eli kaatumisnopeus on suuri, ohjauksen pienikin viive aiheuttaa suuren ohjauskuman tarpeen. Suuren ohjauskulman aikaan saaminen nopeasti oravatangolla vaatii nopean sivuliikkeen, jolle ei selkänojassa ole tukea. Aika moni asia on siis kilpurimallisella nojapyörällä hitaan ajon harjoittamista vastaan.
Anteeksi toisto, mutta yritän kirjoittamalla jäsennellä myös itselleni näitä tasapaino-ohjauksen rajoitteita hitaassa nopeudessa, sillä niistä on ilmeisesti tulossa minulle työprojekti lähi aikoina. 
Toisto tuossa tarkoituksessa on hyvä juttu. Selventelen itsekin luulojani pukemalla niitä yksinkertaisen selkeiksi väitteiksi. Silloin ehkä saa vastaväitteitä perusteluineen, lukijoilta tai jopa itseltä 
Yllä sanomasi tuntuu niin vastaansanomattomalta, että vain perusteelliset kokeet voisivat edes yrittää tyrmätä asiaa.
Oma Optima Baron (matala, selkänoja mahdollisimman vaakasuorassa) tuntuu yhä niin levottomalta ja hermostuttavalta hitaassa ajotyylissäni, että on pakko parantaa sitä tai luopua siitä. Jukan idea nostaa selkänojaa pystympään varmaankin hieman vähentää levottomuutta (mutta tuskin riittävästi), ja lukkopoljinten käyttö sivuuttaisi ongelmaa siten, että ajaisin suurempaa nopeutta. Mutta kun tahdon ajaa hitaastikin !
Vanha kääntyväselkänojainen joposta tehty nojakkini mahdollistaa tarkan ohjauksen hitaassakin vauhdissa. Siinä istutaan korkeammalla ja ohjauksessa ei ole peräsinvaikutusta (teräsmiesasento, voi ajaa vaikka aidosti 0 asteen makuuasennossakin).
Heitit jossain ajatuksen hallita 2-pyöräisen tasapainoa uusin tavoin. Tässä lienee yksi:
http://www.wired.com/autopia/2012/05/lit-motors-c1/
Gyroskooppisensoreita on jo joissakin puhelimissa, ja niitä voisi käyttää elektroniikan avulla ohjaamaan polkupyörääkin. Testailin yksinkertaista sensorin lukuohjelmaani Nokia E72:ssa, jossa on hidastuvuusanturi ja magnetometri; ei gyroskooppia. Arduino-elektroniikka ja E72 voivat keskustella nopsasti keskenään bluetoothin avulla. Kokeiluun tarvittaisiin lisäksi jokin laite (servo? askelmoottori?) kääntämään ohjaustankoa tai siirtelemään painoja.
Olisi kiehtovaa yrittää tehdä elektroniikalla melkein samaa mitä taitava python-ajaja tekee selkäytimellään...