Puristelin pari viikkoa sitten sen valkoisen naistenpyörän haarukan vituiksi - eikun lommoille. Kokeilisn sitten tanakammalla haarukalla, ja sain sen jotenkin vikuralleen = toispuoleiseksi. Olin pettynyt itseeni. Pari viikkoa oli sitten elämä taasen niin kamalaa etten kerinnyt pajalle olleskaan.
Tänään menin, aikomuksena silputa se valkoinen haarukan raakis niin, että voin tehdä siitä suorasta putkesta kokonaan uuden. Teinkin innokkaasti hommia ja sain palaset hitsausvalmiiksi. Olikin sitten kaasu loppu. Vitutti. Tein sitten etupuomin etukappaleen hitsausvalmiiksi. Pätkin pari putkea vielä ruuvinpaikoiksi. Vitutus alkoi vähän oieta, join kahvia. Omenat olin syönyt jo aiemmin.
Aattelin sitten että vääntelen sitä vikuraa, ruosteista haarukkaa. Siivosin sen metallipinnalle, oli jotenkin oudosti ruostunut, niinkuin jotain happoa olisi räpsähtänyt pintaan. Suoristelin putket samannäköisiksi ja ryhdyin levityshommiin kierretangolla. Olipa hankalaa ja haarukka palautui aika lailla takaisin kun nappasin sen tangon pois. Olin leikannut vanerisen kiilan kun tulin pajalle, aikomuksena oli laittaa ne suorat putket siihen kiinni. En sitten viitsinyt. Se oli joutilaana - paukutin sen haarukkaan kiinni ja siinähän se sitten oli minuutissa levitetty sopivaksi. Lipsahti itseasiassa vähän leveäksi, mutta eiköhän se siitä kun renkaan tuuppaa kiinni.