jviirret kirjoitti:No naisilla on kesällä helppoa, tien varteen vaan ja peukkua pystyyn 
Toimii muuten hämmästyttävän hyvin miehilläkin, kunhan peukunpystytyspaikka on oikea ja kyydin haluaja toimii oikein. -Asennekysymys tämäkin. 
Tärkeintä liftauksessa on antaa autoilijalle mahdollisimman paljon aikaa tehdä päätös kyytiläisen ottamisesta. Paikka pitää olla sellainen, että ei ole mitään muuta liikenteellistä huomioitavaa. Ei siis risteykseen, eikä heti sen jälkeen, vaan mieluummin suoralle tielle vähän etäämmäs risteyksestä, muttei niin kauas, että vauhti ehtii kiihtyä liian kovaksi ja havaintojentekoaika siksi lyhenee. Näkyvyyttä pitää olla paljon ja pysäyttämiselle paikka.
Kun paikka on tällainen, toimii erittäin hyvin tekniikka, jossa sillä hetkellä, kun (valitsemasi) auto on etäisyydellä, jolta sinut voi liftarina nähdä, lähdet rivakasti juoksemaan vähän kauempaa tien sivusta kohti tietä, jolloin auton kuljettaja havaitsee sinut. Jatkat vähän rauhallisemmin juoksua tien piennarta pitkin menosuuntaan, käännyt kasvot kohti lähestyvää autoa nostaen peukun pystyyn jatkaen vielä juoksua takaperin niin, että auto ohittaa sinut kohdalla johon sijoitetaan nopeusrajoituksen liikennemerkki risteyksen jälkeen.
Rivakka spurtti tietä kohti herättää kuljettajan huomion jo niin kaukaa, ettei voi havaita, että liftaat, mutta saa kuljettajan tarkkailemaan sinua. Lisää kuljettajan stressiä. -"Lähti juoksemaan, kun havaitsi minut." Kun auto juoksusi aikana lähestyy, voit nostaa peukun pystyyn juostessasi heti, kun kuljettajan on mahdollista nähdä peukkusi ja siis tunnistaa juoksija liftaajaksi. Kuljettaja saa selityksen juoksullesi, jota hänet yllytit tarkkailemaan: "Ai jaa, se onkin liftari"-huomio saa jännityksen laukeamaan ja kuski reagoi sen mukaan suopeammin ja pysähtyy ottamaan sinut kyytiin, vaikkei ollut sitä suunnitellut.
Ensin herätetään kuski tarkkailemaan ja ihmettelemään, että "mitämitä?" Sitten kerrotaan, että oletkin vain liftaamassa, että "ota kyytiin!" Kaukokommunikaatiota näköaistin varassa.
Joskus metsätaipaleilla ja kaarteessa on tarpeen tehdä huomionherättämisjuoksu jopa tien yli. Mikä tahasa huomionherättäminen ei käy, koska se voi pelottaa -saada epäilemään juonta, tai muuta huijausta. Juokseminen, tai oikeastaan juoksemaan lähteminen, sen sijaan on hyvä keino kiinnittää huomio itseesi. Se kertoo, että tarvitset apua, ties vaikka sapelihammastiikeri on perässäsi. 
Tuo keino toimii niin hyvin, että olen monasti kuullut kyytiin noustuani kommentin: "En yleensä koskaan ota liftareita, mutta jostain syystä nyt otin".
Jotkut pilkkivät ahvenia -minä kyytejä. 
Enää en ole kehdannut (tarvinnut) liftata, mutta olen yhä vakuuttunut, että tarpeen tullen saan kyllä kyydin tienvarrestakin, mikä kyllä antaa mukavaa varmuuden tunnetta, vaikkei kyyti aina olisikaan niin tarkkaan tiedossa. 