Voiko visuaalisuudesta keskustella.

[Teuvo]

Jorin kirjoituksen moneen kohtaa meistä jokainen varmaan vastaa: kyllä.

"Todennäköisesti pelkistetty ja eleetön ilman ainuttakaan turhaa osaa." Kyllä. Turhistaosista ei tykätä.

"Johtoajatuksena minulla on kaikessa melko tiukka panos-tuotos kriteeri". Kyllä.

Mutta ... ei kannata halveksua loppusilausta.

Meidän perhedynamiikassa vaimo on tyyli ja minä tekniikka. Minua tosi ärsyttää vaimo kun hän tökkää terävänkyntensä johonkin rärpäsenkakkaan - mikä tuo on - eikä ymmärrä eikä näe vaikka seinästä puuttuis villat tai jotain, vain se mikä näkyy merkitsee.

Viimeistely on sivistystä, kohteliaisuutta, toisten huomioon ottamista ja myös itsensä joukkoon hyväksymistä. Ryhmilla on muoti, hapitus. Minäkin laitan asioille lähtiessä prässihousut jalkaan vain siitä syystä ettei vartia lähde heti ovelta perässäni kyyläämään vaan saan kaupassa ja asioillani hyvän ja ystävällisen palvelun.

Ystävällisesti
Teuvo
Turku

[lowrides]

Hyvin kiteytetty Teuvo!

Tämän kaltaista keskustelua mitä tässä on nyt ollut enteilinkin. Kärjistettynä insinöörin ja taiteilijan on vaikea ymmärtää toisiaan tai pikemminkin helppo väärin ymmärtää.

Kuitenkin kun nojapyöräilijöitä/velomobilisteja pidetään muutenkin jokseenkin outona porukkana, viimeistelemällä pyörät niin että ulkonäkonsä puolesta menevät samaan kategoriaan tavanomaisien pystypyörien tai velomobiileiden tapauksessa jopa autojen kanssa, lievennetään ennakkoluuloja. Tietenkin jos tarkoitus on herättää huomiota asia on toinen, mutta suurin osa tahtoo todennäköisesti vain ajaa rauhassa. Tämän takia ne prässihousutkin tietenkin laitetaan jalkaan!

Tämä sama ilmiö toistuu muuten pyöräilyasusteissa. Monet vastustavat niitä periaatteesta, mutta loppujen lopuksi niissä on miellyttävämpää pyöräillä niiden teknistenominaisuuksien sekä ulkonäkönsä ansiosta.

Nojapyöräily erikoislajina tietenkin kerää poikkeuksellisia yksilöitä harrastuksen pariin ja tämähän on yksi sen viehätyksistä niin täällä foorumilla, kuin ulkona tien päälläkin.

Mutta toivottavasti saataisiin syntymään tänne oma kulttuuri keskustelulle visuaalisuudesta ja ihmiset toisivat taiteellisia näkemyksiään esiin siinä missä teknisiäkin!

[Teuvo]

Nojapyöräily erikoislajina tietenkin kerää poikkeuksellisia yksilöitä harrastuksen pariin ja tämähän on yksi sen viehätyksistä niin täällä foorumilla, kuin ulkona tien päälläkin.

Karpio sanoi kerran multihulluihin http://www.sctl.fi/ kuuluvan kaikki originellit 500 km säteellä Helsingistä.

Olen tuntenut tulleeni tutuntuntuiseen porukkaan. Säde tosin liennee pitempi tai sitten se mitataan eripaikasta.

[Teuvo]

Kun tässä ketjussa tuli profiloiduttua turhan tiukasti "hienontyön" tekiäksi, täytyy yrittää korjata sitä mitä vielä voi.

Tärkeintä on tekeminen.

Tuli sitten vaikka sutta ja sekundaa niin tehdä täytyy, muuten ei tule mitään.

Minulla itselläni ei ole hienoa kädenjälkeä mutta pyrin tekemään sen mihin kohtuudella pystyn.

Esim. silloin - kauansitten - kun rakensimme taloa niin vaimo kielsi ehdottomasti minulta itseltäni ne työt jotka jäävät lopullisesti näkyville, kuten esim. ulkopuolen muuraus, parkettihommat ...ym. Niin että sellaisen hienontyöntekiän maineessa minä olen täällä kotona, paikassa jossa työni parhaiten tunnetaan. Tuo ei ole kuitenkaan minua lannistanut vaan aina minulla on jotakin työn alla ja kyllä ne aina sitten loppujen lopuksi ovat vaimokullallekkin kelvanneet.

Ystävällisesti
Teuvo
Turku

[visiopetteri]

Tähän keskusteluun on helppo heittää oma kommentti/mielipide: funktionaalisuus on kaunista! Oikeestaan just samat ajatukset kun Jorilla, eli se viimeseen asti hierottu pintasilaus ei ole mitään jos tuote (ihan mikä tahansa tuote) on suunniteltu huonosti ja se ei toimi kuten sen kuuluisi. Kyllä minä olen useemman kommentin kuullut moottoripyöristänikin joita on ehtinyt vuosien varrella olla, en edes yritä kieltää etteikö nekin ois ollut ihan susirumia -mutta toimivia. Mieluummin harrastan sellaista funktionaalisuutta ja toimivuutta, kuin italiaanojen tyyliin upeaa muotoilua mutta toimimatonta tekniikkaa. Eipä sillä, kyllä varsinkin kuituosissa sellanen toimiva ja sulava muoto näyttää hyvälle. Taiteesta ymmärrän hyvin vähän, mutta onneksi tekniikasta senkin edestä. Niin ja monesti tavoite on tehdä niin hyvää kuin suinkin vaan pystyy, siksi moni projekti odottaakin keskeneräisenä loppuun viemistä

Lopputuloksena kuitenkin se, että ei muittein tekeleistä ole pakko tykätä ja toisaalta arvostelijoiden kommenteista ei kannata vetää herneitä nenään. Kova yritys ja (ainakin omasta mielestä) hyvä idea kantaa jo pitkälle! Mukava se on silti seurata edes sitä miten muilla projektit etenee, kun omat jumittaa liiankin tiukasti paikoillaan.

[jori]

Jorin kirjoituksen moneen kohtaa meistä jokainen varmaan vastaa: kyllä.
"Todennäköisesti pelkistetty ja eleetön ilman ainuttakaan turhaa osaa." Kyllä. Turhistaosista ei tykätä.
"Johtoajatuksena minulla on kaikessa melko tiukka panos-tuotos kriteeri". Kyllä.
Mutta ... ei kannata halveksua loppusilausta.

Olen tässä panos-tuotos asiassa melko puritaaninen. Minulle turha tarkoittaa vältettävissä olevaa. Jos olisin suunnitellut ihmistä olisin tarkkaan miettinyt tarvitaanko kahta jalkaa, vai riittääkö yksi. Pyörän maalaus on minun kirteeristöni mukaan osa. Kokeilen sen pois jättämisen vaikutuksia. Koe on kesken. Jos osa kantaa vain vetoa, kokeilen riittääkö osaksi naru. Tämäkin kokeilu on kesken.

Tyytyväisenä olen pannut merkille, että uudet nojapyörät ovat nykyään yhä useammin suurempipyöräisiä ja pyörät ovat saman kokoiset. Minusta pyörässä pitää olla saman kokoiset kiekot alla. Toisaalta taas trikeissä on nähtävissä etupyörien pienenemistä, joka myös miellyttää silmääni. Kolmipyöräisessä siedän eri kokoiset etu- ja takapyörät.

Kaaren muotoinen takahaarukan sivuprofiili tökkii, varsinkin jos eturunko on tehty jyrkillä mutkilla tai jiiriliitoksilla. Holvimainsesti kaareva haarukka ja sen alla loivasti roikkuva ketju ovat enemmänkin merkki muotoilullisesta luovuttamisesta. Runko on tehty, niin kuin ketjua ei olisi ollenkaan. Siellä se kuitenkin on, kuin pyykkinaru kappelissa. Sama ketjun luoma tunnelman pilaamisen teema häiritsee hiilikuituluomusten figuureja. Ehkä juuri siksi pidän etuvetoisista.

Jori

[Teemu Kalvas]

Pyörän maalaus on minun kirteeristöni mukaan osa. Kokeilen sen pois jättämisen vaikutuksia. Koe on kesken.

Yllättävän sitkeässä maalaamisen perinne on maailmassa, vaikka käytettäisiinkin materiaaleja, joita ei välttämättä tarvitse maalata. Perinteinen patarautahan on pakko maalata ulkokäyttöön, koska muuten se ruostuu. Nykyään kuitenkin tehdään esineitä alumiinista, titaanista, hiilikuidusta ja rosterista. Mitään niistä ei tarvitse maalata, mutta silti maalataan. Titaanin tapauksessa ehkä eniten jätetään pinta paljaaksi. Muutaman hassun rosterifillarin olen nähnyt jotka on jätetty täysin paljaaksi.

Nojakeista, joissa takahaarukka kiertää ketjun kaukaa ylhäältä: sehän on funktionaalinen ratkaisu! Ketju ei pääse lyömään haarukkaan ja aiheuttamaan ajan kanssa pintavaurioita.

[Teuvo]

Timantit, kulta, hopea, norsunluu, marmori, eebenpuu... ei koskaan ole maalattu.

Maalaaminen on kai suojaamisen lisäksi peittämistä - pettämistä.

Minulla on ajatuksena näyttää hiilikuitu kalliina materiaalina, en ajatellut peittää, jos saan laadun pysymään näyttämisen arvoisena, jos en niin siitten peitän.

[jori]

Nojakeista, joissa takahaarukka kiertää ketjun kaukaa ylhäältä: sehän on funktionaalinen ratkaisu! Ketju ei pääse lyömään haarukkaan ja aiheuttamaan ajan kanssa pintavaurioita.

No joo funktionaalinen, mutta visuaalisesti kömpelö. Takahaarukkaahan voi leventää keinunivelen kohdalta -tai siirtää epäsymmetriseksi, jolloin koko ketjulinja on haarukkaputken vieressä eikä ketju pääse missään tilanteessa kolisemaan haarukkaan, vaikka putki olisi suora. Tätä keinoa ei vaan ymmärretä käyttää, koska pystypyörässä se on mahdoton poljinkampien takia.

Jori

[lowrides]

Tyytyväisenä olen pannut merkille, että uudet nojapyörät ovat nykyään yhä useammin suurempipyöräisiä ja pyörät ovat saman kokoiset. Minusta pyörässä pitää olla saman kokoiset kiekot alla. Toisaalta taas trikeissä on nähtävissä etupyörien pienenemistä, joka myös miellyttää silmääni. Kolmipyöräisessä siedän eri kokoiset etu- ja takapyörät.

Kaaren muotoinen takahaarukan sivuprofiili tökkii, varsinkin jos eturunko on tehty jyrkillä mutkilla tai jiiriliitoksilla. Holvimainsesti kaareva haarukka ja sen alla loivasti roikkuva ketju ovat enemmänkin merkki muotoilullisesta luovuttamisesta. Runko on tehty, niin kuin ketjua ei olisi ollenkaan. Siellä se kuitenkin on, kuin pyykkinaru kappelissa. Sama ketjun luoma tunnelman pilaamisen teema häiritsee hiilikuituluomusten figuureja. Ehkä juuri siksi pidän etuvetoisista.

Jori

Tässä omia mietteitä:

Kiekoista olen samaa mieltä, mutta takahaarukasta en. Esim. lowracer pyörissä, joissa etukiekko on pienempi kuin taka, on kaareva haarukka hieno elementti. Parhaimmillaan se on jykevä ja mahtipontinen ja saa aikaan illuusion voimasta, joka työntää pyörää eteenpäin etupään jäädessä kevyeksi. Kun ihminen laitetaan pyörän päälle, illuusio monesti valitettavasti särkyy, tosin ei aina - esim takaapäin katsottuna pyörä näyttää työntyvän eteenpäin ajajineen päivineen. Parhaimmillaan koko pyörä on kuin kaatumassa eteenpäin, ja tämän vastavoimaksi/elementiksi muodostuu vastakkaiseen suuntaan taipuva linja, joka lähtee etuhaarukasta ja jatkuu ohjaustankoon. Tämän linjan ja takahaarukan kaaren pitää keskustella keskenään. Hienolta näyttää kun linja joka jatkuu takahaarukasta penkin läpi yläviistoon eteenpäin osuu sopivasti kannattelemaan etuhaarukan/ohjaustangon linjaa. Koko pyörä siis kaatuu itsensä päälle. Etupuomi/putken liitos muuhun runkoon näyttää hyvältä kun se osuu yhteen ihmisen polven kanssa. Koko etuputki häviää näkyvistä kun jalka on oikeassa kohdassa kierrostaan.

Sitten vielä ketjusta. Jenkki highracereissä rungon myötäinen ketjulinja on kyllä harmoninen, mutta 28/20 lowracereissä pitkä suora ketju toimii myös - se ikäänkuin pinkottaa pyörää - luo mykistävän suoraan ja takoituksenmukaisen elementin, vastapainona runkon mutkille - Raakaa Voimaa! Hieno elementti, joka herää henkiin vasta kun pyörää katsotaan sivusta. Ketju on parhaimmillaan kuin koru. Elementti muotoilijalle, jota pystypyörissä ei ole.

[jori]

Tavallisesti koruja käytetään suuntaamaan huomio pois muotovirheestä. Tuota minä juuri tarkoitin, kun puhuin muotoilullisesta luovuttamisesta. Kun ketju ei sovi noihin yleviin kaariaiheisiin se jätetään huomiotta, ikään kuin sitä ei siellä olisi, tai selitellään koruksi. Kyllä pystypyörissäkin on ketjut, vai mitä tarkoitit.


Kyllä tämä on minun mielestäni paljon kauniimpi ilman ketjua

Tässä näkyy hyvin kaarevan takahaarukan perustelemattomuus

Tämä takahaarukka sopii paremmin ketjun muotoihin.

Jori

[viherpolku]

Minusta "khirvehellä veistetthy" on joskus kaikesa kolokkoudessaan kaunhista.

Löysinpä tällaisenkin:
http://www.core77.com/blog/object_cultu ... _12294.asp

T: Matti

[lowrides]

Tavallisesti koruja käytetään suuntaamaan huomio pois muotovirheestä. Tuota minä juuri tarkoitin, kun puhuin muotoilullisesta luovuttamisesta. Kun ketju ei sovi noihin yleviin kaariaiheisiin se jätetään huomiotta, ikään kuin sitä ei siellä olisi, tai selitellään koruksi. Kyllä pystypyörissäkin on ketjut, vai mitä tarkoitit.


Kyllä tämä on minun mielestäni paljon kauniimpi ilman ketjua
Jori

Onko kaulukorun tehtävä peittää ruma kaula tai korvakoruilla korvat - en allekirjoita. Hieno kaulaketju pääsee vasta esiin saadessaan arvoisensa siron ja puhtaan kaulan.

Eri asia selitelläänkö ketjua koruksi vai onko se koru? Ethän voi väittää että Bram Moems on tuota suunnitellessaan saanut pyörän jotakuinkin valmiiksi ja ajatellut: "Ei hittolainen, mitäs tässä nyt tehdään, ketju pitää ympätä tuohon vielä jotenkin, no selitetään se koruksi"? Tuohon M5 CLR on hyvä esimerkki juuri tuosta pyörän työntymisestä eteenpäin ja lisäksi ketjun pingottavasta ominaisuudesta. Ja suunnittelussahan on ollut tiukka päämäärä funktionalistisuuteen - nopeuden nimissä! Eli ei mitään rakenteellisia kikkailuja. Muoto- ja nopeus-valioyksilö tämä.

Pystypyörässä ketju ei tarjoa samanlaista elementtiä muotoilijalle. Sille on yleensä vain yksi reitti ja yksi pituus. Eihän nojapyöriä voi mitata pystypyörän muodoissa. On tunnistettava pyörien eri ominaisuudet ja vahvuudet. Tämän takia monella kestää kauan sopeutua nojapyörien estetiikkaan. Päässä kun ajatus pystypyörästä, kuvitellaan että semmoinen pyörän pitää olla. Silmä pitää harjoittaa muotokielelle, kuten ollaan tässä aiemmin jo todettu.

Muotoilu ei ole samanlaista tiedettä kuin pyörän rakentaminen - tarkoitan insinöörin näkökulmasta.

Tässä takahaarukka luo kivan vastapainon satulalle. Ne muodostavat yhdessä kauniin avautuvan symmetrisen V -kirjaimen. Varmaan käytännöllinenkin ratkaisu, sehän tuo jousen sopivalle korkeudelle. Näyttääkin paremmalta kun on samalla tasolla emäputken kanssa.

No ei tehtäväni ole puolustaa M5:sen muotoilua, mutta visualistin näkökulmasta se on onnistunutta. Linjassa eri mallien kesken, selvän "teollinen-look" (toisin kuin vaikka Challengelle) ja erottuu selvästi muista valmistajista - huomaa että suunnittelijana on ollut entinen taiteilija/arkkitehti.

[lowrides]

Pieni yleisluontoinen vinkki kaikille. Ennen kuin rupeaa arvostelemaan pyörän muotoilua kannattaa katsoa kuvaa pyörästä silmillään kieroon, niin että yksityiskohdat sumentuvat. Tällöin keskeiset linjat ja massojen suhteet pääsevät paremmin esiin. Yleensä keskeiset linjat hyppäävät nopeasti esiin. Vanha niksi, mutta toimii!

[jori]

Pieni yleisluontoinen vinkki kaikille. Ennen kuin rupeaa arvostelemaan pyörän muotoilua kannattaa katsoa kuvaa pyörästä silmillään kieroon, niin että yksityiskohdat sumentuvat. Tällöin keskeiset linjat ja massojen suhteet pääsevät paremmin esiin. Yleensä keskeiset linjat hyppäävät nopeasti esiin. Vanha niksi, mutta toimii!

Niin, ketjun linjoja pilaava vaikutus ei näy.