Suora ohajus vs epäsuora kannattaa setviä myös vaikutukseltaan. En osaa auttaa vertailussa, kun olen tuoreen alaohjatun suoraohjatun aloittelija tältä keväältä. Ei muuta nojailukokemusta ajosta. Jos olen oikein ymmärtänyt, suora ohjaus, eli ohjauskahvoista menee ohjaus ilman hidastavia tekijöitä eturenkaaaseen, on aika nopea kääntämään eturengasta, eli hätäinen hitaasti ylämäissä ajettassa, kun renkaiden gyroskopia ei vakauta ajoa, jolloin eturenkaan suunnan osuus pyörän ohjauksessa kasvaa tasapainoilun yli. Toisin päin kuin vauhdissa ajettaessa. Tarkemmat kommentit niiltä, jotka osaavat vertailla erilaisia laitteita keskenään. Kirjasin kokemuksiani ja olettamuksieni muutoksia oppimisprosessin aikana päiväkirjat osastossa. Streetmachine GT oli ketjun nimessä. Ulkoa en muista, kun en ole ketjua nimennyt. Mielestäni eturenkaan nopeat liikkeet tekevät rajallisilla hitaiden vauhtien ajotaidoillani ja ehkä vielä rajallisella penkin peffan liukumista estävillä säädöillä liian epäluotettvaksi ajamisen tien pientareella jyrkkiä mäkiä. Pyörätiet ovat ok. Jos ei tule isompaa munausta kuin tähän asti. Tasaisella ja alamäessä kaikilla vauhdeilla ohjaus on hanskattavissa.
Ohjauksen pitäisi olla ainakin pääasiassa kallistuspohjaista pienimpiä vahteja lukuunottamatta ja silloinkin kahvoista pitäisi kääntää jyrkästi vain tiukissa kurveissa, joissa on hyvä kallistaa samaan aikaan. Kallistuksissa vähiten hätäistä ja epätarkkaa ohjausta sain aluksi vain harjoittelemalla avoimella parkkipaikalla kaartelua, kun unohdin vinkin pään kallistelulla ohjaamisesta. Lantiosta ylävartalon kallistus ei ole hyvä aluksi hienosäädön ja luotettavuuden kannalta, mutta ei perusteet tarkempaan ajoon kovin monta tuntia pitäisi kestää. Jos ei ole joku hätäisemmin ohjautuva pyörä kuin minun. Valinnassa en osaa auttaa, kun tieto puuttuu.
Pidän alaohjauksesta siitä, miten rentona kädet ovat roikkuessaan suorana alas olkapäästä kyynärpäähän. Kyynärpäästä sormiin onkin eri juttu, kun lyhyet sormeni eivät ihan mukavasti yletä jarrukahvoille ja pidän hätätilanteiden mahdollisuuden vuoksi kaupungissa käsiä tai toista vähintään jarrulla lähes koko ajan. Se jännittää kokematonta kättäni. En vielä ole oppinut totaalisen rentoa ajamista, kun valun penkissä eteen, kun siinä ei ole nousevaa etuosaa, vaan liukumäki alas asti. Sitä kannattaa välttää pyörän valinnassa. Ei ole kivaa tarvita välillä työntää itseään polkimesta taakse paikalleen penkille. Ei auta röhnötys edessä ohjauksen oppimista, jos lantiosta taittaa ylävartaloa sivuille. Pitkällä tähtäimellä on hyvä oppia yhteistyö pään kallistuksen, ohjauksen sekä ylävartalon kallistelun yhdistelmänä yhtäaikaisesti tilanteen tarpeiden mukaan kaikilla nopeuksilla ja kääntösäteillä.
Vastaukseni oppimisen helppouteen perustuu vajaaseen tietomäärään ja on: Riippuu. Voi olla että ei ole jongelmia a voi olla hankalimmilla pyörillä jyrkissä mäissä. Pyöräni on wanha design viime vuosituhannen puolelta ja vanhat arvostelut kehuivat vakautta kaikissa nopeuksissa, mutta olenko ymmärtänyt väärin, että mikään nojakki ei ole kauhean vakaa ja helppo ajaa aloittelijalle pienissä vauhdeissa? Ovatko uudemmat pyörät helpommin hallittavissa pienissä vauhdeissa? Luin joku aika sitten tältä foorumilta noin 8 km/h vauhdista vakauteen pääsemisessä. Jos uudemmat designit ovat merkittävästi helpompia ohjata hitaissa vauhdeissa ylämäissä, ei pitäisi olla hirveitä vaikeuksia ohjaamisessa, kun vain pääsee liikkeelle. Startti on minusta suurin oppimisen paikka nojakeissa ja kun se sujuu, en näe muita vaaran paikkoja kuin designin rajat ja jyrkät ylämäet. Mäissä auttaa, jos on kevyemmän pään pyörä, eikä 19,5 kg painava, kuten minulla.
No joo, keksin kyllä tietysti yleisemmin kaikkia nojapyöriä koskevia eroja pystäreihin, kuten nurkan taakse näkemättömyys, kun jalat ovat jo risteävällä pyörätiellä ennen kuin näkee kauas risteävälle tielle. Näkyvyys alhaalta aitojen yli ja taakse on erilaista kuin pystypyörissä ja oma näkyvyys muulle liikenteelle on niin ja näin. Kirkkaat neonvärit ehkä bodysok + lamppu yhdistelmän tyyppisesti voisi auttaa. Ei ehkä kannata kevättuulissa aloittaa opettelua takakatetulla pyörällä tosin, ettei tuuli töni vaikeuttaen ajamista.
Olen kirjoitellut starttia helpottavia havaintojani ketjussani ja muuallekin tällä foorumilla.