kmb kirjoitti:ajoin vailla minkäänlaista "urheilullisuutta", eli vähänkään jyrkemmä ylämäet 8-10 km/h ja loivissakaan alamäissä lisää vauhtia polkematta (paitsi ennen ylämäkiä tietysti), ja yllätyksekseni tällä reseptillä ei tullut minkäänlaisia polvikipuja, eikä lihaksiakaan särkenyt yhtään.
Tuki ja liikuntaelimet pitävät liikkeestä ja kipeytyvät liian suurista voimista. Paljon liikettä ja vähän voimaa, niin kipeäkin polvi paranee. 
Tuo paljon liikettä ei tässä tarkoita laajoja liikkeitä, vaan päinvastoin pieniä liikkeitä ja paljon toistoja. Tämä perustuu nivelrustojen ainoaan aineenvaihdunnan mekanismiin, nivelpaineen vaihteluun.
Nivelen rustot ovat sienimäistä ainetta, eikä niissä ole verisuonia. Näiden kudosten aineenvaihdunta perustuu "taulusienityyppiseen" aineenvaihduntaan. Liituinen taulusieni puristellaan nesteen sisällä puhtaaksi. Samalla tavalla nivelrustolle tuodaan happea ja rakennusaineita huuhtelemalla puristelemalla sitä nesteessä, nivelnesteessä. Puristelu huuhtelee kudosta ja tasaa pitoisuuksia ympäröivän verisuonitetun kudoksen välillä vaihtuvan nivelnesteen viedessä pois hajoamistuotteita ja tuodessa happea ja vaurionkorjaustarpeita tilalle. Tästä syystä staattinen rasitus on nivelille tuhoisaa. Aineenvaihdunta jatkuvasti puristetussa nivelrustossa on minimaalista ja toimii vain hiukan reunalla.
Tuo terapeuttinen nivelruston puristelu onnistuu parhaiten liikkumalla paljon, mutta pienillä voimilla ja pienillä liikelaajuuksilla. Polvenparannusresepti on yksinkertainen: Lyhyet kammet, pienet vaihteet, korkea kadenssi, pienet tehot ja pitkät leppoisat matkat. 
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma