Hirmuinen Lumiamies, häät Härkätiellä ynnä muita kertomuksia

[smilodon]

Kohtaamisia Härkätiellä.

[terppa]

1. Päivä
   24.7
   115 km

Aamulla heräsin pari kertaa kääntelemään kylkeä kun oli kova tuuli ja siitä kai johtui kun kylmä tuli läpi, jotkut vesilinnut välistä äänteli myös ja noustessa sen hanhiparveksi havainnoi. Aika likelle pikkulinnun pesää matot tuli laitettua kun linnunpoikasen viserrystä kuului säännölleen. Mutta ropinaan lopulta nousi, pieniä lyhyitä kuuroja.

Tulet laitettiin aamullakin ja grillailtiin loput nakit ja lämpimiä voileipiä tein myös.

Syödessä sateli enemmän mutta Laavulla oli kuivaa. Pikkutintin pesäkin löytyi emoa seuraamalla vaikka se harhautuspyrähdyksiä teki kunnes luikahti puunkoloon, jossain vaiheessa kun harhautus hypähdyksiä teki niin komensi jotta mukulat hiljaa ja pesä hiljeni eikä edes mato tms. pudonnut suusta

Aika hyvin sateiden välissä saatiin kamat kasaan mutta kinnereitä pakatessa kuuro tuli taas. Mapsista vilkaisin Poriksen sijainnin ja poljettiin heille kylään. Katsasteltiin pyörät läpi Stradaa lukuunottamatta joka oli teippauksessa mutta uusi matala pyörä oli livenä vielä paremman ja sutjakan näköinen kun kuvissa, toiset osaa

Ihastelin harraste- ja varastotilojen määrää, maalaispaikoissa on puolensa Vuohi oli myös kovin seurallinen ja tykkäsi rapsutuksista, Saila kerkesi kanitkin katsastella paremmin ennen kuin kaffepöytä kutsui. Vuohenmaitoa maistoin myös ja se oli tosi hyvää. Mukava oli rupatella mutta oma haave Kortesniemestä ajoi taipaleelle.

Poris epäili, että poika tulee Stradalla vastaan kun hetken poljemme ja näin kävikin. Hirvennojan kanssa sitten hetken juttelimme ja otettiin kuva todisteeksi kun aikaisemmin päivällä kuvaaminen unohtui.

Me Sailan kanssa jatkettiin kohti Korteniemen perinnetilaa ja Jotain 5 km jouduttiin ajamaan tärinäraita tietä, näistä taas verenpaine nousi ja punaista ilmestyi näkökenttään kun ihan täydellinen piennar oli jyrsitty ajokelvottomaksi.
Vikat vajaa 3 km oli soralla, onneksi aika kovalla pohjalla mutta mäkiäkin oli. Perillä kellon viisarit oli jo lähellä viittä mutta ystävällisesti opas meille tupakierroksen piti ja jutteli kunnes jatkoimme itsekseen pihapiiriin tutustumista. Kyllä oli miljööt kohillaan. Tila on 1910-luvun asussa ja sitä pyöritetään sen aikaisin menetelmin ja itse jonain talkoopäivänä meinaan mennä käymään ja katsomaan miten homma toimii ja samalla näkee ja kuulee enemmän. Nyt olisi kannattanut jäädä Liesjärven kansallispuistoon mutta kaverin häät odotti ja niitä varten olisi kiva päästä jo edellisenä päivänä suihkun lähelle.

Varsinaista lounasta emme olleet syönyt koko päivänä ja vuorossa omi protskupatukka tankkaus. Hövelinä miehenä Sailalle tarjosin omasta pussista mutta pariin haukkuun se jäi, minäkin maistoin ja totesin, että oksennukselta maistuva patukka ei voi olla kovin hyvä myyntimenestys.

Paluumatkalla oikaisimme vielä pienempää kinttupolkua isolle tielle ja näin pääsimme näppärästi minimoimaan tärinäraidat kun kaarsimme heti maalaisteille.

10 km ajon jälkeen tuli kyläkauppa josta iltastarpeet haettiin ja kun kauppias laittoi putiikkia kiinni niin hän tuli juttelemaan ja kysymään mihin olemme menossa ja antoi hyviä reittivinkkejä.

Ennen Someroa käännyimme Saloon taas pikkutielle ja pidettiin siinä evästaukoa. Asfaltin pinta oli paikoin kuin perunapeltoa mikä rupesi ahdistamaan kun kello rupesi näyttämään paljoa ja leirintäalueen respa menisi klo 22 kiinni. Yhdeksältä soitin ja varmistin, että majoittua voi "itsenäisesti" jos myöhästyy ja onnistuu se mutta huoltorakennukset on lukossa ja me ehkä 22.30 olisimme perillä. Puhelimessa kuulin, että vähän myöhemmin saattaa onnistua kun loppusiivousta yms. kahvilassa tehdään ja kun Saila sanoi jotta virtaa on niin lähdimme aika haipakkaa ajamaan.

Kuin tilauksesta suuri osa tienreunasta oli jyrän leveydeltä paikattu uudella asfaltilla ja kun tyyntyi ja tasaista oli nii, keskarikin oli varmasti hyvä ihmettelin, että miten toinen jaksaa ja hiipumista näkyi vasta Salon keskustassa. Pari ohoeiku risteystä tuli ja kilometri sakkoa mutta melkein kymmeneksi kerettiin. Limsapullot otin samaan kauppaan munkkien kera ja yhden munkin saimme kaupan päälle ja ihan ensimmäisenä menimme ne mutustamaan huoltorakennukseen, oli ihan voittaja olo Saila oli hyvin mehut antanut niin pikainen sokeritankkaus tuli tarpeeseen Seuraavana suihkuun ja minä kerkesin virittelemään matot nukkumavalmiiksi kun toinen tuli ihan repona suihkusta, liika kova oli vika tunti niin olo oli huono mutta kyllä sillä vauhdilla SM-kisoissa olisi naistensarjassa vahvasti kullassa kiinni, tavallaan nytkin kun halailtiin ja toivotettiin hyvät yöt. Itse menin vielä iltapalle kun Saila meni suoraan nukkumaan.

Tarinoita kirjoitin ja puoli kahden maissa lopulta uni voitti.

Muoks. jälkeenpäin

Tuommoinen pihapiiri, voisin muuttaa milloin vain

Sailan kuva

Kyyttöjä laitumella.

Sailan kuva

Saunapolku

Sailan kuva

Koira näyttäisi hyppäävän paidasta

[smilodon]

Korteniemen perinnetila.

[smilodon]

Oikopolku.

[Pastori]

Oikopolku.

Niinpä. Kukapas muu viittis tonne mennä?

[Parsa]

Olikos "Hirvennoja" kans joku nuori kaveri?
edit: löysinpä, on minua 2 vuotta nuorempi!

[terppa]

25.7.

1. Päivä
   11 km

Heräsin seitsemältä virkeänä ja kävin hetken pystyssä, katselin kun vesilintuparvi oleili meidän rantakaislikossa. Nätti rantanäkymä oli ja pisteenä iin päälle vastarannalla horisontissa oli kolme tuulimyllyä. Takaisin pötkölleen kuitenkin menin ja kun seuraavan kerran katsoin kelloa niin se oli 11.26... Mistä nämä unenlahjat tulee? Haluisin jo vähän lyhentää unta...

Saila oli laittanut jo kavereidemme hääjuhlia varten siistit kuntoon ja kynnet lakattuna odotti käytiin aamupalalla ja läksimme ajamaan nättiä jokivartta Salon torille missä oli jäätelötauko. Hiljaa kuulema piti mennä ettei tule hiki

Kun kello läheni kolmea niin läksimmä häätaloon vähän etuajassa, että saa ajopaidan vaihtaa pykälää puhtaampaan, ja Saila mekon. Kutsussa oli kielletty kaikki hirttoköyteen tai korsettiin vivahtavat asusteet ja tyylilleni uskollisena olin mukaan pakannut mustat reisitaskuhousut ja kauluspaidan.

Vähän otsikko valehtelee kun se mainostaa häitä härkätiellä mutta kun se rimmaa kivemmin kuin kuninkaantie mikä Salossa menee. Olisihan tietysti voinut otsikoida "sutinaa Salossa" mutta pitää yrittää välttää klikkien kalastelua

No joo, häät oli mukavat. Tervetuliaismaljoille sai osaa väkeä hetken huudella kun potkittiin kinneristä renkaat alkuun puolet väestä oli tuttuja eli siinäkin mielessä helpot juhlat, ei ole yksin orpo piru jossain juhlateltan nurkassa.

Tikku-ukon piirtämistä piti harjoitella lautasliinaan kun vieraskirjaan piti jotain piirtää tai kirjoittaa. Laitoin piirroksen samalle sivulle kun graaffikkoni piirtämän kuvan ensimmäisestä häävieraasta jotta syntyisi kontrastia

Jos pari päivää oli syöminen jäänyt liian vähälle niin nyt tuli tankattua senkin edestä. Kivaa oli myös kun morsio sai pitää fyysisen koskemattomuutensa eli ryöstöjä ym. perinteitä ei ollut vaan enempi letkeää seurustelua.

Häämatkasta kun kysyttiin niin sulhanen sanoi homman menevän varmaan niin, että lentokentällä pyydetään yksi lippu ulkomaille tiedä sitten mitä morsion tykkää tällaisesta häämatkasta

Kun päivä oli vaihtunut illaksi ja yö sunnuntaiksi rupesin katselemaan netistä pilvikarttoja jotka pikkuropinan sijaan lupasi rankempaa kuuroa ja näinpä päätimme lähteä leirintäalueelle, toki silmä jo luppasi minulla.

Epävirallinen hääkuva piti vielä ottaa lähtiessä ja kun kinnereillä tultiin niin ne rekvisiittana. Mukaan saimme eväsnyytin jonka turvin aamu starttaisi käyntiin. Kivaa oli! kiitos ja onnea Suvi ja Atte.

Kotimatka samaa kaunista jokivartta jonka nyt näki yövalaistuksessa. Minulla ei kunnon ajovaloa ollut ja aika hissukseen mentiin takaisinkin, Sailalla oli parempi valo mukana. Matossa vielä naputtelin ja kello oli neljä kun silmäni ummistin, kai haudassa on aikaa maata ja kuolema kuittaa univelat, vai miten se meni

Olikos "Hirvennoja" kans joku nuori kaveri?
edit: löysinpä, on minua 2 vuotta nuorempi!

Tää on kiva kun nuoremmatkin innostuu näistä

Muoks. jälkeenpäin

Yritin räpsäistä myllykuvan illalla mutta ei oikein erotu...

Sailan kuva

Mentiin vähän syrjemmäs Salon leirintäalueellakin.

[smilodon]

Taidokas tikku-ukkoharjoitelma, vieraskirjan sivu sekä kuva hääparista.

[terppa]

1. Päivä
   26.7
   79,5 km

Nyt laitoin kellon soimaan 10.30 eli huiman aikaisin sai kuitenkin reilu 6 h unta. Johonkin aikaan havahduin kun jotkin linnut jahtaili toisiaan. Sorsiako lienevät kun lauma sellaisia tepasteli metsässä likellä leiriä.

Syötiin Suvilta saadut karjalanpiirakat aamupalaksi ja keiteltiin kahvit, säätietojen mukaan piti olla jo kuivaa mutta olikin tasainen vesisumu. Vähän 12 jälkeen päästiin liikkeelle, jokusen sanan vaihdoin leirintäalueenpitäjän kanssa lähtiessä, olivat ystävällistä väkeä ja paikka oli muutenkin mukava, sellainen pieni ja siisti.

Häätalon melkein naapuriin poljettiin tuttua reittiä kun ilmoitustaululta bongattiin valokuvanäyttely joka oli koulumuseossa, se ei toiminut museokortilla niin 2€ kustansi per lippu

Yllättäen karttakeppien kohdalla oli älä koske kuva valokuvat oli hienoja 1900-luvun alkupuolelta mutta niitä oisi suonut olevan enemmän. Eteisessä oli isopyörä puurungolla mutta se näytti siltä kuin vanhaan satulaan olisi tehty uusi runko. Kasvisruokapaikkaakin kyseltiin mutta opas ei ollut paikallisia ja tiesi vaan juuri lopettaneen.

Onneksi on kuukkeli ja sieltä valikoitui nepalilainen, vieläpä matkan varrelta. Itse söin jotain härkäpapupohjaista 11,50€ hintaan ja oli ihan tajun hyvää, mausteet potki juuri sopivasti. Mangolassit juotiin jälkiruuaksi ihan nimen perusteella

Kuninkaantie kutsui, ei juuri enää satanut mutta muuten oli kosteaa. Pysähdeltyä tuli alkuun usein ja vähän takkuista oli meno mutta onneksi paria isompaa kinkaretta lukuunottamatta tie oli mukavasti kumpuilevaa peltomaisemaa.
Kestikievarimuseossa oli kahvila kuten tyyliin sopii ja näin se valikoitui idylliseksi taukopaikaksi ennen Paimiota vaikka alkuun Paimiosta meinasimme taukopaikkaa.

Paimiossa haeskelin suuntaa kun lähdin tuurilla koittamaan "mihin tuo tie vie", vei se parin käännöksen jälkeen keskustaan joka hyvän alamäen siivittämänä vauhditti nopeasti pois pitäjästä maaseutu teille.

Ennen isompaa tietä oli vielä myslipatukkatauko, Sailalla pitempään ajaessa varpaat puuttuu niin silläkin taukoja täytyy pitää, toisilla kengillä pitäisi kokeilla.

Isontienvartta oli ilo ajella kun oli leveä piennar mutta jossain vaiheessa vaihdettiin pyörätielle ja vauhti hiipui, Turun seudulla alikulut on suunniteltu kolarisumpuksi mutta varmaan jälkeenpäin joku on keksinyt laittaa kolmion tunnelista tuleville.

Turussa poikettiin Siwassa ja ajettiin Aurajoen vartta jätskille ja taas jokunen pyörän katsoja oli.

Ruissaloon vie todella kaunis ja autotiestä irrallaan kumpuileva väylä ja niin sitten saavuimme leirintäalueelle. Leirintäalueen kassaneidille ei mennyt jakeluun, että meillä on riippumatto vaikka pariin otteeseen sanoin vaan hän sitkeästi kertoi nurmikentistä mihin teltan voi pystyttää.

Paikkaa arvottiin kauan, hyvät riippumispaikat oli toimineet kenttäkäymälänä mutta löytyipä sopivakin. Joku perhe matkailuautoili 6 muksun voimin ja tenavat innostuneena pyöriskeli Mangojen ympärillä, johonkin Oulun ympäristöön puheenparren perusteella heidän kotipaikan sijoittaisin. Yhden tuulessa irrallaan pyörivän teltan pelastin oksanhankaan kiinni.

Kierros tehtiin rannalla kun Saila uhkasi uida ja minä lupasin kuvata kylmä oli kuin Syyskuussa ja tuulta vähintään 10m/s. Ensin kuitenkin viritettiin majoitus kuntoon kun oli vielä virtaa ja valoisaa.

Ui se Saila... Itse en pikkurahasta olisi varpaitani kastellut hilppastiin siitä huoltorakennukseen, Saila suihkuun ja minä keittämään soppaa, joku valmispasta jota tuunasin tomaateilla, ananaksella ja mausteilla, häistä saatuja leipiäkin vielä oli. Tällä kertaa myös maitolitra ja kun sen sai kylmäksi ja juotua niin päivän nautinnot oli siinä.

Ruuan päälle minä menin suihkuun ja Saila tiskaili sillä aikaa. Ulkona oli jo säkkipimeä ja riippumatto kutsui, vähän aikaa kirjoittelin mutta ennen yhtä kai nukahdin.

Muoks. kuvia myöhemmin.

Sailan kuva

Museon isopyörä, aikalailla saattaa olla kotimaisista raaka-aineista.

[jviirret]

Kierros tehtiin rannalla kun Saila uhkasi uida ja minä lupasin kuvata
...
Ui se Saila...

Kuvat ei näy

Jukka

[vaaka]

Sandaaleja kokeiltu varpaiden puutumista vastaan? Klossien siirto niin lähelle kantapäätä kuin mahdollista voi auttaa myös.

[terppa]

Kierros tehtiin rannalla kun Saila uhkasi uida ja minä lupasin kuvata
...
Ui se Saila...

Kuvat ei näy

Jukka

graaffikkoni on lomalla joka hoitaa kuvien siirrot mutta ehkä jossain vaiheessa

Sandaaleja ei ole testattu ilmojen viileyden takia mutta ehkä vielä tulee lämpimiä päiviä.

[vaaka]

Minulla ensimmäinen vuosi sandaaleilla ja keväällä ostin kylmillä säillä. Viima ja kylmyys arvelutti, kun minulla on huono ääreisverenkierto. Mitä vielä, vedenpitävät sukat jalassa sisäsukan avulla 4 astetta ei ollut ongelma parin tunnin ajamisella. Nyt kesemmällä 12 C on viileää pelkällä normaalilla puuvillasukalla ja 14 on ok tunteja ja 16 C voi ajaa lämmityksen puolesta pidempään kuin jakasan polkea, kun kai kaahaan liian kovaa. Saa kaahatakin kuntoutumisen puolesta, eli norminopeus jotain 25-30 ja rypistäessä pari kilsaa ylös. Kattamattomalla pyörällä varpaat viimassa tuulta puhkoessa.

En näe, miten sandaali voisi olla ongelma kinnerissä. Itse asiassa päin vastoin ilman tuuletuksen parantelua kinnerihän on kesällä kuuma kuulemma ja jalat turpoavat kumassa, jolloin kengät muuttuvat kidutusvälineiksi. Niin minulle kävi pitkillä lenkeillä kuumina päivinä maantiepyörällä ja triathlon pyörällä Finskijalkaan sopeutuvilla leveälestisillä SPD ja SPD-SL kengillä, joissa koko ja varpaiden tila ei ollut rajoittava tekijä.

Uskallan suosittaa sandaaleja huoletta, kun ne ovat parhaat pyöräilykengät, jotka jalkaani olen vetänyt. Kokeilin monia SPD ja SPD-SL kenkiä eri valmistajilta ennen ostopäätöstä umpikenkiäni valitessa ja SPD-SL Diadoralta oli yli 300 €. Umpikenkä maksaa hyvänä meikäläiseen jalkaan menevänä äkkiä paljon. Enemmistö kengistä ahdisti jostain, yleensä varpaista ja sivuilta jalan keskiosasta. Niistä jotka edes kantapään puolesta menivät jalkaan, aasialaiset jalat ovat kapeita ja eivät sovi keskivertofinskille.

[Poris]

Kiitos käynnistä. Oikein mukava tavata samanhenkistä porukkaa täällä mettänperällä, jossa lähinnä äimistellään näitä vekottimia.

[smilodon]

Kestikievarimuseossa.