Hirmuinen Lumiamies, häät Härkätiellä ynnä muita kertomuksia

[terppa]

31.7

1. Päivä
   28,5 km + 2 km

10.13 Saila tuli herättämään, ihan sikiunesta. Syötiin aamupalaa ripotellessa ja piti nöyrtyä laittamaan sadetakki. Kuivana sai kuitenkin kamat kasaan. Aatos oli olla Otamuskahvilassa puoliltapäivin jolloin se aukeaa, matkaa oli n. 6 km ja aikataulutus toimi eli vähän ennen kurvattiin pihaan.

Munkkikahvit juotiin ja akkuja ladattiin puhelimessa kun rosentit oli jo kaynyt vähiin. Paikka on kaunis salmi tms. ja kahvila sillan kupeessa.

Vuoristorata jatkui ylämäellä ja Teisko oli tavoitteena. Muistelin siellä ruokapaikan olevan kun edellisen kerran ohi ajoin. Olikin Koski-baari mutta sen lounas oli ohi tai loppu ja kasvissyöjälle oli kaksi vaihtoehtoa, Saila otti paremman pitsan muodossa, minä kuppasen fetasalaatin, oli kalliimpikin. Ruokaa lupasin illalla laittaa niin saa jotain hyvää.

Teiskokin on hieno ja tuo Karkku/Teisko suunta kannattaa ajella jos täällä liikkuu, maisemiin ei pety. Sorapätkänkin vissiin valtateitä voi kiertää.

Matkanvarrelle jäi Valintatalo josta kippo täyteen evästä. Saila huomasi punkin sormessaan kun oltiin ostoksilla ja kun kinnerille pääsi niin kaivoin pinsetit ensiapulaukusta ja pyöritin ötökän pois, onneksi lähti kokonaisena. Pastori pyyhälsi vastaa Toyotalla, nippanappa kerkesin havaita, ajaisivat nojapyörällä niin muutkin huomaa

Vielä 6 km ja perillä Alisenniemessä, aika malttamaton olo oli viimeisillä kilometreillä. Teppo ja Viljami oli jo paikalla ja Eemelikin hetken perästä. Hätäseen matot puihin, pyykit koneeseen, mies suihkuun ja puhdasta päälle. Takki vaan unohtui kun hyppäsin sitikkakyytiin kun menimme radalle virittelemään kisoja, jotain pientä, radan harjaus, keilojen laitto, kylttejä ja sääasema, oli illan ohjelmassa mutta tärkeimpänä Eemelin uusimman mbb:n koeajo ja suosittelin hänelle uraa nojapyörätehtailijana, hyvä ja kevyt oli ajaa vaikka lukkoja ei saanut kiinni ja säädöt oli pitkälle, tästä siis ne + 2 km, oli vaan alaston olo ilman kypärää avopyörällä

Alisenniemessä sitten vihdoin saunaan ja toinen uinti minulle, taisi olla kesäkuun alku ja vesi oli 14 asteista, nyt 18 astetta eli lämmennyt oli

Porukkaa valui pikkuhiljaa lisää ja siinä se aika meni kuulumisia vaihtaessa. Rupesin alivuokralaiseksi mökkiin kun siellä kerran kunnon keittiö on ja tein pöperön kaikista mahdollisista jämistä mitä pusseista löytyi, tuli hyvää ja sitä jäi lautasellinen aamuksikin. Kahvivettä rupesin keittämä kattilalla kunnes veden kiehuttua hokasin kahvinkeittimen Samalla ruokaa tehdessä sai katsella kun nojailija sekoitti omat salaiset aseet kisoja varten, äkkiseltään ne näytti veripusseilta mutta oli kuitenkin omatekoista urheilujuomaa ainakin vettä, maltodekstriiniä ja mehua meni ja olikohan suolaa? Pitää koittaa itse ensi kerralla miten toimii, tai harjoittelen kyllä kotona ensin...

Jossain vaiheessa matto taas kutsui, ei jaksanut enää kirjoitella... Niin pieni tauko päivityksillä

Muoks. kuvia läppärillä.

Sailan kuva

Aamupala leirissä.

[smilodon]

Koski Eurajoessa Kauttuan ruukilla.

[Jarmo H]

Tuttuja maisemia, tuohon koskelle taitaisi olla matkaa kotiovelta joku 22...25km.
Muutenkin hienoa matkakertomusta ollut ilo lukea

[terppa]

1.8.

1. Päivä
   71 km T ja 55 km S

Aamupalaksi eilistä sopan tapaista ja kahvia. Aamu oli kylmä mutta koska oli jo elokuu ja melkein siis syksy niin luovutin ja kaivoin pipon taskusta, nyt oli lupa käyttää.

Radalle ajeltiin jonossa neljän pyörän voimin joista kolme oli Mangoja, käytiin matkalla kaupassa, satoi... Gerard oli ainoa avopyöräilijä ja hän sateeseen oli roskasäkistä askarrellut takin mutta lainasin omaani joka vähän paremmin suojasi.

Radalla kippo tyhjäksi tavaroista jota aika liuta oli mukana ja virallinen ilmoittautuminen ja vastuuvapauspaperin allekirjoitus.

Tapanilta pummin taas pumpun ja laitoin molempien kinnereiden renkaat kovaksi ja rasvasin ketjut, muu hifistely jäi matkasta kun oli lomareissu...

Sailan kanssa punnittiin pyörät ja keittelin välissä lisää kahvia ettei vallan kohmetu, vähän väsy oli myös, Pastorilla oli vieressä kuvauspiste ja muistettiin siinäkin käydä, minulla rekvisiittana pipo ja kahvikuppi.

200 metrin ajo alkoi klo 13, piti sitäkin koittaa. Kaksi kierrosta vauhtia ja mäenpäältä kovempi kiihdytys, en tiedä miten tuosta olisi kannattanut tuohon tuuleen kiihdyttää mutta ei löytynyt lihaksista paukkuja, tehoilla huusivat heti armoa... Eka oli surkea 48,jotain kmh ja toiselle lainasin Petjalta katon ja se lähes yhtä surkea 50,jotain kmh eli 20% huonommin kuin vuosi sitten. Noh, eipä ollut kisarenkaita, pyöräaukonpeitettä ja pohjan suojateipit oli riekaleina, jalka-aukot auki. Kapselit vanteillekin on jäänyt pois epäkäytännöllisenä.

Välissä renkaanpotkintaa ja hidasajokisat, osallistuin Eemelin läskillä, ihan kiva, ei tarvinu polkea, senkin vemputti ohjaustankoa niin pyörä liikkui, harmi vaan kun tanko nitkahti alaspäin niin tasapaino horjahti. Hyvä peli ja koitin esteajoakin, tarttee varmaan läskisatsi tilata ja tehdä uusi taka-akseli. Milloin pyörä muuttuu omavalmisteeksi? Pioneerissa olisi tuolloin alkuperäistä metri runkoa ja tarakka jota sitäkin on hitsattu

Jossain välissä tuli pitsat ja semmoisen söin sponsori sittiksen kanssa, Nokian panimo siis sponsoroi kisoja muutamalla juomalaatikolla. Useampi pullo tuli tyhjennettyä päivän aikana.

Tunnin kisat meni yhtä alta lipan kuin 200 metriäkin, 20% huonompi tulos kuin viimeksi, yhtään ei jaksanut vääntää, sitten ei enää huvittanut... Tuuli, kerran yritin Helanderin matkaan jos saisi jäniksen avulla jalat auki mutta ei. Parempi onni ensivuonna... Ja tehokkaampia lenkkejä. Kaimalla kulki, tunnin tulos oli yli 55 kilometriä

Tokihan ajellessa on aikaa miettiä miksi ei kulje, pohjakilsat on kyllä jotain 4500 km ja niistä ehkä tonni pystärillä eli kilometreistä se ei ole kiinni mutta niiden laadusta, yhtään teholenkkiä treenimielessä en ole tehnyt vaan lähinnä liikkunut paikasta toiseen enempi letkeästi. Lomareissun keskarit on arviolta 5 km/h pienemmät mitä aikaisempina vuosina ja päivämatkat 50 km lyhyemmät.

Pyörän viritykset sen 5% toisi ja katon kera enemmän. Mutta pitää olla tyytyväinen siihen mitä tulee kun kuitenkin jotain yrittää ja monesta asiasta kunto koostuu, asiaa ei ole edesauttanut se, että koko kevät ja alkukesä on mennyt aika väsyneenä ja nyt lomalla se näkyy 10h yöunina mikä ei ihan normaalia ole. Tarttee vihdoin töissä saada ne viikkotunnit aisoihin sillai pysyvästi.

Kisojen jälkeen vielä hetki radalla koeajojen merkeissä, ajoin Tapanin Quest xs:n ja oli helmi peli, 5 kg kevyempi ja muutenkin virtaviivaisempi. Mun pyörä löysi kokeilijoita myös ja toivottavasti kinnerikuume tarttui

Illaksi polkaistiin Alisniemeen ja sauna odotti, kävin uimassakin, sillai nopeasti kun entistä viileämpi vesi.

Lopuksi grillailua grillikatoksessa kunnes tuli aika mennä nukkumaan, Jorin kahta jälkeä tekevää kolmirattaista piti kuitenkin käydä ihmettelemässä ennen sitä.

Sailan kuva

200m lähdön odottelua

Sailan kuva

Eka kokemus läskinojakilla ja heti hidasajokisaan, toimii kyllä tommoisessa(kin)

Käytiin ajelemassa rata läpi yhdessä, taustalla 200m mittauspaikan purku käynnissä.

[terppa]

2.8

1. päivä
   351 km Tero 161 km Saila

Hieno aamu, aurinko lupasi hyvää, vielä ei tuullut kovaa. Vetelin evästä nassuun sen minkä pystyi, feta-piirakka ja karjalanpiirakka taisi upota. Loput eväät jätin mökin terassille kun Sailan lähtö olisi vasta 2 h myöhemmin. Vettä pulloihin ja toiseen mehua mausteeksi/sokeriksi, toiseen pulloon oli laitettu vähän hamppuproteinijauhetta, en sen tehosta tiedä mutta ihan kiva sitä oli juoda ja teki hyvää vatsalle. Vissyä oli 1,5 litraa.

Gerardin kanssa polkaistiin radalle jossa keittelin ensimmäisenä kahvit, pari pikkukupposta taisin juoda ja siitä se aamu sitten alkoi, kolmasosa fazerin suklaalevystä toimi kahvileipänä. Kahvia juodessa katselin kun tuuli tuntui yltyvän. Huoltorakennuksesta lainasin jesaria ja laitoin pyörästä kaikki mahdolliset aukot umpeen ja avaisin niitä sitten tarpeen mukaan jos kävisi kuumaksi.

Kauhea dilemma mihin jättää huoltoauton kun se toimii kisavälineenä päädyin siis levittelemään omaisuuteni asfaltille ja sitten viivalle. Viivalla piti vielä tekstata Sailalle hyvän kisan toivotukset ja heittää kaino toivomus, että hän maksaisi päivän pitsat kun en itse muistanut. Päivän lounas tuli siis yhteistilauksena myöhemmin. Pääsin kuitenkin matkaan. Eka tunti suht rauhassa. Jossain toisen tunnin alussa Helander meni toisen kerran ohi ja ajattelin lisätä vähän vauhtia, tuuleen en meinannut väkisin vääntää mutta jotenkin kuitenkin. Ihan sisäreunassa alkuun tuuli vähemmän ja siinä oli sileämpi asfaltti niin päätin ajaa kisan mahdollisimman sisällä. Jalat tuntui paremmalta kun edellisenä päivänä mutta eipä niitä tehoilla tarvinnut käyttääkkään.

Parin tunnin ajon jälkeen 6h kisaajat tuli radalle tuomaan elämää ja sopivasti siellä oli vilskettä, ohittamaan mahtui kuitenkin hyvin. Ekan tunnin olin juomatta, sitten rupesin hörppimään harvakselta vesi+mehu sekotusta, 2,5h kohdalla ajattelin, että kai syödäkin pitäisi ja laitoin minidonitsin suuhun, se meinasi tulla laattana takaisin parin kierroksen jälkeen eli jätin sitten ajaessa syömiset väliin, ei vaan toimi minulla.

Jossain ennen 4 h tienoota pidin lyhyen tauon, banaani ja karjalanpiirakka sekä maitohörppy huoltorakennuksesta. seuraava tauko jossain 5,5 h tienoilla ja lisää suolaa ja nestettä koneeseen, vessassa vedenheitto ja otin jääkaapista lopun maitolitrasta kyytiin. Väliaikoja kyselin kun ei oma mittari toimi ja Olli kävi tulosteet ja sain sen kyytiin lennosta. Joskus 6h jälkeen rupesi mäki pitenemään ja sen perään homma tuntua raskaalta. 7h paikkeilla kävin syömässä vajaan puolikkaan pitsasta kun nälkä jo oli ja energiaa tartteisi. pitempi tauko varjossa, meni varmasti yli 20 minuutin. Melkein tunti meni rytmiin päästessä eli vähän liian myöhäseen meni syöminen.

Sitten kulki jo ihan kivasti mutta ajattelin, että jos pitäisi 9 h kohilla tauon ja ajaisi sitten loppuun niin se voisi olla hyvä. 1/4 pitsasta söin maidon kanssa eli 2 litraa punaista maitoa tuli juoduksi. loppua kohden on kiva kun aika vähenee. Nyt kun tiesi väliajan niin tiesi jo, että huonoin kinneritulos tulee mutta jos edes 350 km. Tuuli oli edelleen älytön ja kun 6h kisaajat oli pois niin ei ollut välillä pystympiä selkänojia joiden perässä levätä Iloinen olin kun kuulin miten Sailalla oli mennyt, hän sai 152 km ja oli naisista nopein, jollain sentään kulki

10,5 h kohilla rupesi polvi vaivaamaan tosissaan ja sen perään akillesjänne, jos olisi ollut viksu niin sen olisi mennyt teippaamaan heti eikä vasta seuraavana päivänä mutta tulikos mieleen... polvituet oli varmuuden vuoksi jalassa vaikka lomareissu oli mennyt ihan ilman niitä. Vikalla tauolla otin tuen pois ja se oli hiertänyt polvesta ihon rikki ja teki aika herkkää kun tuen laittoi takaisin ja lähti polkemaan

Irvistellen loppuun, ei pystynyt loppukiriin eikä tuulikaan paljoa hellittänyt, suunta onneksi muuttui, että ihan sisäreunassa pääsuoralla pätkän aina välillä sai ajaa tuulettomana jos on matala pyörä. Loppuu se pitkäkin kisa aikanaan ja minut liputettiin ulos. Diskata ilmeisesti tuomaristo päätti kun 8 sadasosaa ennen kuin 12h tuli täyteen tarjouduin ajamaan viimeisen kierroksen loppuun mutta ei kuulema tarvinnut, nyt siis tulos 342 km ja eroa Tuomoon taisi olla 7 kierrosta, komea suoritus häneltä avopyörällä tuossa tuulessa. Voittajana oli Tapani Quest Xs -kinnerillä ja 430 kilometrillä eli melkein satanen enemmän kuin minulla pitäskö ruveta reenaamaan

Voittaja olo oli kuitenkin kun jaksoi loppuun, periaatteessa helppo kisa kun ei tiennyt mikä muiden tilanne on tai edes oma kun ei mittari toiminut niin ei tarvinnut hötkyillä omien tavotteiden tai muiden vauhdin perässä. Tuloste tilanteesta toimiston ikkunaan olisi kyllä hyvä lisä. Tuomo ehkä oli paremmin kartalla tilanteessa kun loppuvaiheen tauoilla hänen otsalle nousi syvät huolen rypyt aina kun ajoin varikon ohi

Jooseha nappasi kinnerin koeajoon mutta pahaksi onneksi tarvitsin sen vielä loppukuvaan niin illan koeajo jäi yhteen kierrokseen. Fiiliksiä vaihdettiin tavaroita pakatessa ja ihan tönkkö olo oli jaloissa, kuin pari puupökkelöä, ajokengät oli kiva riisua ja kävellä sukkasillaan. Kun kamat oli kasassa niin lähdettiin polkemaan Alisniemeen ja varikon mäki teki polvessa ja nilkassa todella kipeää. mutta kun sai alamäen alle niin aika haipakkaa painettiin pihaan saakka.

Eka suihkuun ja sitten saunaan, mikään muu ei harmittanut kuin se, että maitoa ei tullut ostettua sitä kolmatta litraa ja pitsan unohdin radan jääkaappiin. Ei kauaa jaksanut saunoa ja saunaiholla ei kauaa tarennut terassilla kun edelleen kävi viima ja nyt illalla se oli kylmä. Päivän lämmöt oli ihan sopivat, kaikki teipatut aukot pysyi kiinni ja olisi varmaan suuren osan päivästä mennyt katto päällä jos se olisi ollut mukana, nyt en viitsinyt ottaa lomareissun riesaksi ja kannustusjoukot kotopuolesta ei tänä vuonna olleet liikenteessä joiden mukana se olisi kulkenut.

Mutta nälkä oli ja siirryin katselemaan evästä ja grillipaikkaa. Sailalta kävin kyselemässä onko hänellä soijakaakao juomaa mutta sitä ei löytynyt kuin pari 2 desin purkkia josta toisen join, toinen jäi Sailalle aamukahviin. Puuta grilliin, loput kolme soijanakkia ja karjalanpiirakka lämpöiseksi ja fetapiirakka päälle. vettä kyytipoikana, ei luksuseväät mutta pahin nälkä taittui, sitä jäänyttä pitsaa haikailin. Nojanalle tuli myös toviksi vielä juttelemaan kunnes siirtyi mökkiin nukkumaan ja jäimme Sailan kanssa vielä niin pitkäksi aikaa kun puut paloi. Sitten nukkumaan, ei onneksi yliväsynyt olo eli unen sai heti mutta jalat oli tönkkönä...

Kuvia ei tullut mutta ehkäpä niitä nyt läppärin ääressä huomisaamuna muualle lisäilen ja kirjoittelen tarinaa eteenpäin... kuinkas sitten kävikään ja miten tie vei Mango-hotelliin...

[samuel]

Sinulta jäi 8 tuhannesosaa pois kahdestatoista tunnista. Tuomari päätti lennossa että hyväksytään.

[terppa]

3.8.

1. Päivä
   25 km

Varmaan kasin jälkeen heräsin ja poikkesin vessassa, kun Sailan riippumatosta kuului tasaista tuhinaa niin ajattelin itsekin jatkaa vielä unia. Kun heräsin niin suurin osa väestä oli jo kadonnut mutta Vilijamin mökki oli auki ja sen kahvinkeittimestä keitettiin kahvit ja lämmitettiin karjalanpiirakat. Aika hyvä olo jo oli mutta nilkka/akillesjänne vaivasi ja siihen laitoin viimeinkin ne teipit, ensimmäinen liian löysään mutta päälle kireämmälle.

Vilijamin, Premnasin ja Sampon kanssa mutustelimme aamupalaa, Vilijami lähti kohti Tamperetta ja me lupasimme hoitaa avaimen + mökin kuntoon. Mökiltä lakanoita hakenut rouva tuli samaan aikaan kun olin irrottelemassa sadekatosta riippumatosta ja hän taivasteli miten röykkyiseen maahan teltan olin joutunut laittamaan tadaa, se olikin riippumatto, ei hänkään sellaista ollut koskaan nähnyt. Vähän joskus ihmetyttää, että ei leirintäalueillakaan väki ole semmoista nähnyt ja nojapyörätapahtumassa seitsemällä oli semmoinen Salossa sanoivat yhdellä asiakkaalla edellisenä kesänä moisen olleen.

Kun nilkka oli mikä oli ja Evo ajamalla jäisi haaveeksi niin meidän osallistuminen Spr-leiriin jouduttiin perumaan ja mietimme mitä seuraavaksi, edellisenä iltana olin jo heittänyt jotain hotelliyöstä ja rupesin tutkailemaan vaihtoehtoja sieltä edullisemmasta päästä. Kriteerinä kuitenkin aamupala. Nimen perusteella Mango-hotelli 69€ hinnalla valikoitui ja kuvien perusteella itämainen tunnelma olisi hieno. tarvittaessa käytössä olisi pesula ja keittiö niin räpläsin Lumialla varauksen ja maksoin sen pankin kautta pois.

Pakkaus kesti vähän kauemmin kun tavarat oli iloisesti sikin sokin ja roskia joukossa mutta saipahan kamat sitten taas pakattua tiiviimmin. Muutama tyhjä pullo mahtui mukaan ja ne ekana apsille. Samalla jotain naposteltavaa iltapalaksi.

Polkemaan pystyi kun piti nilkkaa sopivassa asennossa ja ei käyttänyt tehoja tai korkeaa kadenssia, mietin, että minä opin vielä täydellisen pyörityksen oikealla jalalla kun se tekin nytten työt. Pääasiassa pyöräteitä ajeltiin Pispalan nurkille missä minun Mangon etunakki rupesi ropeltamaan eli uutta kumia alle, en löytänyt vuodon aiheuttajaa niin vaihdoin myös ulkokumin ja tutkin kotona puhjenneen paremmin. Ihme kun ei satanut kaatamalla mutta ei juuri sillä hetkellä osannut auringostakaan nauttia

Pispalan jälkeen meni jälleen kerran hermot Tamperelaisiin pyöräteihin ja siirryin ajoradalle vaikka kovaa ei päässytkään, voi minkälaisia urpoja onkaan istunut/istuu kevareiden suunnittelijoina... Tammelan Gopal oli kuukkeloitu ruokapaikaksi joka intialaisittain maustaa kasvisruokaa ja ruoka maksetaan painon mukaan, ei muuten kannata pyörämatkaajalle vaikka varovaisesti lappoi lautaselle niin 13€ per annos tuli hintaa, oli onneksi sairaan hyvää ja täyttävää eli enempää en olisi jaksanut. Haudutettua teetä jälkkärinä.

Hotellille ajeltiin rantoja myöden mutta ennen rantaa myös Sailan Durano rupesi ropeltamaan eli kumi puhki, vaikka on Durano plus, siitä löysin kaksi reikää, toinen vanteen puolelta ja toinen oli kumista tullut läpi ja kulutuspinnassa oli vielä nasta kiinni, jäivät vissiin ohikulkijat valoissa tuijottamaan meidän kuminvaihto-operaatiota kun torvet soi aina valojen vaihtuessa Pitää varmaan litkuttaa noi kaikki niin pääsisi helpommalla?

Sitten päästiin rantaan ja ekalle jäätelökiskalle kurvattiin, se oli http://www.minetti.fi/ jäätelöä. Jos pystyy valkkaamaan niin jättää Valiot ym. väliin ja koittaa näitä pienempiä, hinta on sama mutta annos on isompi ja maku jotain ihan muuta, paljon parempaa.

Pari google mapsin tarkistusta ja oltiin hotellilla, ovikoodin olin saanut sähköpostiin ja käytiin katsomassa huone, oli siinä kait itämaisia vivahteita kalustuksessa mutta ei onneksi liian pramea. Käytiin samalla etsimässä se pesutupa ja keittiökin pohjakerroksesta ja molemmat on siis vapaasti käytössä ja kaikki on valmiina. Kun rupesimme tyhjentämään pyörää niin hotellissa työskennellyt mies kehotti viemään pyörät takapihalle niin ne on kameravalvonnassa koko yön.

Sinänsä huvittavaa, että keli oli hieno ja me olimme hotellissa ja kun ilta oli vierähtänyt jo kuuteen niin ei lähdetty enää mihinkään haahuilemaan. Keittiö testattiin, se oli näppärä, leirintäalueen ja hotellin hyvät puolet samassa paketissa, kahvia sai ilmaiseksi automaatista klo 22.30 saakka ja yllättäen se kahvi oli hyvää. Siisti ja helppo paikka jota voi suositella vaikka ei Mangolla ajaisikaan, jos yöpyä Tampereella tarvitsee niin mieluusti tuon hotellin hinnan tarkista ensimmäisenä. Kauppa ja ravintola on vieressä ja arboretumiin on pari kivenheittoa jos haluaa katsoa jotain kaunista.

Joku vanha ammattitauti on jäänyt pyykin ajosta, että ekana tulee hotellissa tarkastettua kenen lakanat siellä on nyt oli Linströmin, niin kuin kai suurimmassa osassa. Vähän sama juttu jäänyt maton ajosta eli kun tulee kauppaan niin katsoo kenen kynnysmatot on lattialla

[terppa]

4.8.

1. päivä
   69 km

Outoa nukkua lakanoiden välissä, ihan kelpo sänky mutta muutamaan kertaan heräsin, kyllä kesällä riippumatto kuitenkin on omalla tavallaan hauskempi. Mukavasti ramaisi aamulla ja loikoilimme yli ysin mutta sillä varalla, että aamiaisen kerkeää syödä rauhassa ennen kymmentä, taas aikatauluja Aamiainen oli ihan perussettiä, ei mitään erikoista mutta minulle riittää kun on leipää jota sai vielä paahtaa, juustoa, levitettä ja muita leivän päällisiä sekä mysliä ja jugurttia, tietenkään kahvia unohtumatta. Sen verran onnistuin tankkaamaan kun napa veti, jänskä vaan toi oma napa kun se ei esim. 7 aikaan halua ottaa ruokaa yhtään vastaan mutta 9 aikaan vaikka mitä ja kuinka paljon. Vaikka heräämisestä olisi sama minuuttimäärä. Työaamuina kuitenkin jotain väkisin syön.

Rensselit laitettiin taas kasaan ja käytiin lähtökuvat jotka näkyy edellisessä päivityksessä. Lähimpään kauppaan vaihtamaan vissypullo täyteen ja Sailalle Soijakaakao juomaa. Sen jälkeen poljettiin taas jokunen satametriä Hatanpään arboretumiin jossa ensin mentiin jätskille kahvilaan. Auringossa istuttiin pitkään ja Saila kirjoitti yhden kortinkin.

Vieressä on vanha kartanopuisto jonka pihaan on tehty ruusutarha ja niitä ruusuja käytiin katsomassa, lajeja oli näkyvissä ainakin 50 ja varmaan vieläkin enemmän. pari olisin ruusuksi tunnistanut Puupuistossa käppäiltiin myös, teitä/polkuja oli nätisti rantoja myöden. pari onttoa puuta oli missä oli pultti laitettu läpi, kai pitämään puu läjässä?

Peace lajikkeinen ruusu

Sailan kuva

Jossain vaiheessa lopulta hypättiin pyörään ja lähdettiin polkemaan, Kuukkeli kertoi, että Kangasalalla oli afganistanilainen ravintola ja sieltä saisi kasvisruokaa niin se oli tähtäimessä. Alkumatkasta pumppasin renkaisiin ilmaa kun ei oikein rullannut. Tamperelaiset pyörätiet otti taas kupoliin mutta kun tien kaltevuus muuttui laskevaksi niin suunnistin autotielle ja matka taas joutui. Onneksi tuota väliä on tullut ajettua useampaan kertaan niin osaa jo valita missä ajaa.

Jossain vaiheessa oli sellainen huumorikyltti Tampere - Kangasala pyöräilyn laatukäytävä ja valmistumisaika 9/2015... tulee pojilla kiire kun näin vaan yhden kaivinkoneen välillä ja sekin tasoitteli nurmikonpohjaa, Kangasalalla oli asfaltit kaivettu pois muutamilta 10 metrin pätkiltä mutta jäljistä päätellen sinne oli vaan putkia piilotettu maan sisään. No oli pari kilometriä hyvääkin asfalttia mutta ei yksi pääsky kesää tee ja tuo on sellainen perunapelto-kanttikivi helvetti, että oksat pois... oikeasti olen meinannut tuolla välillä kaataa kolmipyöräisen tavarapyörän ihan suoraa alamäkeä hölkkävauhtia ajaessa Kylttejä ripottelisin myös useampaan paikkaan kun ei outo ymmärrä aina liikennesuunnittelijan aivoituksia, että kyllä se pyörätie jatkuu puolen kilometrin päässä kun vaan tajuat valita siihen suuntaan menevän sivutien.

Nojoo, Afganistanilainen ruokakin oli hyvää, en enää muista mitä siinä oli, en muistanut edes sitä syödessä mitä valkkasin kun uppouduin näpyttelemään taas jotain tosi tärkeää foorumille kun paukattiin sisään 7 minuuttia ennen lounasajan päättymistä niin kaffet kuului hintaan. Tarjoilijana ollut rouvasihminen kiinnostui pyöristä ja tuli katselemaan kun läksimme jatkamaan.

Muistelin, että Mobiliaan pääsee museokortilla niin poikettiin sinne seuraavana, muuten olisi ajanut ohi. ei tuo niin hyvin toteutettu näyttely tänä vuonna ollut, kekkosen aikaisesta teidenrakentamisesta kertova mutta niitä rakennushärveleitä olisi sitten voinut olla ihan reilusti esilläkin. Jokunen vanha taksi ja Kekkosen kulkineita mitkä ei paljoa säväytä. Enempi tykkäsin Mosseista mitä siellä oli esillä. Enempi tykkään historiasta muutenkin renkipojan näkövinkkelistä ja ei paljoa hetkauta kuka Lutviikki se milloinkin hallitsi. Harmi vaan, että sen lutviikin edesottamuksista on enempi kirjailtu ylös. Silläpä aina höristän korviani jos vaikkapa Teemu Keskisarja on esillä jossain tai vieraana radiossa, pari kirjaakin hältä olen lukenut. Mutta kuvat seinällä oli hyviä.

Ennen Sahalahtea poikettiin vielä yhdellä idyllisellä pysäköintipaikalla järven rannalla. Saila sai ennen Sahalahtea myös ihan hyvät huippunopeudet 68 km/h ja sillä rullaili aika pitkään, melkein kaupan pihaan josta hain maitoa ja suklaata, täytettiin myös vesipullot. Luopioisten kautta yleensä huvittaa ajaa niin sille tielle, se on kiva maalaistie jossa on nättejä pihapiirejä. Asfaltti oli huonompaa ja tiet mäkisiä niin Saila sanoi jossainvaiheessa jotta en tykkää otin vinkistä vaarin ja rupesin miettimään nukkumispaikkaa, jos kuitenkin Luopioisten ohi ja ennen Rautajärveä jossa olisi aamukahvipaikaksi sopiva kuppila.

Ei itselläkään kulkenut kun nilkkaa varoi vaikka se jo huomattavasti parempi oli. hitaasti vääntäessä polvissa taas tuntui ikävältä eli ei lempipätkä. Joku hakkuuaukion tapainen sai toppaamaan Luopioisten jälkeen kun auringosta olisi voinut samalla nauttia. ihan hyvä leiripaikka sinne syntyi. vaikka se aurinko aika vauhdilla meni mailleen. Reilusti aikaisemmin kuitenkin oli rensselit puissa ja iltapala nautittuna kun normaalisti ja lämmin oli, ekaa kertaa käytin hyttyshattua kun inisijät ilmestyi auringon laskettua.

Illalla taas Lumialla tarinoita talteen. Yksin retkeillessä kirjoitteluun tuntuu jäävän paremmin aikaa mutta kaksin reissaaminen on monellatapaa muuten antoisampaa eli mielellään sitä naputtelun jättää yön hiljaisiin hetkiin. Kaksin kaikkeen puuhasteluun ja säätämiseen saa varata reilummin aikaa mutta toisaalta kaksin se puuhastelu ja säätäminen on ihan mukavaa varsinkin jos molemmat on hyvällä päällä ja virkeitä Kyllä kaikille parisuhteen alkutaipaleilla oleville suosittelen pyörmatkailua mielellään vähän alkeellisissa ja haastavissa olosuhteissa niin sitä tutustuu kumppaniinsa paremmin ja miten sitä itse ja se toinen toimii jossakin stressitilanteessa

Muoks. lisää puukuvia.

Sailan kuva

Miten tommoiset tehdään?

Sailan kuva

Sahalahden P-paikalta.

[terppa]

5.8.

1. Päivä
   71,5 km

Aurinkoinen aamu, suorastaan kuumotti. Ihan kiva herätä tämmöiseen tänä kesänäkin. Aamupalaa ja muita aamutarpeita... opinpahan sen, että kusiaiset voi asustella myös pelkästään sammalikossa ja maansisässä eli ei tarvita pientä havukasaa pienoiskaupungin merkiksi, toisaalta tekihän ne sissitkin Vietnamissa aikamoisia tunnelikaupunkeja. Onhan se jotenkin ajatuksentasolla kiva kun jotkut pyrkii reittäpitkin ylöspäin mutta koska se oli tällä kertaa lauma muurahaisia ja reisi oli oma niin päätin ottaa pari sivuaskelta, sen verran sammal siinä repesi, että näin jonkinmoisen "munahuoneen" ja puolikkaan armeijan jotka rupesi viemään niitä munia paikkaan johon aurinko ei paista... no kyllä muakin harmittaisi jos King Kong tulisi ja kyykistelisi omassa asuinkorttelissa

Herätessa poikkeuksellisesti uutisia katselin mutta ei olisi kannattanut, heti mieli musteni uusista Fennovoimafarssin käännöksistä. Ajattelin hylätä järjestäytyneen yhteiskunnan ja jäädä metsäntontuksi, sovittelin jo tonttulakkiakin päähän mutta kun mukaan oli uskottu hentoinen naisihminen ja metsikkömme oli metsäkoneen raiskaama niin ajattelin saattaa naiseni kotiin ja etsiä synkemmän salon johon maantienäänet ei kuulu.

Laitoimma rensselit viimeisen kerran kasaan (tällä reissulla) ja tönäistiin pyörät 100 metriä metsäautotietä ja oltiin taas pikitien varressa. Muistelin Rautajärvellä kahvilan olevan ja se olisi aamu(päivä)kahvipaikka. Olihan se ja matkaakaan ei ollut kuin 5 km, aika hyvä asemointi siis. Ruokin myös hetken Lumiaa samalla kun munkkikahvet toppasimme ja oli siellä joku iltapäivälehtikin jonka selasin, ei varmaan mitään tärkeää kun ei jäänyt edes muistikuvia. Netissä surffailtiin kännyköillä, tai siis minä surffasin ja Saila tuskaili yhteyksien kanssa, sinänsä positiivista koska näin toinen ei pilannut päiväänsä

Kohti Auttoista jatkettiin, taisi jotain 28 km tulla matkaa. Kivasti kumpuilevaa hämäläismaisemaa mutta ei yhtään tappomäkeä. Vähän kovempaa päästelin kuin Saila ja aina välillä pysähdyin odottelemaan, on joku tietty vakiotahti mitä on kaikista hauskin ajella. Toki elämän keveyden takia rullailin kaikki alamäet ja pisin oli varmaan 2 km. Ennen Auttoista oli peura/kauris tiellä ja pysähdyin katselemaan. Se lähti juosta jolkottamaan kohti hiljakseen ja tulikin jo 20 metrin päähän, Saila tuli takaa ja yritin antaa pysähtymismerkkiä mutta uutta kinneriä kauris kavahti ja käänsi suuntaansa, sinänsä hyvä koska kohta mäentakaa (meidän takaa) tuli auto ja kuski ehti jotain reagoida ja elukka sanoa loiks loiks ja kadota metsään. Ei tullut mitään veristä murhenäytelmää, mutta olisihan se ollut hauska katsoa kuinka lähelle toinen tulee, porot saa kinnerin/nojapyörän nähdessään hepulin ja lähtevät täyttä laukkaa karkuun.

Auttoisten rantakiskalla jäätelötauko, mukava oli auringossa istuskella ja vähän sellainen laiska olo oli. Ruokapaikkaa pähkäilimme ja Padasjoen apsi olisi käytännössä ainoa niin päätimme suihkia Vääksyyn myslipatukkatauoilla. Hämeenlinna - Padasjoki maantie oli joutuisa ajaa ja 24-tie Vääksyyn myös, niin pitkään kunnes tärinäraidat alkoi, tätä ehkä 10 km ja Iso-äiniön kohdalla asfaltti/piennar muuttui muuten vaan surkeaksi. Jollain pysähdyksellä arvottiin, että kannattaisiko parin kilometrin pätkä leveää tärinäraitaa kiertää Kurhilan kautta mutta meinattiin mennä suoraan. Se olikin hyvä päätös koska asfalttitöiden jälkeen hermoraitaa ei ollutkaan kuin se 1 km eli se sama mikä reissun alussa. Yhden reippahamman ylämäen jälkeen sai kunnon alamäen huristella ihan turvallisesti, pystyisi vaikka pientareelle väistämään jos joku haluaa ohi...

6 km ennen kotia alkaa hyvä pyörätie niin sitten sinne. Kylillä käytiin vielä rannalla jätskillä ja muuten vaan istumassa ja sitten Osuuskauppaan. ihan ei lähtenyt mopo käsistä kun kamat piti vielä ahtaa kinneriinkin. Ihan hyvin mahtui, varsinkin kun oman makuupussin olin hoksannut nyt viimeisenä päivänä laittaa siihen säkkiin mikä on oman pyörän ulkopuolella. Noh, ehkä seuraavalla reissulla sen hoksaa sitten jo alussa.

kotona kamat hissiin ja matka sähköavusteisesti 5. kerrokseen. Nälkä oli niin kastike heti tulelle, tai siis levylle. Tofua öljyiseen pannuun ja perään kookoskermaa, ananaspurkki, tomaattia, kuivattuja kikherneitä ja linssejä, papupurkki ja mausteeksi cyrrutahnaa niin jo pastan avustamana nälkä läks.

Niih! ja jos ette usko niin sateenkaarenpäästä löytää vaikka mitä aarteita-

[jori]

Hyväntuulinen teksti tämä viimeinen -kuin vanhaa terppaa. Vähän noissa aiemmissa painoi kai väsy tai vastuu, vai mikä kun ei sana helissyt kuin ennen. Hyvä että löytyi tuttu tyyli taas.

Olen samaa mieltä. Fennovoima on todella farssi, joka osoittaa vain suomalaisen politiikan korruptoituneisuuden. Moneen kertaan kannattamattomaksi laskettu projekti pelastetaan yksityistä rahoittajaa esittävien valtionyhtiöiden rahoilla. Talvivaarallista toimintaa.

[PW]

Mukava oli lukea jatkokertomusta ja myös nähdä pienipätkä nuorenparin matkantekoa (ympäri Nokian rataa)
Kaksi uutta kirosanaa Suomenkieleen, fennovoima ja talvivaara

[jviirret]

Moneen kertaan kannattamattomaksi laskettu projekti pelastetaan yksityistä rahoittajaa esittävien valtionyhtiöiden rahoilla.

No mistä tuohon kotimaisia osallistujia muualta saa? Jos joku yritys ei ole valtio enemmistöinen, niin sen omistus on veroparatiiseissa ja amerikkalaisilla eläkeyhtiöillä, ne eivät eduskunnan päätöksellä kelpaa mukaan hankkeeseen. Ne jotka vielä kelpaa ja joilla on varaa niin taitavat olla jo mukana.
Kannattamattomuus taas ei ole ollut este telekkatuille, tuulivoimatuelle, talvivaaran talouden pönkittämiselle, eikä millekkään muulle mihin valtio rahansa työntää. Eli päätös ei tältäkään osalta yllätä

Jukka

[Premnas]

Hauska ja mielenkiintoinen matkakertomus kuvineen !

[terppa]

Kvuia lisäilty nyt päiväkirjaan päivän mietteiden alle.

Hyväntuulinen teksti tämä viimeinen -kuin vanhaa terppaa. Vähän noissa aiemmissa painoi kai väsy tai vastuu, vai mikä kun ei sana helissyt kuin ennen. Hyvä että löytyi tuttu tyyli taas.

Olen samaa mieltä. Fennovoima on todella farssi, joka osoittaa vain suomalaisen politiikan korruptoituneisuuden. Moneen kertaan kannattamattomaksi laskettu projekti pelastetaan yksityistä rahoittajaa esittävien valtionyhtiöiden rahoilla. Talvivaarallista toimintaa.

Tjooh, kyllä se väsymys joka on alkukesän ja tämän alkumatkan sitkeä kaveri ollut on vienyt parhaan terän kynästä... ja samalla siitä mitä kokee ja näkee. Letkeitä noi päivät onneksi oli eli koko ajan parempaan suuntaan ja nyt voisi jotain luovaa jo kuvitella tekevänsä

Kaksin matkatessa kännykän räpläämistä koitti vähentää päivisin ja kirjoittaminen jäi aikalailla riippumattoon hieman ennen unta, kyllä se tabletti sitten olisi ihan käytännöllinen kapistus kirjoitusnopeuden ja helppouden takia.

Suurimmat kuprut tehdään puku päällä ja kravatti kaulassa niin olen näitä jengitunnuksia tietoisesti yrittänyt viimevuosina vältellä Tänään olisi keskustan polkijat olleet matkalla Sysmästä Lahteen ja jos olisi paremmin kerennyt niin Mangon kylkeen olisi voinut laittaa tekstin "kepu pettää aina #fennovoima" ja liittyä joukkoon

Kannattamattomuus taas ei ole ollut este telekkatuille, tuulivoimatuelle, talvivaaran talouden pönkittämiselle, eikä millekkään muulle mihin valtio rahansa työntää. Eli päätös ei tältäkään osalta yllätä

Jukka

Uusiutuvaa energiatuotantoa rakennettaessa se raha jää kuitenkin paremmin pyörimään kotimaahan ja työllistää toisella tapaa ja ei tuota Talvivaaraa nikkelin takia pönkitetä vaan uraanin mikä kannattaa muistaa kun puhuutaan tuulivoimatuista (toki niillekin joku roti pitää olla) Yhteen likavettä tuottavaan kaivokseen on pumpattu enemmän yhteiskunnan rahaa mitä tuulivoimatukiin ja niitä myllyjä syntyisi pikkasen nopsempaan kun ydinvoimaloita. tällaiseen heittoon twitterissä törmäsin

"Neo-Carbon Energy ‏@neocarbonenergy 7. elokuuta
Jos OL3 vastaava summa olisi investoitu tuulivoimaan, se kattaisi nyt lähes 50% Suomen sähköntuotannosta. @Lahienergia @Energiaremontti"

Jotain linkkiä laskelmaan olisin kaivannut mutta paljonkoha niitä myllyjä saisi 11 miljardilla jos huomioi myös ne ydinvoimalan purkukustannukset? (Saksassa joku voimala 2,4 miljardia ja purkutyöt jatkuu)

[terppa]