E-Cruiser kirjoitti: Turvallinen nopeushan on mitä suurimmissa määrin ympäristö, tilannekohtaista.
Tullaan taas siihen lakietiikkaan. Meillä on tavallista ajattelu, että jos laki jotakin sallii, niin niin saa tehdä missä vaan ja milloin vain. Huono ja sopimaton käytös pyritään herkästi oikeuttamaan sillä, ettei se ole laitonta. Perinne siitä mikä on sopivaa, on ohut. Tässä voidaan havaita paradoksi - mitä enemmän lakikeskeistä ajattelu on, sitä suurempaan lakien tarpeeseen se johtaa. Ainoa keino vähentää lakien määrää - sääntelyä - on vähentää lakikeskeistä ajattelua ja perustaa se sopivuuden, eli käytöstapojen etiikalle. Mikä ei kyllä toimi, se tunnustettakoon, jos sille ei ole vahvaa olemassaolevaa perinnettä.
Luulen että noihin nopeusrajoituksiin tullaan jossain vaiheessa menemään kelveillä, kun ja (vahva) jos sähköpyörät yleistyvät rajusti. Se on ainoa järkevä tapa hoitaa asia.
Kelvillä 25 km/h on ihan järkevä raja, mutta ajoradalla täysin naurettava silloin kun potkua löytyy.
Tällainen kevyt vilosovia tässä tänään 
Hienoa, ettei tarvitse yksi filosohvailla. 
Minusta näyttää, että olet unohtanut liikennepoliittisen manifestin ydinidean:"Säännöt koskemaan liikennealueita riippumatta ajoneuvotyypistä." tuossa samassa julkilausumassa esitettiin kevyen liikenteen väylille kolmea vaihtoehtoista nopeusrajoitusta liittäen nopeusrajoitusmerkitys väylän tunnusmerkkiin siten, ettei tarvita erillistä nopeusrajoitusmerkkiä, vaan ainoastaan merkin selitykseen lisämääreenä ylin sallittu.
Ehdotimme siinä, nykyisin jalkakäytävää tarkoittavalle merkille uutena merkityksenä: "Ylin sallittu nopeus jalankulkunopeus", jonka Trafi nyt linjasi enintään 15 km/h. Itse olisin pitänyt alempaa, ehkä 10 km/h parempana. Trafin linjaus suurmmasta nopeudesa selittyy tämän tekstin lopussa.
Yhdistettyä jalankulku ja pyörätietä tarkoittavan merkin merkitykseksi ehdotimme 20 km/h nopeusrajoitusta, Trafi nosti sitäkin 5 km/h. Lisäksi on vielä pyörätie, joka nykyisin merkitään polkupyörän kuvalla sinisellä pyöreällä alustalla, jolle ehdotimme suurempaa nopeutta tai vastaavan ajoradan nopeutta. Trafi näyttää linjaavan tälle tuon 45 km/h nopeuden, mikä on mielestäni hyvä valinta. Lisäksi ehdotimme nopealle pyöräliikenteelle valinnanvapautta käyttää ajorataa harkinnan mukaan, jolloin nopeusrajoituksen ahdistaessa voisi siirtyä kaahaamaan ajoradan reunaan. 
EIkös tämä ole selvää kuin pläkki. Noilla väylillä saa ajaa käytännössä kaikilla ajoneuvoilla, kunhan noudattaa väyläkohtaisiaa nopeusrajoituksia ja väistää väylämerkissä kuvattuja primäärejä kulkuneuvoja. Mitä vastaansanomista tässä voisi olla. Niis sähköpyörät, segwayt, kinnerit, sähköllä tai ilman ja vaikka mopotkin voisivat ajella kaikki samoja väyliä, kunhan noudattavat väyläkohtaisia nopeusrajoituksia ja kaikilla olisi kivaa ja turvallista. 
Uusi laki oli hyvinkin lähellä siis ehdotustamme. Trafi nosti nopeusrajoja hiukan, ehkä hyvästä syystä. Saahan tällä mahdollisuuden paremmin kilpailla autoliikenteen kanssa. Ainoa ongelma on tuo vimmainen ajoneuvojen määrittely, joka johtaa lisäbyrokratiaan ja –kuten sanoin– lisäbisnekseen yhteistyökumppanien ja muiden hyvien veljien taholla. 
Täytyihän lakiin ja kaikkin yhteiskunnallisiin muutoksiin saada taloudellinen hyötyjä, joka kykenee lahjomaan lain laatijat. EIhän tuo pelkkien turhien sääntöjen purkuun perustuva muutos olisi käynyt, kun siinä ei olisi ollut mitään tahoa, joka käärisi muutoksen yhteydessä rahat päältä ja kykenisi siksi lahjomaan poliitikot ja lakia valmistelevat hyvät veljet. Tämän uuden lain yhteydessä maallista hyvää saavia tahoja ovat: Tasapainokulkinekauppiaat, vakuutusyhtiöt ja tietysti ne poliitikot, jotka tämän takia on saatu päättämään näin ääliömäisesti, hyötyvät paranevasta bisneksestä, mutta liikenne ja koko muu yhteiskunta kärsii, kuten viime aikoina on ollut tapana. –Meilläkö ei muka ole korruptiota. 
No, ainoa ongelmahan tässä laissa oli ajoneuvojen määrittely, joka pilasi hyvän tekeleen. Siitä pidetään kuitenkin kiinni, sillä se on ainoa keino, jolla lain laadintaan saadaan taloudellista jännitettä –hyötyjiä ja maksajia. Muutenhan olisivat kaikki hyötyneet, eikä se tietenkään käy. 