
Tässä tämä taas on. Asia, josta olemme Pyöräliiton kanssa eri mieltä. Pyöräliitto vaatii pyöräilyn erottamista omaksi kaistakseen, eli vaatii tilaa lisää kaupungissa.
Se on mahdotonta, ellei jotain muuta tilankäyttöä vähennetä. Se taas ei onnistu nopeasti, vaan vie vuosikymmenet, kuten Helsingin Hämeentien pyöräkaistasuunnitelmista voi päätellä.
Minun mielipiteeni, joka siis eroaa Pyöräliiton mielipiteestä, on: Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden skisma katoaa –tai ainakin vähenee yhtä pieneksi kuin jalankulkijoiden keskinäinen skisma– pelkästään sillä, että pyöräilijä saa samat oikeudet jalkakäytävällä kuin jalankulkijakin. Jalankulkijoilta katoaa mahdollisuus osoittaa alistavaa oppimestariasennetta jalkakäytävällä pyöräilevää kohtaan ja voidaan keskittyä tärkeämpiin asioihin. Tätä on kokeiltu joka kesä Tampereella Hämeenkadulla ja homma toimii ihan hyvin niin kauan, kun jalankulkijat tietävät, että "kokeilu" on menossa. Kaiki jalankulkijat eivät aina tiedä ja siksi moittivat myös täysin laillisesti jalkakäytävää pyöräileviä. Homma siis toimii todistetusti.
Tuo kaupunkiliikenteen pahin skisma katoaa pelkällä liikennesääntömuutoksella, jossa pyöräilijälle annetaan vapaus valita, ajaako ajoradalla muun liikenteen mukaan, vai jalkakäytävällä hitaasti. Käytännössä tilanne on nytkin juuri näin. Vain hölmö laki ja joidenkin jalankulkijoiden ylimielinen, oppimestarimainen asenne aiheuttaa ongelman – kaupunkiliikenteen suurimman ongelman. 
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma