En tiedä, pitäisikö laittaa optiikkaketju, vai kirjoittaa tänne. Kun naamaan sopii kulmikkaat lasit pyöreähköjen sisään, tein kompromissin sijaan funktionaalisuuspohjaisen lasivalinnan. Taustana kauden kokemukset aurinkolaseista ja toisaalta kirkkain pienemmin lasein pimeässä työmatkalla 21 asteen penkillä, jonka niskatuki ei nosta päätä eteen niin paljon kuin kaupallisissa pyörissä yleensä. Aeron ja lordoosin välttämisen vuoksi.
Normilasini eivät noin sporttisessa penkissä riitä pää niskatuessa lähelle eteen näkemiseen, joten öisin jouduin nostelemaan päätä tuesta usein. Siksi optikolla hain lasit, jotka saa mahdollisimman lähelle ihoa silmien alla. Nojakilla en ole saanut vielä roskia silmään. Enkä haluakaan, joten siksikin on hyvä urheilulasimainen suuri kasvojen suojaus. Pääsyy laajoille lnsseille on pimeäajo nostamatta päätä niskatuesta. Aah helpotus ja rentouden ihanuus, miten lasit auttavat niskaa silti eteen nähden! Tehtävä suoritettu. Tämä viime rengastestin vajaan kympin lenkillä, paljonkohan apua tulee pitkissä ajoissa? Peukkua itselle.
Parhaiten suojaavat ja eteen lähelle sporttisessa kulmassa nojaten näkemisen mahdollistava pokamalli, jonka löysin, on ei yllättäen pilottilasi. Haluavatko lentäjät välttyä häikäisyltä ja nähdä esteet maassa senkä etäisyyden kiitorataan laskeutuessa? Olen kuullut nyrkkisäännön, että pyöreisiin kasvon muotoihin sopii parhaiten kulmikkaat pokat ja päin vastoin, valitettavasti pilottilasit näin pyöreällä lärvillä eivät toimi esteettisesti. Ollenkaan. Sanoin optikolle, että onneksi yöllä ei näy niin helposti muille ja etuvalo peittää lisää 
Optikko sanoi, että eri diopterit pitää laittaa yölle kuin päivälle ja jos on valinta rajoilla neljäsosadiopterin välillä, kummalla näkee paremmin näkötestissä, päivälle pitäisi valita toinen ja yölle toinen vaihtoehdoista. Lisäksi linssin hionnassa vain pieni alue antaa parhaan tuloksen, joten yön rajatussa näkyvyydessä luulisi, että iloa tulisi keskityksestä noin neljäsosaan linssin korkeudesta alhaalta ylös. Yritin siis nojata penkissä pyöräni selkätuen kulmassa kääntäen silmiä alas niin, että näen lähelle eteen, kun optikko merkkasi linssiin merkin parhaan hionnan kohtaa. Ajaessa kävi niin iloisesti, että ei tarvinnut edes kääntää silmiä niin alas kuin aurinkolasien kanssa, kun ääreisnäkö riitti kai mukavasti eteen lähelle näkemiseen. Toivon, ettei ensivaikutelmat ole ylioptimistisia. Alku lupaava, mutta näkemättömään esteeseen ajo voi olla kylmä suihku, joten pitkäaikainen testi vasta paljastaa, miten käy.
Käytännössä näen suoraan eteen paljon paremmin kuin 2 v vanhoilla laseilla, joissa on 0,25 diopteria eroa vasemmassa oikean silmän dominoimassa silmässä ja pienimmän mahdollisen hajataittokorjauksen lisällä. En tiedä, ovatko nuo edes se tärkeä juttu, vai optiikan laatu ja koko.
Kamera ei ehkä ole sama kuin lasit ja silmät, mutta järkkyisot linssit kerännevät niin paljon valoa kuin mahdollista. Ja sukuvikana on huono yönäkö muihin verrattuna. Paitsi mä outolintuna yönäköä harjoitelleena olen kompensoinut kökköjä yösilmiä treenillä aivojen havainnointi- ja tulkkauskykyä kehittämällä. Minkä silmäparat mahdollistavat, aivot arvaavat paremmin kuin muilla. Kokeiltu on.
Valitettavasti pilottilasit ainakin ilman aurinkolinssejä tällä naamarilla saa minut näyttämään mamua ja poliittisen puolueen jäsentä sairaammalta. Sarjamurhaajalaskuissa +10. Eli tappolistaan uhrien ja minun sosiopaattisarjamurhaajan näköisyydestä tappavien henkilöiden määrässä. Hyvässä paikassa. Siksi sanoin optikolle, että pitää heti ajon jälkeen vaihtaa normilaseihin. Jää pois monen mielenvikaisuusdiagnoosin virheet muilta, kun en näytä sarjamurhaajalta. Niin paljon.
Laseilla on väliä. Muillekin kuin muotihuorille.