Vuoden eka polkasu Lappeenrantaan, Korvenkylän kohdalla tuntui jo mahottomalta hommalta - meinasin hyytyä pitkään mäkeen.
Poika tuli juoksemalla vastaan ja turistiin vähän. Otin mukaani ruohosipulinjuurakon ja olin sitä hänelle samalla viemässä.
Vaihdoin edestä ketjun pienemmälle rattaalle kun mäki tuntui niin vaikeelta. Etuvaihtajaa ei ole, ketjut oli säädetty isomman eturattaan mukaan mutta isompia takarattaita pystyi silti käyttämään. Pienemmillä rattailla ketju oli liian pitkä.
Matka jatkui, ruohosipulin istutuksen jälkeen - pojan naapurin kanssa vähän tarinoin pyörästä kun kyseli kiinnostuneena.
Meno oli tietyst helpompaa ja kevyempää. Hinkarannan jälkeen mäen päällä, hörppäsin ekan kerran ja söin suolalla maustetun tomaatin.
Hiekkaa oli vielä kevarilla, ei paljoo mutt renkaasta lens kuitenkin runsaasti. Luulen ett ei näille väylille hirveest sitä oo kylvettykään. Rantatiellä kuitenkin tuli traktori harjan kanssa vastaan. Toinen harjas Joutsenon toisella puolen. Muitakin pyöräilijöitä oli jo liikkeellä.
Ennen Joutsenoa arvoin, menenkö 6-tien ali ja suoraan kirkolle (jyrkkä mäki) vai laskettelenko Honkalahden tielle ja sieltä loivempaa mäkeä kirkolle. Juuri hörpätyn juoman voimistamana aattelin ett pitää koittaa se kirkon mäki. Siihen joutuu vauhdin ottamaan pitkässä loivassa mäessä tai melkeen tasasessa. Mäki ei ole pitkä max 100m mutta loppu 30-40m jyrkkenee vielä. Alku vauhtiin autto se ett peilistä näin takaa tulevan pystärin - siinä loivassa se karisi aika pitkälle. Mäessä pienin silmään ja armoton pyöritys mutta kadenssi vaan pieneni ja vauhti hiljeni - ihan vähän ennen mäen loppua oli pakko hypätä jaloilleen. Ei vaan jaksa, en oo vissiin koskaan päässy tällä pyörällä tuota mäkeä, lowracerilla oon kyllä sen noussu. Kävin mittaamassa kännykällä, jyrkimmän kohdan kulman 12-14astetta, ei kuullosta kovin jyrkältä kuitenkaan, vai onko se. Yleensä en mäessä työnnä vaan ajan ylös
Kun sitten mäen mittailun jälkeen olin lähössä, huomasin eturenkaan hankaavan oikeaan ketjuhaarukaan. Ilmeisesti runtatessa pikalinkku oli antanu periksi, ei ollu eka kerta. Ehkä tuokin vaikutti huonoon nousuun
Kirkolta hautausmaan sivuitse kohti Muukon kangasta. Ajelen yleensä mieluummin sitä tietä kuin 6-tien länsipuolella olevaa kevaria koska se on vähän tylsä, suora ja tasanen - tuulinen ja asfalttikin taitaa olla vähän huonommassa kunnossa. Tuulimyllyjen ali ajellessa tuli mieleen ett toivottavast ei tuo lapa nyt hajoo ja tipu miun niskaan.
Pontuksen kohilla joku etunojapystäri ajeli ohi maantienlaitaa ku mie vedin kevarilla - yritin vähän aikaa pysy tahdissa mutt ei voimat riittäny, eikä isompia vaihteitakaan - oli vähän vatkaamista.
Kaukaalla pysähdyin kaverin luona ja hörppäsin. Siitä kohti Lappeenrannan satamaa, siellä oli Korkeakoulun pyörätapahtuma. Perille saapuessa rokki soi ja porukkaa oli kivasti. Pyöriä miusta oli vähemmän ku pari vuotta sitten ku samassa tapahtumassa kävin. Loppukilpailut näin, kaks sarjaa - sähköpyörät joissa tavotteena ajaa 10kierrosta puistoa ympäri 15min aikana ja vähimmällä energia määrällä pärjännyt voittaa. Monenlaisia kulkineita tuossa oli, normi sähköpyöriä, rakennettuja kolmipyöriä, saatto olla joku neljäpyöränenkin. Toinen sarja oli poljettavat, kaikki tais olla kolmipyöriä. Lähinnä tuli näistä vehkeistä mieleen ettei oo nojapyöräfoorumia luettu
yks pyörä siel oli, mikä ois voinu olla vaikka Sakarin tekemä nuijapää - ei laaudultaan mutt muodoiltaan ja tekniikaltaan. Kyseinen pyörä oli myös nopein vaikka sekin hajos loppukierroksilla.
Polkukisassakin ajettiin 10kierrosta ja nopein voitti.
Lähtö kohti kotia ja jo keskussairaalan mäessä tuntu pahalta, melkeen kramppas. Pysähdyin siinä kaverilla taas, sain ruokaa ja juomaa. Ruokapöydässä kramppas molemmat jalat
Vaihtoehtoina oli, polkee kotia ja kärsiä krampit, saunakin oli tarjolla ja kyyti kotia. Soitin vaimolle - lupas tulla vielä hakemaan. Ajoin anopille ja lastasin siellä kääntyväkeskiöisen kattotelineelle. Onhan se noloa mutta ehkä viisaampaa näin ku särkeä iteensä.