RTA kirjoitti:Moi,
Aiheesta kukkaruukkuun. Performerin "taipale" lapsenvika on takahaarukan laakerointi joka on uuttuuttaan jo löysä ja kilometrien jälkeen välystä tulee entisestään.
Onko muilla samasta aiheesta kokemusta? Raitkaisua?
Muovin ongelma koneenosana on paitsi metalleihin verraten 10-100 kertainen kimmokerroin ja dekadia suurempi lämpölaajenemiskerroin. Lisäksi vaivaa aiheuttaa muovin taipumus imeä itseensä vettä ja turvota. Lämpölaajenemisen ja märkäturpoamisen takia metallien ja muovin välisissä liitoksissa joudutaan käyttämään varsin suuria välyksiä, ettei tapahdu totaalista jumittumista. Tässä tapauksessa nuo mittamuutoksia tuottavat ilmiöt vaikuttavat moemmilla puolin muoviholkkia, joten ei ole mikään ihme, että klappia jää.
Tässä rakenteessa laakeriväli on lyhyt, joten pienikin välys näkyy selvästi ja vaikuttaa ketjuvoimien takia huomattavasti takapyörän asentoon. Pronssiholkki olisi siinä mielessä parempi, että lämpölaajenemiset eivät niin ratkaisevasti muuta välyksiä, mutta hyvän tuloksen takaamiseksi välysten on oltava pienet ja ulkopuolen liitos teräsputkeen mieluummin vaikka liimalla lukittu liikkumattomaksi. Suunnittelijoille vinkiksi: Halvatkin laakerit toimivat, kun laakeriväli on riittävän pitkä ja varsinkin, jos kuormitus on laakerien välissä.

Mikähän mahtaa olla noiden muoviholkkien ulkohalkaisija. Kysyn siinä mielessä, että jos sattuu tuuri, saattaisi löytyä tuonne putkeen sopiva vierintälaakeri. Laakerien väliin tarvitaan tietenkin väliholkki, sisään olakkeellinen akseli ja brikka toiseen päähän, mutta sen muutoksen jälkeen takahaarukan laakerointi toimii. Sorvi tuon tekemiseen kyllä tarvitaan.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma