Heips!
Teimme tässä kahden viikon lomareissun Triceillämme reittinä Nokia-Luopioinen-Padasjoki-Lahti-Nastola-Anjalankoski-Kotka-Loviisa-Porvoo-Hyvinkää-Hattula-Nokia. Kilometrejä kertyi 735, josta 74 km oli eri paikkakunnilla pyörimistä, joten reitin pituus (harhailuineen...) oli n. 662 km. Hieno reissu, yhtään nojapyörää / nojakistia emme valitettavasti matkallamme nähneet. Sitäkin enemmän nojapyöristä kiinnostuneita ihmisiä näimme. Matkaa todella hidasti se, että vähän joka paikassa juutuimme juttelemaan ihmisten kanssa. Mutta ei se mitään, sehän on yksi nojapyöräilyn suola - muiden ihmisten kanssa jutustelu. Olimme kyllä varmaan aika näky peräkärryinemme ja sivulaukkuinemme. Kuormaa oli kummallakin n. 35 kg (peräkärryn paino mukaan lukien).
Pisin päivämatka oli n. 100 km ja lyhin 22 km. Lepopäiviä oli kolme. Reissu onnistui todella hyvin, mitään pyörä / ihmisvaurioita ei tullut. Kevlar Belt ilmeisesti pelasti paljolti rengasrikoilta. Vaihteiden kanssa oli pientä säätöä. Sää oli ensimmäisen viikon nojailun kannalta hyvä, pilvinen, viileä (tosin välillä liiankin kylmä), jälkimmäinen viikko oli aurinkoinen - pitkähihaisissa ja -lahkeisissa poljimme, kun olimme ensin vähän kärvähtäneet... Majapaikat löytyivät hyvin, osin sukulaisissa, hostelleissa tms ja yksi yö teltassa.
Semmoisen huomion teimme, että liikenneväylät on tehty autoilijoiden ehdoilla. Pyöräteitä oli paikka paikoin, ja joskus ne olivat jopa hyviä. Mutta usein ne alkoivat yllättäin ja loppuivat yhtä yllättäin. Ja useinkaan ei tiennyt, minne se pyörätie johti. Mahdolliset viitatkin oli usein käännelty minne sattui. Autoilijat olivat kyllä kohteliaita. Vain yksi vaaratilanne koettiin, kun musti kääntyi auton eteen (ei vain nähnyt takaa tulevaa autoa - vähän pelottavaa). Tärinäraitoja 
oli välillä Artjärvi-Elimäki (6-tie) ja Porvoo-Mäntsälä-Hyvinkää reitillä . Ne oli tosi ikäviä (en nyt viitsi laittaa tähän mahtipontisempaa sanaa kuvaamaan...) Yritä siinä sitten ajaa niin, että tärinäraita pysyy etupyörän ja takapyörän kulkulinjan välissä, kun pientareellekaan ei mahtunut ajamaan. Yleensäkin pientareet oli liian kapeat, useimmiten joutui ajamaan toinen eturengas ajoradan puolella. Tie 130 (vanha kolmostie) oli hyvä ajettava, riittävän leveät piennarasvaltit ja osin uutta asvalttia. Hyvinkää tuntui tällä (vähäisellä) kokemuksella melko hyvältä pyöräilykaupungilta. Pisteet sinne! 
Ai niin - mustin tähän asti dramaattisin nojailukokemus oli ajaa kyykäärmeen yli. Käärme makasi pyörätiellä poikittain pitkin pituuttaan, siippa ajoi rinnalla, joten väistämään ei päässyt. Valitettavasti tai sitten onneksi emme käärmettä löytäneet, ilmeisesti se selvisi tilanteesta hengissä. mustilla oli kyllä jonkin matkaa semmoinen tunne, että käärme luikertelee jossain Tricen runkoputkissa... 
) Yleisesti ottaen pientareet olivat liian kapoiset kolmipyörälle. Tie 130 eli vanha kolmostie oli hyvä. Sinne mennään taas viikonloppuna.
