Tuo ilmaisu "on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan" lienee jokin jäänne. Eihän tuollaisia missään ole. Pyöräiet vievät molempiin suuntiin ja ne kulkevat pääsääntöisesti milloin missäkin erillään ajoradasta. Jos taas tarkoitetaan ilmansuuntaa, ei sanamuodossa ole senkään vertaa tolkkua. Pyörätiethän ovat pätkinä siellä täällä, eikä ne vie tiettyyn suuntaan, kuin lyhyinä pätkinä. Niille pääseminen voi olla monimutkaista puhumattakaan niillä ajamisesta. Tiet vievät aina koko matkan perille asti, pyörätiet eivät koskaan. Millä pirulla varsinkaan ulkopaikkakuntalainen pystyy päättelemään, meneekö pyörätie sinne, minne aikoo pyöräillä.
Vaikuttaa siltä, että tuokin asetus kirjoitettu "käymättä paikalla" lainkaan. Yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä on siroteltu sinne tänne jalkakäytävän tilalle, mutta nämähän eivät yleensä ole pyöilykelpoisia rotvallinreunojen ja pihaliittymien takia.
Ei ole mikään ihme, että poliisit joutuvat kohtuullisuuden nimessä turvautumaan soveltavaan tulkintaan näiden sääntöjen suhteen. Oikeusjärjestelmän toiminnan kannalta olisi kuitenkin eduksi, jos nämä soveltavat säännöt olisivat yhtenäiset ja julkisesti näkyvissä tai mikä parasta, valmiina laissa.
Mikähän siinä on, että pyöräilijöitä koskevat lait kirjoitetaan alistavaan sävyyn piittaamatta siitä, että pyöräilijä on täysivaltainen tienkäyttäjä siinä missä autoilijakin. Minusta pyöräilijän pitäisi voida itse päättää, milloin on turvallisempaa ajaa ajoradalla kuin pyörätiellä. Ei kai pyöräilijä tahallaan valitse vaarallista tapaa liikkua, vaan punnitsee erilaisia riskejä ja liikkumisen sujuvuutta keskenään.
Pyörätieverkosto on yleisesti, ja varsinkin Tampereella, myös Tampereen poliisin mielestä, sellainen, ettei poliisi suostunut kertomaan asiaa kysyneelle toimittajalle, miten keskustan läpi pääsee ajamaan pyörällä laillisesti. Silti Tampereen poliisi valvoo pyöräilyn laillisuutta varsinkin keskustassa. Minusta tuo täyttää simputuksen tunnusmerkit. 