vaaka kirjoitti:Sen keskiarvo on siis 4 km/h/s kiihdytystä ja karttakuvasta päätellen on mahdollista, että nuo mittaushetket olivat molemmat tasaisella, mutta ei siitä ole varmuutta.
4 km/h/s = 1,11 m/s² tarkoittaa samaa kiihdytystehoa, kuin 11% mäki vastustaa tai kiihdyttää (suunnasta riippuen). 
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Kiitos laskuista! Kävin juuri läpi koko 76 kilsan datan ja kovin toiseksi kiihdytys oli samassa paikassa aiemmin etuvastaiseen tuuleen 19,1 km/h/5s. No oikeastaan ei tasaisella, en äkännyt katsoa korkeusdataa tältä kerralta, mutta ei ole luottoa korkeusmittauksiin taskusta otettuna barometrisella mittarilla, jota en ollut kalibroinut tänään. Aiemmin mittari taskussa katsottuna koko suora pudottaa lopussa muistaakseni metrin luokkaa, mutta ulkona taskusta virhemarginaali oli testissä paljon suurempi, joten en luota korkeusdataan. Silmämääräisesti sen metrin pudotuksen voisi kyllä uskoa koko suoralle ja en muista sen pituutta, kun en ole pistänyt mieleen.
Tuo etuvastaiseen aiemmin tehty tasaisen täystehokiihdytys mahdollisesti metrin pudotukseen x sadan metrin matkalla (hihasta 200, ehkä vähän yli m) oli lievässä janossa tehty, eli vähän dehydraatio söi jo potkua, kuten poljettu matka. Myötätuulivedossa vielä enemmän kilsoja alla selvästi ja nälkäkin tuntui jo. Dopingina merisuolalla ja maltodekstroosilla terästettyä vettä hieman hörpittynä. Molemmat päätyivät vähän yli 20 km/h nopeudesta 43 tai yli km/h nopeuteen 5 s aikana. Yhtä rajua kiihdytystä en bongannut datasta aloittaen alemmista nopeuksista. Syy on selvä, koska pieneltä isolle eturattaalle vaihto ei ole nopeaa tässä mallissa, eikä varmaakaan. Joten maksimikiihtyvyyden saa aikaan joko pelkällä pienellä eturattaalla menneen pienestä vauhdista tai pienellä vaihteella suurella eturattaalla jostain sieltä kahden kympin hujakoilta aloittaen. Isolla eturattaalla kolmosvaihteella tai nelosella aloitin 23 km/h paikkeilta vastatuulisprintin, en ole varma kummalla.
Mulla oli tänään pyöräilypaidan päällä liivi, jossa raahasin tavaroita, joita tarvitsee pyörän korjaukseen ja silti ei mahtunut tolppapumpun matkaversio sisään, joten se meni pyöräilypaidan alle. 2 x 4 dl teräspulloa täytteineen, protskupatukka, sisuri, monitoimityökalu, kännykkä sadesuojapusseineen, lompsa monella kolikolla mm., avainnippu kokoa iso ja pari rengasrautaa. Liivi ei ole kisakireä tai joka puolelta täysin ihonmukainen. Ei vakavaa mittauksille, kun tuultakin oli ja se vaihteli koko ajan, eikä mittauksetkaan ole tarkooja, kun kiersin kolmena lenkkinä ympäri kaupunkia ja mittadata ilmatieteenlaitokselta oli vain Kaisaniemeä yhdessä graaafissa, joka loppui pari minuttia startin jälkeiseen aikaan ja muutaman lähimmän aseman keskituulia testbed.fmi.fi -osoitteesta. Tarkoittaa sitä, että pitää joku kerta lämmitellä kunnolla ja saada ketjut isolle eturattaalle, jotta siitä voi ilman viivettä kiihdyttää sekä toisena testinä pelkkää pientä eturatasta käyttäen kiihdyttää nollasta.
Yksi asia on varma kiihtyvyydestä ja se on se, ettei Streetmachine kiihdy millään renkailla ilman levytettyjä kiekkoja ainakaan noin kovaa, jos aistinvaraiseen havainnointiin on luottamista. Niin viime vuoden 21 asteen selkänojalla kin nyt pystymmällä osin takakatetulla Nokian setupissa. Specialoized Shiv Tri pyörässä ei ole kevyet vauhdikkaat kumit alla, vaan takana Continental Sport Contact II 32 millisenä ja yhtä leveä Spectra edessä. Spectra oli puntarilla muistaakseni 568 g ja eipä taida SC jäädä paljon siitä. Kun 23 millisiä kisakumejakin on ollut 220 g painoisia.
Kaksi mittapistettä 5 s välein ei anna kauhean luotettavaa tulosta välttämättä ja mittavirhettä voi olla datassa, joten suolahyppystä.
Pronator teres lihas, eli avaimen käännön tekijästä tuli ikäviä reaktioita hermojen venytyksen ohella oikeasta kädestä. Meni puoli vuotta käden telomisesta frisbeekisassa, että sain täyden liikeradan käteen ja roskiin meni hyödyt eilisen tri pyörä 76 km Hesassa myötä. Paskat tiet ja hakkaava pyörä huolimatta leveistä nakeista ja pehmusteista kahvoissa. Wili ohitti Sakarin kilsakisassa ja nyt on kaksi hätistelijää, kun on jo tuurin puolella säät frisebbeehommien puolella, kun tuo laji on herkempi paskalle säälle, eli Suomen keskiarvo. Joten ohkaista on pyöräily, kun pitäisi viskoakin. Mutta millä räpylällä? Katselin jo merisäitä Tallinnaa ajatellen, mutta kaivoinkin sitten varastosta Warre's King's Tawny Port putelin, kun ulkomaille pääsee meritaudissa huonommallakin säällä. Ja mikä se oli, murheilu...? Eliskäs kuntoutusnesteet ja radalle. Velolle? Uutta matoa koukkuun huomenna, jos vaikka käsi kestäisi. Nojakilla käden rauhoitamiseksi.
En tiedä, miten paljon ketterämpiä nojakkeja on kuin Streetmachine, mutta haluaisin nähdä saman kääntösäteen, kun tein eilen tri pyörällä hitaasti pyörätielle kääntyessä lamppuja väistäen olisko 1,2 m halkaisijan mutkasta 110 asteen käännöksen. Uni seis Streetmachinella ilman jalalla avustusta. Noin korkealla pyörällä kädellä avustus on osastoa olet kyljelläsi ja kättä sattuu noin ison kuorman kannatelu. On siis aika selvää, että stressitaso on kevyempi pystärilä monin paikoin täällä päin, mutta ajapa pidempään näillä rotvallitiehyskillä ja saikulle grr. Tällä kädellä.
Mikäpä minä olen ketään neuvomaan, mutta joskus tuntuu, että sulle voisi olla viisasta ajaa muutama kuukausi säännöllisesti ihan rauhallisia ja tylsiä PK-lenkkejä vaikka sillä SM:llä ilman mitään riehumisia ja välttää kokonaan frbn heittämisen repiviä maksimisuoritusyrityksiä. Hankkia siis peruskuntoa ja antaa kropalle mahdollisuus korjautua ilman jatkuvaa uutta vauriota, ilman suorituspainetta. Zen.
Kolme sprinttiä osui 76 kilsan lenkille. Toki yksikin voi olla liikaa, mutta oletan, että pitkä käsien päällä oleminen ja monet töyssyt tekivät tuhojaan. Käsikirurgi sanoi, että heitä ihmeessä, koska samanlaisia liikkeitä käytetään jumittavien hermoratojen irrottelussa naapurikudoksista. Ainakin vaurioituneilla kudoksilla on paha tapa rakentaa kiinnityskohtia eri osia ympäröivien kalvojen välille ja ne pakanat nykivät ja raapivat kudoksia. Kiinnikeet kasvavat entisestään ja jumittavat koko ajan pahemin, joten ne on rikottava reippaalla väkivallalla. Joko kalvohieronnalla tai jumppaliikkeillä/heittämällä. On aika selvä asia, että jos pitkäaikaisia vaivoja haluaa vältää, pitäisi pidemmät ajot ainain tehdä nojakilla, kun iskunvaimennus on ideaalisäätöjä hakemattakin ylivoimaista. On se vaan kivireki kiivetä, kiihdyttää ja kääntää tiukassa paikassa. Pahinta paino tekee kantamisessa kellarista/kellariin. Plussana tulee yksikätinen ohjausmahis, minkä pitäisi auttaa merkittävästi.
Fribailu harventuu itsestään säiden heikentyessä. Silloin on muiden kuntoutusmuotojen aika. Nojakkia en raaski märällä kiusata, wanha herra noin 11 vuotias ja vielä puuosia... Huonoille keleille pystäri, mutta talvipyörä se vasta hakkaakin ja on raskas. Pystäri ja 20 kg grr 
Pitäisi varmaan hankkia edes leveää rengasta, kun nykyinen muistaakseni 42 mm Marathon Winter täristää sikana ja käsi ei siitä pidä yhtään. No jos keuhkot kettuilee kolmatta vuotta putkeen talvella, jää pyöräily vähiin. Toivon Jonaset Sport hengityksen lämmittimen eliminoivan ongelmat. Kop kop. Tiedä sitten, joutuuko hankkimaan paremman pyörän talvelle kuin nykyinen citypyörä.
En tällä hetkellä ole fribailulla kättäni saanut rikki, toisin oli kylmässä talvella. Olen sen verran monta vuotta viskonut, ettei käsi noin vain rystyheitoin hajoa, kämmenpuoli on eri juttu, jos unohtaa pidätellä tehoja.
Lisäys virheenkorjaukseksi. Kyllä Polar ottaakin joka sekunti dataa, mikä tekee numeroista luotettavampia. Ero sekunnin ja viiden sekunnin näytöstä Polarin sivuilla johtuu valitun aikaikkunan leveydestä. Tarpeeksi lyhyt ajanjakso valittuna näytetään data sekunti sekunnilta ja pitkässä ikkunasa näytetään data joka 5. sekunti ainakin 13 kilsan pituisesta reissusta, vaikka mittauksia on otettu joka sekunti. Alla alkuperäinen virheellinen teksti.
Polar M450 tallentaa dataa eri tiheydellä eripituisilla matkoilla näköjään, kun 13 km matkalla tallenettu näytteenottotaajuus oli 1 näyte per sekunti. Kohtuullisessa sivutuulessa reikätuulitakki otsapinta-alaani kasvattaessa 18 C lämmösä kolleegan kännykän mukaan pullollaan oleva juoksureppu selässä kokeilin tri pyörällä pienen eturattaan "maksimikiihtyvyyttä" pienestä vauhdista, jotta aikaa ei hukkuisi klossien lukitukseen. Oli ihan sika päivä töissä työvoimapulasta johtuen ja tein välillä kahden ihmisen hommat ja piti lennossa parantaa prosesseja, jottei paljon ylitöihin tarvinnut jäädä=vähänkö kaahattiin. Väsytin tunnin intensiivisiä treenejä tekevän taistelulajiharrastajan. Eipä ihme, pikavoimalaji vs kestävyys.
Ei mennyt ihan optimaalisesti kiihdytykseni, kun en tarpeeksi ollut peffa penkistä hyödyntämässä painoani ja vaihtaessa säästin rattaita, kun en joka vaihdon jälkeen heti täysillä polkenut. 1. sekunti mittauksista 6,4 km/h 2. 18,1 3. 23,5 4. 26,8 4. 29,3 5. 31,2 6. 32 7. 33,1 8. 34,1 9. 35 10. 35,9 11. 36,6 12. 37,1 13. 37,3 joka jäi testin huipuksi. Loppua kohden tunsin selvästi, miten voimat vähenivät ja vastus tuulessa ja nopeudesta kasvoi. No ihanko, kun katsoo, miten rajusti vauhdin kasvu per sekunti putosi. Ensimmäisen ja toisen sekunnin välinen nopeusero, jos GPSiin on luottoa, on 11,7 km/h ja 12. sekä 13. sekunin välinen ero on 0,2 km/h. Vedin ketjut ihan poikittain, eli vaihdetappi täysille, mutta menikö yhdeksänneltä rattaalta kymmenennelle, en osaa sanoa muuta kuin, että epäilen. Ei oikei nketju riitä pituudeltaan siihen ja kun kädellä olen pyörittänyt kampia takapyörä ilmassa, ei ole mennyt. Useimmiten ei pienimmillä vaihteilla vaihda pieneltä isolle eturattaalle ketjun lyhyydestä johtuen, mutta vitosella menee aina.
5 sekunnin kiihtyvyys 24,8 km/h, eli useampi kilsa tunnissa parempi kuin isolla eturattaalla pienellä takavaihteella aloittaen triplanopeudesta ilman ylimääräisiä härveleitä selässä paljon freesimpänä. Aero.
30 km 3-8 m/s tuulissa ja hyvin pysyi lapasessa tri pyörä. Fyssarin punnerrus/penkkipunnerus/leuanveto ja lekurin suurten painojen nostokielto kaikui mielessä: "Punnertaessa ja muissa kielletyissä liikkeissä nivelnastaan kohdistuu liian suuri paine vammaan nähden". Grr taitaa pitää kutinsa noin etukenoisessa tri pyörän säädössä vähänkään pidemmän päälle. Toisaalta tajusin jo aiemmin, ettei häränsarvissa olekaan tarpeeksi pehmustetta vielä ja havainto vahvistui selkeästi tällä lenkillä, joten peffan alustetta pitää ostaa lisää ja lätkiä häränsarviin sekä maantiepyörään. Bilteman 1,69 €/kpl ei kauheasti kirpaise, vaikka useamman ostankin kahdelle pyörälle. Motonetin hinta selvästi isopi, mutta sielläkin pitää käydä Gorilla Tapen ostoksilla, kun Lidlin 3M teippi, joka lienee reteesti ali normaalin 3M tason, irtoilee kiekoista ilman sadettakin. En ehkä uskalla extravahvaa Gorillaa ostaa, kun Gorillastakin sanotaan, ettei käänny tiukimpien mutkien ympäri ja toisaalta irrottaminen voi olla tarpeen.
Eka kolmesta sprintistä tänään alkoi 26 km ajon jälkeen liian isolla vaihteella voimiini nähden. Yritin isohkoa vaihdetta, jottei aluksi tarvitsisi vaihtaa usein vaihdetta ja saisin nopeimman mahdollisen kihdytyksen, mitä liivi päällä saa aikaan. Oli kai lievää tuulta rakennusten suojatessa tuulen suunnasta tuolla kohdalla. 5,6 km/h alkoi tai seuraavalla sekunnilla, jolloin 6, sitten 8,3, 9,2, 11,9, 12,6, 20,4, 24,6, 30,6, 34,6, 34,8 (tässä vaiheessa sormea sattui vaihtajakaapelin tunnelin ulos työntynyt metallipiuhan pätkä tuikkaamalla päällään sormea), 36,6, 37,8, 39,2, 40,5. Aika monta sekuntia meni liian suurta vastusta vastaan punnerruksesa, kun 12,6>20,4 km/h sekunnissa kiihdytys=7,8 km/h/s ja saman kokoluokan kiihdytys vei liian suurella vaihteella (olisko ollut nelonen) 5 s. Aika ero sopivalla välityksellä viisinkertaisesti nopeampi kiihdytys! Jos tyhjän sotkeminenkaan ei liikoja kiihdytä, niin selvästi näkee, miten rajallinen voimani on ylivaihteella kiihdytelyssä. Taisi vielä tuulesta olla apua mahdollisesti, kun en ennen ole muistaakseni ylittänyt 40 km/h pienellä eturattaalla.
Toinen kiihdytys meni oudosti ja en muista tulosten mukaista tapahtumaa. Alkoi 6,8, 7,3, 7,9, 9,6, 23,9, 23,7, 24, 24,4, 24,8, 25,3, 26,6, 31,6, 34,3, 35,2. Mielestäni odotin liikenteen menoa ohitseni, joten haloo häh, kun lukuja katsoin. Oletan, että alun luvut olivat rullausta ja todellisuudsta aloitin kiihdtyksen 7,9 km/h kohdalta tai 9,6sta. 14,3 km/h/s nopein kiihdytys, mutta meniköhän mittari sekaisin, kun tuli monen sekunnin lähes kiihtymättömyys ja sitten 5 km/h/s ja 2,7 alkaen 26,6 km/hsta? Ihan kuin olisin vaihtanut isolle eturattaalle. Vaikka yritin pikkuista speksata koipieni ohella.
Kolmannessa kovin kiihdytys 10,6>19,9, sitten 25,6, 29,4, 31,1, 31,7, 32, 33,8, 36, 37,8, 38,4 ja 38,7. Selvästikin huonoja kiihdytyksiä on, kun pomppii kiihtyvyys, välillä pudoten ja uudestan kiihdyttäen kiihtyvyyttä. Vaikea sanoa, minkä sekunnin kohdalla aloitin kiihdytyksen, joten on vaikeaa arvioida, miten pienemmällä vaihteella aloitus tässä vedossa vaikutti, mutta nopein muutos nopeudessa oli 9,3 km/h/s, eli aika tavalla vähemmän kuin isommalla vaihteella hitaan startin jälkeen hyvään vauhtiin päästyäni.
Melko erot parhaassa sekunnin kiihdytyksessä 7,8 vs 14,3 vs 9,3 km/h/s. En tiedä, onko suorituskyvyssäni noin suuria eroja ja mitä eri vaihteilla starttaus kiihdytykseen tekee tarkalleen, joten vaikea on sanoa, onko mittaukset ytän luotettavia. Pitäisi kai tehdä useita samalla vaihteella tehtyjä kiihdytyksiä mittaustulosten vaihtelun arvioimiseksi.
Eilen pyöräilin maantiepyörällä Linnanmäeltä Konalan Motonetiin ja vain neljästä kohdasta pyörätie oli poistettu.
Lekasta hain pienikokoisen one size does not fit all käytetyn Bundeswehrin windstopper pipon. Väärin nimetty, kun kupolille on tuulisuoja, mutta korville kämäinen neule. Höh. Mutsi väitti työuran pituisella tekstiilihoitajan kokemuksella, että Rukka sateenpitävä piponi olisi homeessa sisältä. No pitää diagnostisoida vaihtoehtovaatteilla, jos välttäsi kuukausien flunssan. Home on yksi syyllisistä pitkille flunssille. Kun on astmataudeista harvinaisuus, tuli yllärinä tieto, että kylmällä poskien palelu pahentaa astmaoireita ja siten Miltec oliivinvihreä yksireikäinen kommandopipo on kätsy, kun juuri ja juuri rillit mahtuvat. Ei jää paljasta pintaa ja voi helposti viedä alahuulen alle tai leuan alle halutessaan. Leukasijoitus on hyvä hengityksen lämmittemen kanssa käytettynä. Akryyli ei löyhkää ja kuivuu nopeasti. Kutosen huppu ja pipo molemmat. Ei iso hinta, jos pitää terveenä ja pyörän päällä. Pyöräilylle epätasaisella alustalla tuli päivänsäde.
Laitoin maantie- ja tri pyöriin Etolan jooga-alustaa plus Clas Ohlsonin niskatyynyn aiemman version tymäkämpää vaahtomuovia kuin nykymallissa on. Ja nippusiteellä kiinni ja Gorilla Tape Camoa päälle. Paljon pitävämpi selkäpuoli teipissä kuin perusgorillassa. Tri pyörässä meni häränsarviin ja aika-ajotankoon ja tärinä sekä iskut vaimentuivat murto-osaan. Kun tuuli nyki vielä ilman haarukkaeviä olevaa etukiekkoa, puristin alkuun liikaa tankoa meren rannan vieressä ja kättä sattui jo lähtiessä. Kun ajan mittaan totesin kontrollin säilyvän, löysäsin otetta.
Vasen käsi kolmella puolella aika-ajotankoa löysänä ja oikea ranne suorana sormet lähes lepoasennossa osin vasemman päällä rentoutti käden niin, että kipu hälventyi loppua kohden. Näin ei ole koskaan käynyt ennen, voitto! Ja juonimaan kättä ohjaussauvalla nojakissa kannattavaksi sekä tällejä vaimentavaksi muodoiltaan, kooltaan sekä pehmusteiltaan. Idea on jo, mutta rakentamisen ja kokeilun jälkeen raportti erikseen.
Tuulen puuskat eilen sitä luokkaa, että maantiepyörän 30 mm kiekko nykäisi. Huh huh, enpä syysmyrskyjä ajatellen taida laittaa eteen mitään kiekkoon ja maltilla taaksekin. Ei ihmeellisiä nastarenkaita saa alle ja iskunvaimennuksen ollessa kysäri, en tiedä, millaisilla lumilla pystyy 12 kilon maantiepyörällä ajamaan vs 20 kgn citypyörä 42-622 Marathon Wintereillä. Vilungilla saa ehkä 32 mmn nastarenkaat hikisesti maantiepyörään. En taida pistää 305 grammaiseen "talvi"renkaaseen 218 € per pari, kun ei ole nastoja kuin kulmissa ja Minnesotan 45 North Xerxes renkaan kestoa tappajasepelillä epäilen ohuesta kuviosta johtuen. Halvalla saisi lähes Marathonin painoista 76 nastan rengasta, mutta a10 todellisesta leveydestä ja pyörään mahtumisesta ei ole tajua ja takeita. Pitää lukea lisää nastiksista.
En katsonut, missä nopein vauhti tuli tänään liivi päällä tri pyörällä tehdyllä 33 kmn lenkillä. Kone sanoi 51,2 km/h, mutta hyvin mahdollista on sillan alla sekoaminen. Saa nähdä, kun kaupungilta ehtii kotiin lataamaan datan tietokoneesen analysoitavaksi. Taivaskalliolle the hard way kakkosvaihteella noin 20 km jälkeen luulen. Olen kai ennenkin pystynyt kakkosella samaan, mutta taas massa kasvoi pyörässä. Ei ole hajua pohjakilsoista aiemmilla kakkosvaihteella nousuista. Muisti ei riitä nousujyrkkyyden määrittelyyn, luulen mitanneeni eri jyrkkyyksien osat viime vuonna ja kirjanneeni tänne. Ei ole Espanjan ympäriajon nousumatkoista kyse, mutta voi eh rähmän rähmä silti tällä kunnolla Helsingin korkein kohta. Aika puhki olin huipulla ja ei paljon pidempi matka olisi tarvinnut olla, niin olisi ollut pakko pudottaa kevyimmälle välitykselle. Tekee gutaa koiville. Jatkossa pitää kokeilla isommilla pohjakilsoilla ja useammilla peräkkäisillä nousuilla. Nyt olen kympin jälkeen noussut kahdesti mäen. Lisää toistoja on hyvä voimatreeni. Sanoisin Lintsin molempia puoliskoja pahemmaksi nousuksi ja sopii toivoa, että tiedän, mistä puhun Lintsin päällä asuvana.
Ostin maantiepyörän alkuperäisen alumiinipurupintaisen takajarrupalaparin tilalle Kool Stop Dura2 Salmon korvikepalat. Alkuperäiset ovat vitsi ja tämä on huonon kelin pyörään, joten pito ja raportoitu nopea kuluminen ainakin ykkösversiossa on toivottavasti korjattu. Edes osin, musta hyvän sään Dura2 on kuulemma parantunut kestävyydeltään. Tuskin jää jarrutehosta kiinni maantiepyörän käyttökelpoisen ajan venytys.
Eilisen 51,2 km/h oli arvattavastikin alamäkeen. Ostin halvalla kokeeksi, mahtuuko maantiepyörään nastarenkaat Suomi tyres a10 32-622. Käsi on arkana eilisestä, joten hermopinne voi poistua, jos saa lymfanesteet liikkeelle turvottamasta renkaan eteen ensin paikalleen painiessa. Kylmän sään kokeiluun Utopia Slayer Pro gogglet. Tuunaamatta kaupassa silmälasit huurtuivat vähän. Saa nähdä, kuinka käy kylmässä hikoillessa ja hengityksen lämmittemen läpi höyryä puhkuessa viimassa. Tuunausvaraa on tuuletusaukoille.
Halvalla ostettu vähänastainen (76) Suomityres a10 32-622 painittu maantiepyörän eturenkaaseen. Jaettu vaikeimmin nouseva rengas Marathon Plussan ja GP4000S2 kanssa. Osasyynä 17c vanne ja liian leveäksi osoittautunut Schwalben 25-42 jos yläpään muistan oikein, venttiilin ympäristön kumivahvike. Eikun pois ja ohuempiseinäinen vanha kisamallisempi sisuri sisään. Ei hyvä tappajasepelillä. Kapeasta vanteesta johtuen leveys noin 28 mm ja korkeus 29, eli keskiosa pullistuu pyöreänä keskeltä ylös. Ei ehkä toimi kuin suunnittelija on ajatellut. Olen lukenut arvostelusta eri vanteelta 30 mm leveyden ja 29 korkeuden, joten muoto muuttunee mittojen myötä selvästi tällä kumilla ja siten kulmassa sijaitsevat nastat nappaavat eri tavalla ja ajotuntuma muuttunee selvästi eri vanteilla.
Aika paljon ilmoitettua nimellisleveyttä kapeampi rengas täristänee pakkautuneella lumella, mutta jäipä reilusti tilaa joka puolelle. Sikäli kätsyä, että kiekko pyörii, mutta pyöräni ei ole mitoiltaan puhdas maantieväline, vaan cyclocrossariin puoliksi nojaava. Yleensä tästä mallista sanotaan, että 28 mm leveys renkaassa on maksimi. No kolmen millin turvavara näkyi jäävän joka suuntaan hyvinkin nastarenkaalla, joka oli pumpattu. Kun jarrut eivät haitanneet 28 mm leveää pumpatun renkaan laittamista paikalleen, leveämpikin rengas menee alipaineisena ja turvavaraa jää. Hyvä tietää seuraavia kesärenkaita valitessa iskunvaimennusta ajatellen.
Oli ahdas paikka ja matkapumpulla täytin sekä kiiltävä muovi joka suunnasta teki tarkan paineen näkemisen vaikeaksi. Arvaan 3,5 Bar ekaksi kokeeksi. Ehtii pehmentymään ajo jäiden tuloon mennessä ja siten nastat laskeutuvat aiemmin maahan osuviksi. Ajoa sata metriä kallistamatta, joten kokeet jäävät myöhemmälle.
Sellainen sota oli jaljakikallakin saada rengas vanteelle, että käteen sattui sen verran ettei uskaltanut kahteen päivään ajaa työkyvyn säilyttämiseksi. Pahalta tuntui jo renkaan päälle laittaessa ja yleensä vaivat tulevat turvotuksesta seuraavana päivänä. Oli niin uhkaava oire usein liian vähäoireisesta vammasta, että tiesin lepuuttaa kättä. Eilen en edes kaupassa käynyt ja jos tänään selviää kunnialla, takaisin kilsakisaan työmatkalle. Ei ollut tarkoitus, eikä puhettakaan samalla kertaa takarenkaan vaihtamisesta.
Premnas on täällä pähkinyt läskinojakkia kahdella renkaalla talveksi. Luulisin 60-406 ja 50-559 Big Applejen toimivan paremmin kuin maantiepyöräni 32-622 Nokian A10 edessä ja 28-622 Duranon vaihtelevissa lumiolosuhteissa. Ilman lokaria meni vain 50 mm leveä BA Streetmachineen. Se on maksimileveys manuaalin mukaan. Teräsrunko, joten sen puolesta voisi toimia mallina talvipyöräksi, mutta ne jousitukset ovat monimutkaistamassa ja en ole prinsessan sänkyäni pehmennyskyvyltään myymässä 
Hidas pyörä muutenkin, mutta ajoin kyllä 27 km/h lumella maantiepyörällä kapeilla nakeilla hetkittäin äsken, mutta vähemmällä lumella kuin Kaarinan kuvissa oli. Ei kovin isoa rengasta etuhaarukka ota vanhan mallin Streetmachinen vastaan ja ompusssahan ei ole juurikaan kuviota lumikeleille. Painojakauma on aika fifty fifty, joten ei ehkä haittaa, jos etupää nousisi uudella etuhaarukalla isommalla kiekolla painopisteen siirtyessä taaemmas. Joten Streetmachine voi olla yksi design, josta sopivampaan suuntaan hakee geometriaa, joka sopisi talviläskille. Alkuperäishaarukassa etulokari ei mahtunut 60 mmn Ompulla.
On aika alussa punttisalikuntoutus käden lihaksille, kun vasta muutama viikko, ehkä kk on kiusattu kättä puntein, kumpparilla ja muiden vartalon osien treenialitteilla ja jumppaliikeillä. Jalat toimii, kädet surkastuneet kuin Tyrannosaurus ei rexillä, vaan dweebillä grr Käsi ei tykkää yhtään jännetreeneistä, joten rajuimmat liikkeet poistettu toistaiseksi ja vain lihasspesifisillä liikkeillä mennään. Saa jänteet ninkin käyttöä. Käsi on ollut enemmän ja vähemmän arka siitä saakka, kun suoristin frisbeegolfin kämmenheitoissa kyynärpäätä vähentäen leikattujen jänteiden venytystä ja kevensin käytettyjä kiekkoja kymmenillä prosenteilla käden rasituksen rajaamiseksi. Kun kerran pystyin käyttämään tehoja, kuntoutusmielessä tein sitä. Positiivisena yllärinä tullut kiinnnikkeiden hajoaminen palautti 8 kk tauon jälkeen hermoratojen täyden liikkuvuuden. Hintana on alle käden tulehtumiselta tuntuva kipumärä, joka on silti paha ja helposti uusiva. Siten on selvää, että lumen tulon uhkalla kiireessä tiheästi tehdyt treenikerrat kämmenheittoja on nyt lumen tultua hyvä unohtaa. Minkä olen tehnyt ja nyt hyödyntämään kivulla ostettua punttitreenimahdollisuutta.
Ketutti 12,5 km reissussa se, että vaikka maantiepyörän ohjaustangoissa on nyt kohtuullisen paksu kerros solumuovin jäämiä, ei se riittänyt noin kapeilla renkailla iskunvaimennukseksi ja vaikka nostelin kättä pois tangolta tien ollessa ok kunnossa, ei auttanut. Kun työsyssari kieltää töissä käden kaksoistoiminnon työohjeissamme ja ajaminen jarruttaen (puristus sattuu kättä, kun se oli vamman aiheuttamista kasoistoiminnoista toinen) sekä vaihteita käyttäen on kaksoistoiminto, jarruttelin lähinnä vasemmalla kädellä etujarrulla. Ei riittänyt gaah, pronaattoria sattui noin 60 % kohdalla matkassa. Vauhtia pudottaen ja tiheämmässä kättä pois ohjaustangolta nostamalla selvisin pienemmin vaivoin kotiin. Mitä nyt varpaat kylmivät pahasti.
Utopia merkkinen goggle ei riittänyt eristämään Jonaset Sport hengityksen lämmittemen lämmittämää hengityshöyryä silmälaseista. Itse asiassa vettä tipoiksi kondensoitui Utopia linssiin, jossa on kuulemma hyvä huurtumisen esto tehtaalta. Pah. Natsilasia Varustelekasta, jos vain mahtuu Jonasetin kanssa nassuulle. On niin törkeä härveli ulkonäöltään, että lekan kuvaus sanalla "häiriintynyt" riittänee kertomaan, miksen linkkaa tänne, omalla vastuulla katselette, mistä on kyse 
Kyllä sattui kesällä hajonneiden vettä linssin pinnalle filmiksi levitävän lasin hajoaminen ja katoaminen grr. Oli surkeaa näkyvyys ja mulle ei oikein sovi piilarit. Pöö.
On slevää, että siirryn talvipyörään 42 millin Winttereillä, mutta pitää ostaa uusi Etolan paksu kukan lehden muotoinen jooga-alusta, mistä leikellä talvipyörään kädensijojen pehmusteet sekä laittaa maantiepörään paksummat. Matskua riittää Streetmachinen kädensijojen pehmustukseen ja ohjaustankoon ulkosivulle käden alle tehtävän pehmikkeen/kannatimen rakentamiseen. Relevanssi siis löytyy nojailuun koko viime kesän ja tämän päivän pystärikokeilusta ja oikeutus tälle viestille täällä En tiedä, miten paljon iloa SM kone (Streetmachine) saa ergonomiaan töyssyissä leveiden renkaiden alhaisilla paineilla lisäyksen ja uuden takailmaiskarin hankkimisen jälkeen. Kun joskus keväällä säätelen iskarin säädöt pehmeämmäksi kuin ensikokeissa ja Nokialla. Ei huvittanut hukata liian lussuun jousitukseen tehoja, mission accomplished, mutta katuajossa pahimmissa paikoissa varsinkin teki kipeällä kädelle ikävää.
Kun yksi kipeytyksen syyn kädelle on toistaiseksi poistettu ja kuntoilu lisää lihasmassaa ja jänteitä vahvistaa, on oletettavissa, ettei käsi ole ihan yhtä lähellä lasin kestävyyttä töyssyissä kuin aiemmin. Kun ei ole tieroa, miten pitkälle käsi ehtii voimistua ja miten se auttaa tällinsietokyvyssä ja paljonko takaiskaria voi optimoida, jää koko ensi ajokauden pituinen projekti optimoinnille. Jos pääsee alkunsa pehmennetyillä ohjaustangoilla, jotka vähentävät lihasjännitystä käsistä, kun kannattelevat kättä, ei se ainakaan haittaa. Siksi muun elämän mahdollistaessa ja toivottavasti takapakkien välttämisen kautta sekä kunnon kohentuessa on mahdollisuuksien rajoissa kasvattaa matkoja mukavasti.
Kilsakisaan tuli tänä vuonna tonni yli edellisen. On mahdollista toistaa luultavasti sama edistys. Kun kehitys kunnossa tuo lisää ajomahiksia, joka lisää kuntoa, on positiivinen kehä valmis. Tähän asti tärinät ja vammat yhdessä ovat estäneet tuon. Josko lopultakin olisin kääntynyt tervehtymistä jumitavan kulman ohi, kun vain jaksan treenata puntilla? Motivaatio löytyy vielä, saas nähdä pitkin talvea. Työkyvyllekin ja työssä viihtyvyydelle tekee kyllä gutaa.
Käsikirurgi käski heittämään kiekkoa kuntoutuksena, check. Kun pyöräily sattuu pronaattoriin ja se tarvitsee kuntoutukseensa toistoja ja ei ole ideaalikelit pyörälle ja täristys saattaa olla liikaa kädelle talvipyörän pehmustelun jälkeenkin, niin saa punttisalilla haisemisen ohella kai kuntoutusta, ulkoilmaa ja kuntoutumista noinkin. Tehot puntista ja toistot kiekoilla double check mökkihöperyyden hoidon ohella. Win win win.
Yksi kiva kokeilu tuli tehtyä DOMS=delayed onset muscle sorenessin hoidossa kovimman ikinä jalkatreenini jälkeen edellispäivänä. Eilen teki kipeää, nyt ei, kun yleensä 3-4 pv sattuu ja eilen paljon vähemmän. Suihkussa ensin kuumaa, sitten niin kylmää kuin lähti suihkusta ja uudestaan kuumaa. Plus venyttely. Toimii. Pakko ottaa jatkossa käyttöön, vaikka kurkussa sattuikin keuhkovaivoista johtuen. Mynthon ja lämmin tee hoitivat sen pois alta, joten kimppuun kuin sika limppuun kuntosalikunnon kohotukseen! AAARRGGH pois alta, tältä tullaan lääh puuh
Ennen lihasten kipu on rajoittanut treenin määrää, nyt puuttuu syy ja jäljelle jää vain tekosyitä lusmuta. Niskasta ottamisesta kiinni ja liiallisen rääkin välttämisen onnistumisesta riippuu, miten pitkälle edistyn. Jas on yeehaa innostusta nyt, pitäisi olla myös järkeä ja moderaatiota, kun tuntemattomille vesille menen kuntouttamisessa. Helposti vedän överit, kuten monet liian rajut ja liian äkkiä aloitetut treenit ennen ovat ososittaneet. Tarttee tuuriakin itsensä kuuntelun suhteen. Ei kuuntelu toimi, kun vaivat ovat useimmiten turpoamisesta johtuvia seuraavaan päivään jääneitä aikapommeja. Kroppa valittaa tosi vähän tai ei ollenkaan, kun on jo mennyt lian pitkälle rääkki. Ja mulla lienee turhan paljon treenattu kivunsietokyky haittaamassa ylitreenauksen signaalien havaittavuutta 
Kun lähtökohta on huono, ei paljon tarvitse treenata, kun rajat tulevat vastaan. Wanha kokemus antoi olettaa, että on pitkä kuukausien projekti kuntoutuksessa edessä. Check ja au. Myös ylirasitusriski on suuri ja lähellä oli överit jälleen tietysti ilman ihmeempiä varoituksia. Siksi on rajattava toistoja ja hitaasti lisättävä oireiden jälkiseurauksia tarkkaillen, kun yleensä treeninaikaiset tuntemukset eivät varoita ylirasituksesta. Jos ei aloita jo kipeänä, mikä on rankaissut aiemmin usein, mutta pahasti. Siksi en ainakaan vielä uskalla riskeerata kipein paikoin treeniä.
Uutena kokeiluna on kivun esiintyessä nyrkkiin puristus käsi pystyssä ja kevyt ravistelu. Tämä on kokeiltu kivunhoitotapa, joka on tehokkaampi kuin useimmat kipulääkkeet ja paljon nopempi. Erona nyt, että kevyt treeni tarkkaan oireita seuraten vajain toistoin kuntoutusohjelmasta on mahdollinen samana päivänä kuin on sattunut itsekseen mitään rasittavaa tekemättä. Pikku askel, mutta suuri prosentuaalinen lisä kuntoutusmääriin, kun välipäiviä tulee vähemmän.
Hidasta on edistys vielä ja olisin onnellinen ja laskisin onnistumiseksi, jos puolessa vuodessa ensi ajokautta varten pääsisi punteissa edes täyteen toistomäärään työterveyslääketieteeseen keskittyneen lääkärin määräämään 5 kgn maksimipainon käyttöön. Nyt 2,5 ja 3 kg käytössä. VAIN VIISI F@#&*/! kiloa lopun ikää! Työssä nostan paljon painavampia kuormia tiheään. Jee jee. Täytyy toivoa, että jossain vaiheessa edistys parantaa käden sietokykyä treenille niin paljon, että kipeytyy vähemmän ja harvemmin sekä kestää kovempia treenejä. Positiivinen kehä, jonka pitäisi auttaa iskunkestävyyteen ajaessa.
Toistaiseksi ei ole merkkejä kipeytymisen vähentymisestä ja edistys tulee kivunhoidon edistyksestä ja riskinotosta useampien ja välillä kevyempien treenien teosta. Treenikerrat ylös toistot alas vaikuttaa kivuista huolimatta toimivan entistä harvemmat kerrat kovempaa tapaa paremmin. Työfyssari totesi, että kovat monen toiston treenit, joita leikkauksen aikaan käskettiin tekemään on haudattu liian aggressiivisena. No vain 15 v kuntoutin itseäni kipeäksi liian rajuin ohjein grr. Alkukokemuksen mukaan on niin lasikäsi, että se tykkää kevyemmistä useammista treeneistä enemmän ja jää nähtäväksi, miten parantumisnopeudelle käy. Jos ei takapakkia tule, olisi kiva, jos että vähemmän sattuva tapa kuntouttaisi yhtä nopeasti kuin wanha rääkki.
Nyt ei vielä edistystä ole havaittavissa kuin kivun vähentymisenä, joten päätelmiä ei voi tehdä kuin kuukausien päästä. Meinaa ketuttaa ja ahdistaa jo sisäistetystä vammastatuksesta huolimatta silti hidas edistyminen, vaikka on löytynyt tarkempi tieto vammojen laadusta ja hermoradat on vapautettu liikkuvaksi huolimatta hermopinteestä, josta ei lekurin mukaan pääse eroon. Arpi ei katoa kuin muut kiinnikkeet. Arpi ei automaattisesti ole kiinnike, vaikka puristaakin hermoa. Kun selvästi turvotusta tulee käteen ja lihasten käyttö auttaa kipuun sopivan miedolla rassilla, herää kysymys, mikä ja miksi aiheuttaa turvotusta. Luultavasti lymfakanavia puristaa arpi, kun tuskin 16 v olisi sisäistä verenvuotoa ollut uusien arpien muodostumisen kanssa, minkä luulisi jumittavan kättä rajummin ahtaista paikoista ollessa kyse.
Harmillisena pakkina hermot rupesivat hieman kinnaamaan liikkuvuutta treenien ja yhden päivän kipujen pelottamana hermoratavenyttelyn väliin jättämisen jälkeen. Venyttely ärsyttää ja usein tuo kipua, joten ei sitä aina huvita tehdä. Pitää näköjään silti tehdä, kun syitä, ei pelkästään oireita tulee venyttelemättömyydestä. Paska homma on fyysisen aktiviteetin tuoma hermoratojen liikkuvuuden vähentyminen. Kipua treenistä ja lisää hermojen hirttämisestä kiinni johonkin sekä avustavasta venyttelystä välillä. Lose lose lose ja lisää pataan tulee, jos jättää venyttelykivun pois. Jipii ei voi välttää kipua. Damned if you do double if you don't.
Kauppareissu alle 4 km ja pyöritellä yritin parhaani mukaan pienillä vaihteilla suurella kadenssilla. Ei vain riitä ja polven kulumat muistuttelevat itsestään kuntoutusjumpan ja punttitreenin jäljiltä, joten glukosamiinikuurille. Johan kolme kk pärjäsin ilman. Kk kuntoutusta kovemmalla rassilla vaikuttaa.
Viikon vanha keuhkojen ärsytystila 7 km pyöräilystä ja frisbeegolfista johtuen. Ei pöpöjä, vaan kylmää ja viimaa. Rupesi risomaan, kun ei uskalla ollenkaan hengästyä ja selkä ei tykkää liikkumattomuudesta. Kunto putoaa kele.
Keuhkoliiton sivuilta luin ärsytystekijöistä, kun lekurin mukaan limaa pukkaa tulehduksesta, kun ärsyttää keuhkoja. Vain la syljin työmatkalla klimpin keuhkoista, joten irtoamisvaiheessa paranemista tai taudin pahana olossa teollisen tuotannon vaiheessa en ole. Kuiva ilma ärsyttää, joten kurkkasin ilmatieteenlaitoksen mittaukset ja historiatietojen mukaan vain 90 %. Idea roskikseen siis, olikin liian kosteaa ja tarve mittarille sekä kämpän lämmön pudotukselle. Ilman kuivain maksaa liikaa. Keuhkoja avaavia eteerisiä öljyjä on eukalyptus ja muita pitää tutkia. Mynthon Zippauttaa kipuun, mutta ei poista syytä.
Tuulen nopeus haittaa keuhkotautisia hengitysliiton mukaan ja pyöräillessä tulee viimaa. Voe... Joten heräsi kysymys Jonaset Sport hengityksen lämmitin voi olla ohjeiden vastaisesti ilman edessä olevaa kangasta liian paljon viimaa paineella liian kylmänä keuhkoihin ilmaa päästävä. Alun perin kuvittelin normiversion rajaavan ilman saamista liikaa, mutta ehkä tukkivampi ritilä onkin parempi lämmön noston kannalta.
Looginen teko olisi noudattaa ohjeita ja pukea kangas päälle ritilään. Kun on jo vaiva, jossa yksi mahdollinen syy on vierasesine keuhkossa, ei ole houkuttanut kankaan käyttö, kun pelkään läähättäväni kankaan palasia keuhkoon. Limaisuus ja pesutarpeen kasvatus sekä mahdollisesti kylmempänä käyvä iho naamassa limaisen maskin ja kankaan viimaan osuessa tekee kastepisteen lämpöä plus hengityksen lämpö. Kauempana suusta kylmii, kun hengityksen vaikutus vähentyy. Keuhkoputki kuristuu tautisilla kasvojen kylmentyessä ja liman tuotto kasvaa vesinuhan ollessa yleistä hengitysliiton mukaan.
Pelottavin kommentti oli liiton sivuilla kylmällä keuhkojen supistuminen yhdessä röörien kutistumisen kanssa ja avaavien lääkkeiden mukanapitotarve aina talvella ulkona sekä kapasiteetin puolitus. Jolloin rasitus pitää puolittaa. Miten käy talvipyöräilyni ulkona? Liikunta on tärkeää keuhkotautiselle, kun hengityslihasten on oltava kunnossa tukkeutuman aikaan, jotta ilma kulkisi. Voin kuolla tukehtumiseen kunnon pudottua.
En usko, että on kangasta, joka olisi turvallinen läpihengitykseen, mutta pitää lukea arvioita vähiten rassaavasta materiaalista. Menen uuden hengityksen lämmittimen ostoksille ja tenttaan henkilökuntaa.
Ilmankosteus on talvella aina kun on lunta tai muuta märkää summittain 90% kieppeillä. Suhteellinen kosteus on kuitenkin lämpötilariippuvainen, sehän tarkoittaa: paljonko tuohon ilmaan on liuennut vettä siihen verrattuna, paljonko sitä tuossa lämpötilassa ja paineessa siihen maksimissaan voi liueta. Jos katsot ilmankosteuden ilmastotieteenlaitoksen sivulta, saat ulkoilman suhtellisen kosteuden. Ulkoilma on sisätilaa kylmempää. Kun se ilmanvaihdon kautta tulee sisälle, se lämpiää. Lämpiäminen ei tietenkään vaikuta ilman absoluuttiseen vesisisältöön, mutta lämpiäminen nostaa ilman kykyä liuottaa itseensä ilmaa ja sen suhteellinen kosteus laskee.
Tästä kuvasta voit nähdä piirtämällä vaakasuoran viivan lämpötilojen välille, miten paljon ilman lämmittäminen laskee sen suhteellista kosteutta. Esim. 90% kosteus -10 lämpötilassa vastaa +20 asteessa alle 20% suhteellista kosteutta.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma