HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Haluatko jakaa Sinun omia kokemuksiasi/näkymyksiäsi nojapyöräilystä?
vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Rumempi kuin Varusteleka tai Pyynikin panimo vai liian vähän aikaa? Siinäpä nimivalikoimaa projektille. Otsapinta-alaa ja huti menneitä äärilaitoja ongelmana aikapulasta johtuen. Kun lisäsin paljon pehmusteita, peppu nousi ja siirtyi eteen suoristaen selkää. Laitoin silti pehmusteen kulmaan selkänojassa. Enää turvonnessa kohdassa selkää istuminen ei tunnu kuin neulalla pistäisi. Ei ole juhlava olo silti.

Splitter plate olisi kätevä eturenkaasta tulevan vesisuihkun hoidossa, kun ompun päälle ei mahdu lokari. Kiireessä ilman sopivaa materiaalia tyhjensin poranterälaatikon ja nippusitein kiinnitin eturenkaan taakse, kun kätevästi kädensijaan sai kiinnityksen. Muoto, koko ja sijainti jälleen epäoptimaalista. Vaikuttaisi sentään siltä, ettei kosketa eturenkaaseen painon siirtyessä eteen. Paha testata, kun täällä sataa.

Takalokarin korvike on vaikeampi kuin luulin. Ilman kuormaa tarakan kannattimien päälle voisi laittaa teippiä, mutta jousto nostaa ompun ylemmäs, joten vain taaempaan osaan saa roiskesuojaa ja sijoitus on vain arvaus, mikä on turvallista. Kun sadetta on luvattu ja pyörän kate on vaihtelevantasoisella liimauksella pinnaltaan kiinnitetty, vaaroja löytyy. Siksi pitänee riskeerata edes osittainen roiskesuoja taakse teipillä.

Pehmusteet siirtyivät tarrapohjaisesta kiinnityksestä nippusiteisiin.

Vielä pitäisi siivota, käydä kaupassa, rakentaa parkkiteline takarenkaalle, käydä suihkussa, viedä työkalut tukkimasta kämppää ja pakata. Ei ehdi tekemään alaosaa katteelle, joten pyöräni on puoliksi katettu takaa haluamaani verrattuna. Jäi mainitsematta syy Elmu kelmun käyttämättömyydestä, mikä puraisi epäsopivan korvikkeen muodossa. UV valo pääsee Elmusta läpi vaurioittamaan pinnoitteen runkona toimivaa polyuretaanivaahtoa, joten halusin ei läpinäkyvän pinnoitteen pidentämään ikää. Kun rakentaminen Elmullakin kestää.

Hyviä puoliakin löytyi tästä päivästä. Hattuun liitetty peili näyttää hyvin taakse ja ei ole pahaa sokeaa pistettä oikealla takana. Siihen nähden, mitä voisi olla.

Liitteet
PicsArt_08-04-11.02.51.jpg
Viimeksi muokannut vaaka, 04 Elo 2016, 11:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7042
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Nippusiteet kantsii laittaa kiinnitysosaltaa alapuolelle eikä persausta vasten. Pidempään ajellessa tieteskin tottuu :)

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Ajattelin samaa, mutta käsittääkseni tuossa kohdassa istuinta ja selkänojassa peffa ei kosketa ainakaan paineella nippusiteen lukkoja, kun selkää työntää eteen ristiselkäpehmuste ja ylös istuinpatja.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Väsy ja hyvä ruokahalu. Jälkimmäisen syynä mikä, mutta nukuin noin 4 h joka yö ja pyörin tuntitolkulla? Havainnoista myöhemmin, kun jaksan, mutta enpä löytänyt Polar H7 sykemittarisensoria kotoakaan ja kun en nähnyt sitä koko reissun aikana, hyvin on kateissa :-( Onko mustaa sensoria kukaan havainnut?

Sellaista asiaa ei ole kuin tyhjennetty geelipussi... Kiva siivota tavaroita ja kassia. Nöösi mikä nöösi näissä hommissa :roll:

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

200 m. Nestevaihtoa oli ennen kisaa. Tietokone kertoi nopeimman kolmannen vedon olleen nopeimman ja loppunopeuden olleen 42,1 km/h. Ehdin vetää vessakäynnin vuoksi vain yhden lämmittelykierroksen ennen ekaa vetoa, kun myös Conen lähetykseen piti valmistautua. Kun tiesin useamman ajon olevan mahdollista, uskalsin lupautua lähettäjäksi ja pysäyttäjäksi. Arvasin oikein ja koko kisan avanneena ekana kisaajana vedin tönköin kylmin lihaksin peffa penkistä hitaasti. Hikeä tuli jälkikäteen ja lämmittely eteni Conen lähetyksellä.

Toka veto oli parempi, kun tiesin ekassa vedossa kiihdyttäneeni liian aikaisin ja olleeni hieman löysä lopussa. Nyt en ajanut ylä- ja alamäkeä niin kovaa sekä maltoin takamutkasta poistumisen jälkeenkin pitää vauhtia alle 90 % ja läähätys vähentyi Myös lämmenneet lihakset auttoivat loppuun jaksamiseen. Osoittautui, että tunnon perusteella, että vaihde oli liian pieni kadenssin ollessa suuren. Tyhjää en potkinut, mutta liian huiskimiseksi vajain hyötysuhtein oli ilmassa. Huomasin pystyväni kiihdyttämään alkuvauhtia ylemmäs starttiviivan jälkeen.

Kolmannessa vedossa olin lämmennyt ja koivet, sydän ja keuhkot toimivat mukavasti. Nostin yhden vaihteen ylemmäs kiihdytyksessä ennen starttiviivaa. Säästelin kiihdytyksen alkuvaiheessa matalahkolla kadenssilla kiihdyttäen aiemmin kuin tokassa vedossa. Pistin kadenssin kohtuullisen kovaksi ennen starttiviivaa sillä hetkellä tunnon mukaan täysillä polkien. Ei ollut täysillä, kun loppuun ehkä 50-70 m ennen maalia löysin kalkkiviivavaihteen päästäni ja vikalla parilla kymmenellä metrillä yritys johti ärinään kuuluvasti. GPS kertoi alun olleen jossain 37,5-39 km/h välissä arviolta. Nuo olivat kaksi 50 m välein otettua datapistettä niillä main, missä oletan startin olleen molemmin puolin. Apinan raivoa olisi tarvinnut alkukiihdytykseen. Ajoitin hyvin kiihdytyksen, mutta punaisen näkeminen olisi pitänyt ajoittua ennen starttiviivaa. Toki sen loppupinnistyksen jälkeen oli helpotus lopettaa polkeminen ja en olisi paljon pidempään jaksanut yhtä kovaa polkea. Silti mieluummin ylittää startin täysillä ja yrittää ylläpitää maksimia niin kauan kuin mahdollista. Ei se huippuvauhti heti lakkaa, kun polkee, vaikka sitten kangistuneiden koipien kanssa hapoilla. Tuskin putoaa tuossa matkassa 4,6-3,1 km/h vauhti hyydähtämällä, kun on saavuttanut huipun. Ehkä rullaamalla noin kävisi.

Opin ensi kertaan, että tykittää täytyy loppukirillä jo ennen starttia. 200 m on yllättävän lyhyt matka noissa vauhdeissa ja ajoin väärään päähän paukkuja jättäen. Sikäli on todellisesta sprinttisuorituksesta kyse, että se ylivaihde on kytkettävä päälle heti, kuten satasen juoksussa. Höh. Aina oppii ja kaikessa on oppimiskurvinsa. Selvästi kannatti kolme vetoa tehdä. Gepsi vasta nosti tietoisuuteen, että ei toiminutkaan tehon irti repiminen ajoissa. Diiseli höh :roll:

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Tunnin ajossa ongelmat rupesivat tyrkkimään rumia päitään esiin. Voimat riittivät pyörän hallintaan ok ja luulin vikuroinnin johtuvan tuulesta ja takakatteen koosta johtuvaksi, kun kokemusta ei ollut tarpeeksi. Ei ollut vertailukohtaa.

Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt ehkä sittenkin nähdä vielä vähän vaivaa katteen tekemisessä, kun jäi eteen toiselle puolelle aukko kanaverkon päälle. En tukkinut, kun ajattelin, että käsi tukkii aukon. Ehkei sittenkään ainakaan 200 metrillä peffa penkistä. Eikä hajua siitä, miltä reikä näyttää edestä normiajossa. Jos tuulta pukkaa sisään, toimii takakate pussina :roll: :oops: Ja silti tuli sijoituksia.

Vasta tänään kekkasin, että eivätkö nämä olleet historian ekat PM kisat, joten tuli osallistuttua historiallisesti merkittävään tapahtumaan ja vielä jäätyä historiaan ekana voittajana kahdessa kisassa. Mitään pois ottamatta tulevien PM tittelien arvosta, on vain yksi eka kerta ja vuoden on ainoana voittajana kastissaan. Näppärää.

Jos muistan oikein vaihteiden käytön, alussa menin isolla eturattaalla kaikkialla paitsi ylämäessä. Jossain vaiheessa väsyin ja tiputin keskimmäiselle ja nostin isommalle takarattaalle takamutkassa. Erot välityksissä isolla rieskalla ovat niin suuret, että tuulessa joko potkin tyhjää tai hyydyin äkkiä. Välillä keskimmäisellä jonkun kierroksen ajon jälkeen menin vähän aikaa isolla etusella pitkät ketjut kunnolla ristissä. Kun en tiedä, miten pahaa pitkäketjuinen systeemi närkästyy isosta eturattaasta ykklsellä ja kakkosella, en kunnon hyytyessä monta kierrosta uskonut jaksavani runnoa hyvään kadenssiin päästäkseni yli tyhjänpolkemisvaihteella ja loppuun asti. Siksi palasin keskimmäiselle eturieskalle.

Sade ei tehnyt kepposia vain Petrille. Vikalla kierroksella takakurvissa tiputin loppukirityksessä uudestaan käyttöön otetusta isosta eturattaasta keskimmäiselle ja siinä kohdassa, kun takasuoran päässä oleva alamäki muuttuu ylämäeksi, olin polkenut kiihdytyksen. Kun olin väsynyt, tiputin rattaita ensin edestä sitten takaa etupainotteisesti, jottei tarvitsisi käyttää vähiä voimia ennen varsinaisen mäen alkua. Seurauksena kadenssi pomppasi ja sateen kylmettämä vasen pohje kramppasi.

Vedin pyörän sivuun pohkeen venyttelyä ja hierontaa varten. Olin vääntänyt takavaihtajan tapin taakse ja polkenut muutamia kierroksia, mutta ketju jumi vitoselle ja paluu epäonnistui. Piti nostaa perä ilmaan ja pyörittää kampia, jotta pääsin liikkeelle, kun ei huvittanut juuri krampannutta jalkaa kiusata.

60-406 Big Apple keventyi ohjaukseltaan alamäen pohjalla olevassa lätäkössä ja ei kääntänyt pyörää normaalinopeudella. Käänsi kyllä, mutta hitaasti, joten ei lähtenyt plaanaamaan, vaikka uhkaavalta tuntui kolmessa kympissä. Noissa vaiheissa omppu hurisee kuin pieninastainen maastorengas ja märällä kuullosti vielä oudommalta. Melko litisevä ääni.

Merisuolavinkin sain ja suu oli niin kuiva, että en saanut ilman puolen kiteen sulamista nielaistua. Ei ollur toimistolla pulloa mukana. Pohje rentoutui nooeasti, mutta ei täysin. Venyttelin ja hieroin, mutta saunasta huolimatta jäykistyi uudestaan ja ei ollut kunnossa su aamuna, mutta venyttely auttoi. Ei ollut asiaa käyttää täysiä tehoja tai koviakaan tehoja ylämäessä ennen lämpiämistä 6 h kisassa.

6 h ekat tunti 15 menetteli ja kun koivista rupesi voimat vähentymään, otin tauon. Vielä imeytyi patukka ja merisuolavesi. Yläselkätuki oli kaarella työntäen lavat pois penkistä, joten meno oli kuin joku tyntäisi rangasta eteen polvella ja vetäisi hartoista yhdistettynä pallon päällä tasapainotteluun käsin tangoista puristamiseen. Lihaspistos oikeaan vatsalihakseen 10-20 min. kohdalla ei ollut mitään muistaakseni 45 min. kohdalla alkaneeseen vasemman hartian hapotuksesta lihaspistokseksi muuttumiseen verrattuna. Taukoja monta ja kärsimystä paljon. Niskatuki ei ollut keskellä runkoputken linjalla ja kampeuduin oikealle, mikä teki ohjauksesta painia osan ylävartalon painon käsillä kannattelun lisäksi.

Olin virhekäsityksessä, että ei trikeä ja kaksipyöräistä rinnasteta, joten grillasin kaksi makkaraa, mikä antoi natriumia ja kropalle aikaa imeyttää nestettä sekä energiaa. En olisi tehnyt niin tietämyksellä kisasta Vilijamin kanssa. Kuten en myöskään testannut istuimen ominaisuuksia viiteen tuntiin asti. Tai tunnin ajossa kastumisen ja kylmentymisen aiheuttaman krampin ja epävakaisen sään ennusteen perusteella sadetakin käyttöä vetskari auki ajamista läpi kisan. Takki hengittää 15 asteessa niin, että vilustuin ensikäytössä. Toista takkia aiemmin tehdyssä Hki-Porvoo-Hki reissussa kokeilkeena totesin ekaa kertaa onnistuen viiman vähentämisen nestehukan vähentymisen. Mistä Eurosportin pyöräilyjuontajat vinkkasivat. Ekaa kertaa yksi suunta meni pysähtymättä läpi tri pyörällä ja enemmistö mäistä isolla eturattaalla. Nyt puraisi, kun hengittävästä viileästä maastokuviopaidasta huolimatta hikosin liikaa. Suolavaje kai iski. Paidassa UV suojakerroin 50 ja kuivuu supernopeasti. Siksi imagotappio -käytännöllisyys ennen ulkonäköä.

En jaksanut hapoilta ajaa 5 h jälkeen ja totesin saaneeni liikaakin dataa istuimesta, kun 3-4 kertaa kierroksessa yritin siirtää peffan keskilinjalle. Yläkroppa ei seurannut. Siirsin niska/päätuen ja yläselkätuen samalle linjalle kuin runkoputki ja poistin u kurvin, eli eteen taivutuksen yläselkäpehmusteen keskeltä. Lavat eivät tuntuneet litistyvän kovaa penkkiin, mutta tukea sain mukavasti ja aiemmista yrityksistä huolimatta vasta nyt onnistuin vartalon rentoutus. Oli taivaallista ottaa puristavan otteen sijaan kevyt ote kaksin käsin. Kun vikurointi loppui, otin pian vasemman käden pois tangolta ja millintarkka ohjaus säilyi kolmella sormen päällä oikeasta kädestä. Se vasta gutaa tekikin vasurille.

Kun happea riitti pyörää liikuttaviin paikkoihin ja maitohappoa ei syntynyt hartoista, ylävartalosta ja käsistä, nuo paikat rupesivat hajottamaan maitohappia. Vauhti kasvoi, kun siirryin eturattaalle. Vartin työ modauksessa vaati uudelleen lämpiämistä ja parin kierroksen jälkeen tuntui vasemmassa takareidessä väsymyksen aiheuttamaa jäykkyyttä krampilla uhkaten. Silti ajoin lopun kisaa isolla eturieskalla riskeeraten myös vaihteistoa, kun kai kakkosella kiipesin mäen. Hyvin oli syöty ja juotu, kun jaksoin painaa loppukirinä pahimpia puuskia lukuunottamalla isolla eturattaalla loppuun asti nooeammin kuin aiemmin. Ihan eri tahtia menin, näytti olevan kahden kympin päälle vauhti vs jotain 15-17 aiemmin. Paitsi kolme vikaa kierrosta vielä nopeammin. Jotta ehdin mahdollisimman monta kierrosta, nostin vauhtia kolmanneksi vikalla kierroksella ja lisää tokavikalla. Se oli nopein kierrokseni ja ehdin nipin napin yhden lisäkierroksen ajaa. Nopein kierros meni 25 km/h keskarilla.

Paljon on parannettavaa ja sitä tulisi helposti.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Vähän myöhässä infosin kisatuloksia isälleni, kun en mainostanut menoakaan, tuli puskista. Onpa hyviäkin uutisia faijalle näinä aikoina, kun vastauksessa tuli hyvä uutinen pikkuveljen maisteriudesta.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

En tiedä, mihin olisin tätä kirjaillut, kun menisi useampaan paikkaan sisällön puolesta. Vähän off topicia siis, joten sopinee tänne.

Siirsin triathlonpyörän käsituet niin eteen ja lähelle toisiaan kuin mahdollista. Toisin kuin silloin, kun pyörän ostin, nyt kapealle siirto kädet koskettaen ja osin päällekkäin mennen kämmenistä ei tunnu ollenkaan hankalalta ohjata ja olen tiputanut ohjaustangon korkeuttakin alemmas. Nin se ajoaminen kehittää voimia ja vartalon- sekä pyörän hallintaa. JEE!

En ole testaillut nopeuksia Polarin koneella missään vielä. Tulee ihan sumeita lukuja nopeudeksi verrattuna aiemmalla asetuksella ja Sports Trackerilla otettuihin tuloksiin. Olin jo katsellut netistä ratapyorailu.infosta, että hmm Velodrominhan pitäisi olla auki. No ei ollut, pyöräilylle illalla, mutta jenkkifutaajia siellä kyllä oli. En muuten olisi mennyt näin myöhään, mutta sääennusteita katsomalla näytti pahalta lähitulevaisuus. Pitää toivoa parasta. ratapyoraily.info varoitteli, että Velolla ei saa ajaa, kun siellä on aamukastetta tai sateen jäämiä, kun muuttuu liukkaaksi. Henkilökunta vahvisti asian. Pe lupailee kuivaa hyvää säätä päivälle tuulella, mutta sitä ei voi välttää ja Velo saattaa olla parhaiten suojattu paikka täällä päin. Tietysti yöllä tulee puoli senttiä vettä, jos sääarvauksiin on luottoa...

Muutenkin perjantaisin olisi hyvä levätä, kun tietää, mitä rääkkiä on tulossa grr. Nyt on jo 5 pv rassia putkessa ja kaksi treeniä tälle päivälle. Ruuti märkää kiekon heitossa ja tuuli tiputti kiekkoja koko ajan tuulen hornankattilassa Brahen kentällä. Pisin heitto 109 m vs eilen paremmassa tuulessa 128 Polarin mukaan.

Heittelyyn siirtyminen yhdessä ma 50 km pyörälenkin kanssa näkyy 1,3 kgn pudotuksessa aaamupainossa viime viikkoon verrattuna.

Mulla on kova epäily, että uusin asetuksin tri pyöräni lentää ohi sporttisohvastani nopeudeltaan. Sitten on vielä sellainenkin pähkintä edessä, että uskallanko pudottaa keulaa alemmas lisää? Lyhyisiin kaupunkilenkkeihin ja sprintteihin, miksen? Pitkät vedot vaikka sitten nopeammin ajaen käynee niskalle, hartioille ja käsille. Ja viime Hki-Porvoo-Hki reissu tri pyörällä otti jo noihin. Paha sanoa, auttaisiko nopeammin ajo lyhyemmässä ajassa tuollaisella matkalla? Taitaa jäädä myöhemmälle tuollaiset testailut.

Naapuri on Hepon jäsen ja houkutteli minua kympin aika-ajoon ja uhitteli kilpailulisenssillä ja pystärikisailulla. Valittelin ajan hajoamista eri lajeihin jo nojaillessa ja fribaillessa plus hintaa. Kuulemma 170 € lisenssiin. Olen kai osasyyllinen hänen trikeostokseensa ja hintaa on, kertokoon itse, jos tänne tulee, kuten kehotin. Sikäli mä en kärsisi yhtä pahasti kuin hän, kun on eri määrä numeroita hinnassa :-) No ei mua kiinnosta oikeasti hurjastella ainakaan missään lajissa, jossa on joku muu radalla samanaikaisesti turvallisuussyistä johtuen.

Ma löysin tyhjän tien pätkän ja kun olin reissussa tavanut kaverin, joka oli myös pyöräilemässä, näytin tri pyörän ideaa, kun hän hoksasi, että tuohan ei ole sininen maatiepyörä. No älä Sherlock useamman kilsan yhteisajon jälkeen. Polar sanoi vähän alle maksimilla vedetyn pienen eturattaan ja toiseksi isoimman vaihteen käytöllä 7 km/h enemmän kuin täysillä ketju maksimina poikittain sprintissä vanhalla asetuksella Sports Trackerilla. Siten ei ole mitään luottoa vanhoihin mittaustuloksin ja Polaria olisi hyvä päästä käyttämään niin pienellä kuin suurellakin eturieskalla. On niin hurjat erot luvuissa, että eihän asiaa voi jättää tutkimatta. Vertailudata on saatava, joten jänniä aikoja Velolla revittelyssä pystyssä pysymisessä ja sen sallivan sään odottelussa.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Kuudes touhotuspäivä ilman lepoa, nyt saa riittää, olkoon sää kuiva tai ei, ruuti on kastunut. Kävin velodromilla ja en viitsinyt häiritä siellä vetävää ratapyöräilijää, vaikka hän oli tauolla pian saapumiseni jälkeen. En ollut lyhyestä etäisyydestä johtuen lämmennyt ja kun ajoin tiedustelukierroksen, osoittautui, että lehtiä oli alhaalla plus yksi oranssi muovitötsä. Joten tiedustelu kannatti.

Kun totesin, ettei edes lämmittelyllä saisi aikaan riittävästi, en lähtenyt apinana kylmiltään riehumaan, kun tuulikin ja oli viileä. Ei vain ollut mahiksia maksimisuoritukseen näin väsyneenä. Tein mokan siinä, etten laskenut, monennellako vaihteella olin, mutta oisko nelonen tai vitonen ollut sisällä. Ja en muista piikkejä, kun en ole opetellut eri rattaiden piikkimääriä ulkomuistiin. 48 km/h ilman kaiken laittamista tiskiin noin kovassa tuulessa ei kerro potentiaalista tyynellä. Olen sprintannut peffa penkistä kymppivaihteella isolla eturattaalla parhaimmillani, joten aika anemiaa oli nyt. Ei kyllä tule helpolla vertailukelpoista dataa velolla, kun alamäkeäkin on tarjolla. Eka kerta kapealla aika-ajotankoparilla etuasennossa, joten ei ollut käsitystä kontrolloitavuudesta tai pidosta. Harmaa pölyltä näyttävä kerros tarttui renkaisiin, mutta ne karisivat pois kotimatkalla.

Pito pelottaa ja kun saan perän heittämään kostealla ylämäessä apinan raivolla levänneenä sprintaten, pelottaa viistolla pinnalla alhaalla ajo, kun kämmivaara on lähellä tekonurmella ilman sutimisvaaraa. Terveellistä pelkoa aiheutti hieman yli punaisen viivan ajaminen ja mutkassa vasemmalle kallellaan ollessani oikealta tullut puuska, joka kallisti minua äkillisesti vasemmalle lisää. Melko selvä merkki siitä, ettei ilman tuulisen sään ajoa kannata haaveilla kadulla alennetusta etutangosta tai levykokeilusta. Eihän kadulla aina olla velon kallistuksissa, mutta mutkissa voi kuitenkin olla pienissä vauhdeissa menossa suojatielle ja juuri silloin pienessä vauhdissa autotielle kaatumavaarassa ei hotsita tulla puuskan kumoamaksi.

Pakko lepäillä ja katsoa, miten koivista irtoaa levätynä. Ei vain taida helpolla olla tulossa kuviaa säätä ja tyyntä lämpimässä enää tänä vuonna. Siivoaisivat edes roskat radan alaosasta, jotta voisi ajaa tasaisimmalla osalla. Ikävää ajella kaupungissa oma harja mukana, joten jää tekemättä. Jos ei kentältä löydy.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Kuukkelin appi navigoinnissa on edelleen "jännä". Sai retkikilsoja ja uukkareita ynnä muuta mukavaa. Ensin pakana ei antanut kuin kilautuksia, lasken reittiä udestaan ääniä aikaan. Uusi yritys ensin automoodiin ja sitten pyöräreitille palautti mutka mutkalta puhutun navigoinnin. Ja yhdestä tulkinnasta ihmetelen, että olisiko reitti ollut silti autolle, kun hiekkatie päättyi Itäväylään ajoradan kylkeen betoniporsasseiniä molemmin puolin tietä ihastelemaan. Muilla samaa kokemusta, kun polku oli tallattu niitylle kohti pyörätietä. Matkalla irtosusikoira haukkui ja juoksi kohti. Omistaja sanoi, että koira puree oikeasti, onneksi totteli paluu käskyä. Toinen haukkuja matkalle, samoilla kulmakunnilla molemmin puolin Helsingin ja Vantaan rajaa. Jännää aluetta. tämä mielisairaan päälle käymisen jälkeen ja ketjun pudottua ennen kuin sain pyörän talosta ulos. Olipa päivää kerrakseen. Jottei homma olisi liian hyvin mennyt, gepsi teki käytänön pilan, kun reissun idea lenkkeilyn lisäksi oli katsoa, olisiko lyhyempi reitti hyvä tempon lähtöpakalle. Ei osoittautunut lyhyemmäksi, mutta aikaa ja eksymistä sentään tuli. No eipä temporeittiäkään tullut ajettua loppuun, loppumäki jäi ajamatta. Jo ilman sitä noissa tuulissa vajaakuntoisena eilisen töiden jäljiltä homma kuseksi keskinopeuden perusteella aika harmillisen alas tuloslistassa. Tukevasti vikassa 10 prossassa juoksureppu selässä ajaen. Aktiivinen ajo 32,28 km/h keskarilla. Alussa Bemari hidasteli edessä varoen töyssyjä. Ei tainnut haitata, kun palatessa vauhti hiipui, eikä tuuli ollut ainoa syy.

Kiva homma feilata noin kunnolla, sai hyvän syyn mennä tuttua "pidempää" suuria teitä noudattelevaa reittiä lähtöpaikalle ilman paineita ajaen sen verran vauhdilla, ettei jäähdy ennen lähtöä. Jos vaikka saisi ajettua koko reitin ja saisi realistisen tuloksen. Kun sääkin suosisi, niin näkisi, mitä repun jättäminen tekee. Tai tietäähän sen, miten siinä kävisi. Johonkin pitää siis saada pumppu ja muut reitin jatkumista edesauttavat välineet mukaan.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Kirjoittelin pyöräilyäkin hieman sisältävää juttua fribafoorumille ja laitanpa kahden enkan päivänä sepustuksen tännekin ja sori alan termit, kun on kirjoitettu toisille alan henkilöille, joille slangi on peruskauraa:

Meilahden pesäpallokentän vieressä olevalta koriskentältä jousuin heittämään, kun hiekaa on niin paljon asfaltilla keinonurmen vieressä, että liukastuin joka driavin alussa. Tulos oli, että pito parani ja pönkkäys oli helpompaa ja välillä jopa onnistui. Ei ihme, että yksi ekoista koriskenttäheitoista lämpeämisen jälkeen ja ennen jalkojen väsymistä kiireesti tehtynä, kun naperoiden liikuntatuntilaiset saapuivat paikalle ja oli yritettävä enkkaa onnistui. Olen ennenkin saanut parhaat tulokset pituuksissa usein kiireessä esteiden tullessa uhkaamaan treenin jatkoa tai ärsytettynä. GPS sanoi tyynellä säällä aamulla 138 m heittopaikasta kiekon pysähtymispisteeseen. Vaikea niin kaukaa sanoa, paljonko kiekko hyppäsi eteen maakosketuksen jälkeen, mutta vauhti oli pientä ja kulutetun D2:n feidi kovaa ja sivutaisvoittoista, joten saattoi lentää 135 kieppeille. Pomput eivät näyttäneet suurilta. Rolleri myöhemmin 154 m kohdalla kentän päätyseinään hitaasti vierien. Ei varmaan hirveitä mittoja olisi ottanut enää lisää ja olisi ihan hyvin voinut kääntyä taaksekin hieman vauhdin loputtua.

Hintaa tuli pahasti hiotun kengän pohjan muodossa. Jäykkä ja kipeää on, mutta mitäs vedin 2 h draivitreeniä, keskivartalojumpan perään ja kaksi kiessiä Meikkua. Olin puolessa välissä matkalla kotia kohden pyörällä, kun kaveri soitti, että heitetäänkö? Mikä jottei, joten viereisestä kaupasta evästä ja uutta matoa koukkuun. Kaksi kierrosta lisää, joista toisella triplamandosta muutamaan metrin ja putti sylki kauhurollin sikapitkälle ja puska nappasi paluuputin jättäen pitkän matkan ja niin edelleen. Kakkosvitonen kele. Kierrostulos miinus kahdesta nollaan jee. Eikun uutta matoa koukkuun väsähtäneellä ja epäluotettavalla kädellä. Taisi olla 14 m, 2x 12 m, 1 x 10 m jyrkkään ylämäkeen ja 10 m tasaisella sisään menneet putit. Mukana kuolemaputteja, joissa pudotus heti korin takana. Hyökkään ärsyyntyneenä (olipa kaikkea kaggaa haittana karman hintana pituusenkoista) puteissa yli taitojeni ja välillä osuukin.

Tiedän, että levänneenä käsi toimii luotettavammin ja paremmmin, joten osuisin pitkältä yrittäessä hyvässä vireessä yli normisuoritusten, joissa rajaan ylimenoriskiä. Huonona päivänä lisätehon antaminen vie kauemmas ohi, hyvänä päivänä zeisus puttien uppoamiseen. Hallelujah tänään!

Miten niin käsi oli 4. kiessillä levnnyt? Ei ollut ja silti miten kuten toimivalla kädellä moni putti toimi loppukierroksellakin. 7 pirkosta kierroksella enemmistö lopussa käden osoittaessa hyytymisen merrkejä varsinkin rystyavauksissa. Vikat kahdeksan väylää -5 pääasiassa putilla ja mukana taas pitkästä aikaa foret. Vammautumisten takia käyttökiellossa ollut fore tuli takaisin huippukunnossa ihme kyllä ja antoi kolme lopun pirkoista. Kolmesta foreystävällisestä väylästä kolme pirkoksi. 8)

Palattuani kotiin, kamat pois kassista ja kauppaan, joten vessataukoja ja ruokataukoa lukuunottamatta 9 h putkeen menossa. Ei varmaan tunnu hyvältä moneen päivään.

Olen pitänyt ikääntymismittarina 130 m rajan rikkomista vuosittain ja jo monta vuotta on tehnyt nihkeää ja on jäänyt myöhään syksyyn. Alkoi taas ahdistamaan, mutta naru lähti kaulasta hyvän sään aikaan hehe. Monta 120+ m vetoa kentällä, mutta ei aiheuta onnistumisprosentti tai toistettavuus tarkkuudessa juhlia. Vedinkin täysiä, enkä kontrolliheittoja, joten nou hätä siitä.

7,6 km hyppyrimäkiä ylös ja alas ja saman verran pyöräilyä, jumppa ja täystehokenttätreeni. Kuten Averylle sanoin klinikan loppuessa kaatosateeseen Talissa: "Disc golf rain or shine gotta love it".

Ylläolevan toisen foorumin viestini lukijat tietävät Avery Jenkinsin 2010 maailmanmestariksi.

Avatar
jooseha
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 5150
Liittynyt: 09 Kesä 2009, 22:43

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja jooseha »

Jatkanpa tänne niin NikoK:n ketju sotkeudu offtopikista.
Väitän että jos kerran ajat pystärillä selvästi yli kolmenkympin nopeuksia ja nojakilla kuten Nokialla, on sopeutuminen täysin suorittamatta. Ero ei voi muuten olla noin iso ellet ole muutoksillasi pilannut pyörää täydellisesti :roll: Vaikka Streetmachine ei mikään kilpamalli olekaan kulkee se aivan kelvollisesti mikäli moottori on kunnossa.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Nokia meni penkin alle penkistä, joka väänsi koko tunnin kisan minua oikealle runkoputkesta ja viisi tuntia 6 h kisasta. Tunnin jaksoin painia ok, mutta voi rähmä, että hidasti menoa sen ekat 5 h. Vikan tunnin istuimen korjattua vauhti kasvoi jotain 3 km/h ekaan 5 h verrattuna lukuunottamatta vielä nopeampia loppukierroksia. Nokialla mätti myös tunnin ajon sateen kylmentämä ja krampannut vasen pohje, joka kiusasi koko 6 h kisan ajan. Lisäsikaa tein varustetestinä väkisin loppuun kuumaan säähän asti päällä pitämälläni takilla, joka lisäsi hikoilua ja suolan hukkausta. Kun normaalisti syön vähän suolaa ja olen ennenkin ollut kramppiherkkä kylmässä ja märässä (kilpauimarinakin), oli aika monta haittaavaa tekijää päällekkäin jo konepuolella. 200 m oli ainoa suoritus, jossa ei homma sössinyt täysin. Eli en havainnut mitään muta ongelmaa kuin, että sain yhtä kovan apinan raivon päällä kuin tri pyörän sprintissä vasta jotain 50-70 m ennen maaliviiva. Kokemattomuuden piikkiin meni tuo. Mielestäni sain jaloista yhtä hyvän suorituksen Nokian 200 m loppukiristyksessä kuin parhaista pystärisprinteistä, joten tunnon puolesta ainakin vaikuttaisi sopeutumista jo tulleen. Onko tunto sitten tarkkaan totuutta kuvaava, en tiedä. Saatoin hyvinkin pilata ilmanvastuksen penkkivirityksellä kisakäyttöön. Saa nähdä, miten käy retkiajossa, kun tarakkalaukut tulevat mukaan ja joskus pitää tehdä suunniteltu hame tarakasta alas.

Sopeutumista tapahtuu myös salilla lihasvoimatreeneissä. En muistanut, että keväällä salilla laitoin muutaman kerran kuntopyörän seinää vasten ja istuin lattialla ilman selkätukea ja poljin jalat ylhäällä, joten olihan sitä nojatreeniä tosiaan vähän enemmän tälle vuodelle kuin muistin alun perin tänä vuonnakin. VeloKeila tapahtumassa fysioterapeutti ihmetteli, miksei mun peffassani tuntunut aluksi mitään rasitusta, kun nousin selinmakuusta yhdellä jalalla varpaille nostaen toisen jalan korkealle eteen ylös. Oli jo hanuri saanut treeniä. Meni jonkin aikaa ennen kuin peffan rasitus tuli tasoihin takareiden yläosan ja ristiselän kanssa. Ohi peffan hapotus meni muista paikoista vielä myöhemmin ja kun ei ollut kello päällä, en osaa arvata montako kymmentä sekuntia kului. Kevyt kuminauha polvien ympärillä ja polvet lantion luiden leveydellä kumpparin puristusta vastaan taistelemassa.

Jos nojatessa kunto kasvaa suhteessa pystyilyyn vielä lisää, niin JESH!, koska viime vuteen verrattuna molemmissa on edistytty yhtä paljon. Tämä tarkoittaisi vielä lisää hyvää ilmaiseksi ilon kautta pelkällä nojakilla ajamisella ja sehän kelpaa :!: En vain uskalla luottaa tuollaiseen mahdollisuuteen siksi, että ajan ja moraalin loputtua kesken pyörän modaamisessa jäi alle 60-406 Big Apple ja 50-559 kaupunkiajon alhaisilla paineilla. Halusin nähdä, miten käy limusiinisäädöillä. Viime vuonna liikkui liukkaasti 35 mm Kojakeilla. Alipaineisinakin paukutti. Nyt on takaiskari uusi ilmatoiminen kuluneen jousi/öljyiskarin sijaan. Ei tarpeeksi säätökokeiluja ja ajoa takana, mutta ei ero ainakaan valtava ole, sen sijaan leveät renkaat veivät selvästi paljon pois tälleistä ja se on niiiiiiin hyvä asia kädelle, että :D 8)

Tosiasia on se, että vauhdikkaaseen arkiajoon Streetmachine tarvitsisi katteen. Tai pitäisi ajaa toisella pyörällä ja mikään ei oikein tunnu olevan riittävän pehmeää kytiä käsivammalle kuin paksut pehmustukset niille hetkille, kun ei uskalla tai jaksa nostaa kättä pois tangosta. Tri pyörällä pyrin nostamaan kättä täyssyissä usein sentin ohjaustangon päälle töyssyyn tullessa. Kaikkia ei jaksa keventää, joten osa iskuista tulee läpi paksuista geeleistä huolimatta. Siksi epäilen olevan haasteellista kisanopean kattamattoman nojakin löytyminen, jolla voi ajaa yksikätisesti töyssyistä. Pitäisi optimoida paljon kaikkialta iskun vaimennusta. Penkkiin PW tyyppinen narurunko plus pehmuste ja ohjaustankoon kunnon geelit sentin päälle ehkä jopa. Iso ongelma on rengastus, kun 35 mm leveät ovat täysjousitetussakin liian kovat 4 Barilla. Kolmekaan ei ollut kivaa vanhalla takaiskarilla. Oljenkorteni on Streetmachinen täyskate ja iskarin säätöjen optimointi. Nerokaasta eivät avanneet manuaalissa säätöjen merkitystä kuin paineen puolesta. Rebound adjusteria en ole käsitellyt kuin asennusohjeen mukaisesti, joten sitä kautta mukavuus ja iskunvaimennus voi parantua vielä. Jos pääsen Kojakeihin takaisin säilyttäen nykyisen mukavuustason -ehhehe! Kai se on hyvä, ettei tylsistymään pääse, kun tekemistä riittää. Tri pyörän todellisesta nopeudesta ei ole vielä hajua, kun reputon tempo on tekemättä. Ajaakin pitäisi, kun talvi lähestyy...

Avatar
vph
Sisällöntuottaja
Viestit: 1164
Liittynyt: 14 Loka 2014, 10:49
Paikkakunta: Provence-Alpes-Côte d'Azur ja Espoo

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vph »

vaaka kirjoitti:

Ajaakin pitäisi, kun talvi lähestyy...

Niinpä. "30 km ennen Nokiaa" pohjalta laskien sun koko vuoden nojailukilometrit jää niin pieniksi, että rakentelut ja säätämiset kannattaisi unohtaa ja käyttää aika AJAMISEEN. Arkiajon nopeus paranee sillä lailla paljon varmemmin.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3069
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 08:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Viesti Kirjoittaja vaaka »

Jep! Käsivaivat ovat syvältä ja kun nojakki on kellarissa ja painia saada kadulle, säästin kättäni. Huoh. Ei ole ollut herkkua pystärin röykytyskään. Suo siellä, vetelä täällä. Käden nosto tangosta ja paljon pehmustusta tri pyörään lisäys kk sitten auttoi, mutta ei riittävästi. Puuta sisältävää nojakkia ei ulos jätetä ja pihaltamme on ryöstetty useampana vuotena pyöriä, joten ei onnistu kellarin ulkopuolinen varastointi.

Vastaa Viestiin