Aurauskulmien säädöstä

[jori]

"Aurauskulmamittari" ketjussa Jukka lausui kauan sitten näin:

Oikeastaan olisi ollut niin monesti tarpeen aurausmittari, joka mittaa aurauskulmat kuormatusta ajoneuvosta todellisessa tilanteessa, joten piirsin skeeman.

Eikö tuo vaadi senkin että ohjaus on tismalleen suorassa?

En silloin osannut kiinnittää tähän huomiota riittävästi, kunnes tänään säädettiin heikkig:n Scorpparin aurauksia. Ensin ihmetytti, kun auraus oli välillä aurausta ja välillä haritusta ilman syytä, kunnes välähti: Ohjauksenhan pitää olla absolut suorassa, kun aurausta säädetään, sillä Ackerman piru alkaa tehdä auraukseen haritusta heti kun ohjataan vähänkin kaarevalle radalle. Ackermannin kuvista tämän on helppo havaita. Kääntyneet etupyörät harittavat, koska sisemmän pyörän on ajettava jyrkempää kurvia.

Ohjaus piti siis saada ensin täysin suoraan, ennen kuin aurausta saattoi mitata.
Kiinnitimme kaikkiin kiekkoihin nippusiteillä rimat ja mittailimme rimojen etäisyyksistä ohjauksen suoraan.

Vasta tämän jälkeen saatoimme mitata aurauskulman, joka olikin reilun puolentoista metrin matkan päästä toisitaan rimojen välimatkasta mitattuna 11 mm haritusta, mikä siis vastasi vajaata neljää milliä kiekon reunasta mitattuna aurauksena.

Säädimme toisen puolen raidetangon M6 kierrettä puoli kierrosta, jolloin etupyörille jäi samalla tavalla mitattuna 3 mm aurausta. Tuo kolme milliä vastaa vajaata milliä kiekon kyljestä mitattuna aurauksena. Tämän lähemmäs ei puolen kierroksen säädöllä ole mahdollista päästä, eikä ole väliksikään.

Heikin Scorpionissa on myös etujousitus, joka on toteutettu MacPherson-tyyppisesti kolmiomaisilla alatukivarsilla ja ilmeisesti elastomeerijoustimet piilotettu jousittamattoman Scorpparin ohjainlaakeriputkien sisään –aika nerokas idea muuten. Vaikka siinä on siis jousitus myös etupyörissä, ei kuskin aiheuttama painuma muuttanut aurausmittauksia havaittavasti. Scorpparissa raidetangot ovat täsmälleen alatukivarsien mittaiset ja kiinni lähes samoilla akseleilla.

Hyvä oppi kuitenkin tuo, että ohjaus pitää olla suorassa, kun mitataan aurauskulmia. Rupesin heti miettimään mittaria, jolla saisi aurauksia mitattua ilman huolta ohjauksen vinouden aiheuttamasta mittausvirheestä. Laserosoitin ja peili häilyvät mielessä mittausvälineen rakennuspalikoiksi. Tarkempaa konstruktiota kuvailen tähän, kunhan ajatus rakenteesta selkenee.

[rutunen]

Laserosoittimesta tuli mieleen, että tästä joku saattaisi osata nikkaroida osoittimen. Hinta 1,55 euroa kappaleelta. Pyörän takavalo.

[Vilijami]

Ammattikoulun ekaluokalla kun opettelimme aurauksen säätöä, homma numero yksi oli ohjauspyörän lukitseminen suoraan. Tähän oli oma laite. Seuraavaksi mitattiin raidetangon vapaa kierre, jota tuli olla sama määrä molemmin puolin. Viimeinen valmistelutoimenpide oli mittauskohdan merkkaaminen vanteeseen (autoa piti mitatessa työnnellä montulla edestakaisin), jotta vanteen kierous saadaan eliminoitua. Sitten vasta päästiin mittaamaan aurausta/haritusta.
Ammattikoulun vikaluokalla pääsimme käyttämään nelipyöräsuuntauslaitetta, joka toimi laser-peili-periaatteella, joskin mittaustulos näkyi tietokoneen ruudulta. Tällä mittaustavalla huomasi hyvin ackermanin vaikutus auraus/haritukseen, kun kaikkien neljän renkaan arvot näkyivät yhtä aikaa.
Eli käyttämänne rimahomma on hyvä, mikäli kiekot ovat ehdottoman suorat ja kumi istuu täydellisesti vanteella. Joskin pyöreäselkäisillä rättirenkailla ohjaustunnelma on niin viitteellinen, ettei parin millin aurausta/haritusta juurikaan huomaa.
Aamen

[jori]

Ammattikoulun ekaluokalla kun opettelimme aurauksen säätöä, homma numero yksi oli ohjauspyörän lukitseminen suoraan.

Tätä juuri tarkoitin. Miten varmistetaan, että nojapyörässä pyörät ovat suorassa ennen kuin aletaan mitata aurausta. Milläs lukitaan pyörät suoraan ja miten varmistetaan, että ohjaus on suorassa. Sama "suorassa" on eri asento, jos takapyörä on renkaan vaihdon jäljiltä jäänyt vähänkin vinoon. Takapyörän vinouden vaikutus on yhtä suuri kuin etupyörien.

Ehdotus 1.
Miten olisi kolme laserosoitinta, jotka kiinnitettäisiin vannetta vasten kumilenkillä. Pyörän etupuolelta seinästä sitten mitattaisiin valopisteiden sivuetäisyydet toisistaan sellaisessa ohjauksen asennossa, että takapyörän piste on oikeassa kohdassa keskellä ja verrattaisiin valopisteiden etäisyyteen toisistaan aivan laserien eteen nostettua rullamittaa vasten.
Etuna olisi mahdollisuus suureen mittaustarkkuuteen, kun mittausetäisyys voi olla kymmenen metriä tai vaikka sata, jos halutaan. Sadan metrin etäisyydellä laserpisteen halkaisija on sellaisen kymmenen senttiä, mutta vanteen kyljestä mitattu 1 mm auraus tarkoittaisi tuolla etäisyydellä 25 cm.
Tämä toimisi muuten hyvin, mutta vaatii kolme laseria ja edellyttää suoria vanteita. MIten vältetään suorien vanteiden tarve?

[jviirret]

Tämä toimisi muuten hyvin, mutta vaatii kolme laseria ja edellyttää suoria vanteita. MIten vältetään suorien vanteiden tarve?

Edessä laserit magneeteilla kiinni jarrulevyihin? Miksei myös takana, mutta tällöin kaikki laserit pitää suunnata taaksepäin, koska eteenpäin suunnattuna penkki tulee takarenkaan laserin tielle.
Kerran olen ollut katsomassa nelipyöräsuuntausta ja siinä mittalaitteet kiinnitettiin vanteiden keskelle, pulttikehän kohdalle. Tällöin vanteiden kierous ei haittaa.

Jukka

[Vilijami]

MIten vältetään suorien vanteiden tarve?

Nelipyöräsuuntauslaite tulee vanteeseen kiinni kolmipistekiinnityksellä ja joka pisteessä on etäisyyssäätö. Laserpää on laakeroitu ja painoitettu siten, että se pysyy horisontaalisesti paikoillaan, vaikka vannetta pyörittää. Laserpään yläpinnassa on pyöreä vatupassi. Vannetta pyöritetään ja kolmipistekiinnitystä säädetään, kunnes vatupassin helmi pysyy rinkulan sisällä.
Olipa hankala selittää. Toivottavasti idea selvisi?
Jonkilainen kevytversio tästä voisi toimia? Jori on hyvä ideoimaan naruvirityksiä

[Vilijami]

http://www.biltema.fi/fi/Tyokalut/Mitta ... 000016912/ tällainen laserin selkään.

[irakas]

Tulipa tässä hyvää tietoa ja selvitystä siihen, miksi aurauskulman säätö on ollut niin työlästä. Onhan ollut niin, että joka kerta, kun istuu nojakkiin kulman säätöä varten, voi etupyörien suuntaus olla joka kerta erilainen, kun ei ole arvannut, että sillä on merkitystä. Jatkossa aion kytkeä vaikka toisen etupyörän ja takapyörän suoraan ja säädän raidetankoa lyhentämällä tai pidentämällä aurauskulman nollaan. Arvelen, että tarkkuus on riittävä ilman mitään laasereita.

[jviirret]

Arvelen, että tarkkuus on riittävä ilman mitään laasereita.

On varmasti kunhan rimoja käyttäessä varmistuaa että vanteet ovat suorat ja takarengas runkoon nähden suorassa.
Tuollainen kevyt ja helposti kiinnitettävä kolmen laserin mittausjärjestelmä olisi vain mukava "ohjelmanumero" kokontumisiin. Voisi jokainen tarkistuttaa oman ajokkinsa aurauskulmat nopeasti ja tarkasti.
Tämän ketjun kun lukee läpi niin alkaa kummasti Delta-malliset nojakit kiinnostamaan

Jukka

[Vilijami]

Arvelen, että tarkkuus on riittävä ilman mitään laasereita.

Tämän ketjun kun lukee läpi niin alkaa kummasti Delta-malliset nojakit kiinnostamaan

Jukka

Eihän tuo aurauksen säätö ole mitään rakettitiedettä polkupyörähommissa, mittanauha ja rimat ovat enemmän kuin tarpeeksi.
Tadpolessa saa kaikkien renkaiden suuntauksia helposti säädettyä, mutta deltassa lukitaan tilanne helposti rakennusvaiheessa

[MM]

Vähän aiheen vierestä, mutta on melkein ihme, että vankkuriakseliohjauksella ackermannit ja auraus ovat aina oikein. Esim. Sherlock Holmes -sarjan alussa hevoskärryt kääntyvät Baker Streetilla melkein paikallaan eikä etuakseli kumpikaan pyörä sorra ollenkaan.

[irakas]

Tarkistin SH26:n aurauskulman uusilla tiedoilla viisastuneena. Sattuipa nyt niin, että etupyörien etureunan etäisyys oli ilman kuormitusta 4 mm pienempi kuin takareunan etäisyys. Kuormitettaessa etäisyydet olivat sattumalta yhtä suuret.

Kuvissa etualalla on joskus netistä ostamani vesivaaka, kulmamittari ja laaseri. Ei maksanut paljon, mutta eipä kulmamittarin asteikkonäyttö toimikkaan. Liekkö siksi halpa hinta.

[vph]

Omassa vehkeessäni olen säätänyt aurauksen yksinkertaisesti low-techillä, ilman rimoja, mittanauhoja ja lasereita:
Katkaisin "melkein raideleveyden mittaisen" ohuen teräsputken ja juotin sen päähän mutterin. Mutteriin ruuvatulla kuusiokolopultilla sitten putken pituuden hienosäätö niin, että näin syntynyt mittakeppi mahtuu etukiekkojen etureunan väliin. Nyt ohjausta edestakaisin kääntelemällä on helppo etsiä raidevälin minimikohta, joka on siis ohjauksen keskityskohta. Tämän jälkeen aurauksen säätö silmämääräisesti mittakeppiä mittana käyttäen. Hellllppoa on, mutta onko niin helppoa, että tässä menee jotakin ihan pieleen?

Sen ymmärrän, että takapyörän vinoutta tuo ei huomioi yhtään mitenkään, mutta mielestäni takapyörän vinouden kompensointi aurausta säätämällä onkin aika eksentrinen ratkaisu, josta ei hyvä seuraa.

[Vilijami]

Tämän jälkeen aurauksen säätö silmämääräisesti mittakeppiä mittana käyttäen. Hellllppoa on, mutta onko niin helppoa, että tässä menee jotakin ihan pieleen?

Oikein hyvä systeemi ja riittävän tarkka. Tuollainen mittakeppi löytyy kaupallisena autokorjaamolaitteenakin, tosin siinä on mitta-asteikko.

[jori]

Tulipa tässä hyvää tietoa ja selvitystä siihen, miksi aurauskulman säätö on ollut niin työlästä. Onhan ollut niin, että joka kerta, kun istuu nojakkiin kulman säätöä varten, voi etupyörien suuntaus olla joka kerta erilainen, kun ei ole arvannut, että sillä on merkitystä. Jatkossa aion kytkeä vaikka toisen etupyörän ja takapyörän suoraan ja säädän raidetankoa lyhentämällä tai pidentämällä aurauskulman nollaan. Arvelen, että tarkkuus on riittävä ilman mitään laasereita.

Tämä on hyvä idea ja toteutuksen helpottamiseksi voisi rakentaa suuren suuntaisviivaimen, jonka tonen puolisko kiinnitetään takapyörään ja toinen toiseen etupyörään. Tällainen laite toimii erilaisilla raideväleillä ja helpottaa aurauksen mittaamista, kun ohjausta ei tarvitse lukita ja se tulee luonnostaan suoraan. Sitten ei tarvita muuta kuin etupyörien keskinäisen kulman mittaaminen, mikä sekin onnistuisi mukavasti suuntaisviivainmekanismilla.