Hirmuinen Lumiamies, häät Härkätiellä ynnä muita kertomuksia

[smilodon]

Paljastava uimapukukuva.

[jviirret]

Palelee ku kattooki

Jukka

[terppa]

27.7.

1. Päivä
   31km

Kun nuorena nukkuu niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin vaan kuinka se on tällaisella pikkuhiljaa keski-ikäistyvällä? Melkein puolille päivin meni kun heräsin eli melkein 11h unta...

Noh, onneksi oli simppeli aamiainen, karjalanpiirakoita ja kahvia. Suht pikaseen päästiin taipaleelle ja syömään lisää.

Ajomatkan alussa oli lauma kävelijöitä joista tuli mielleyhtymä apinalaumaan ja kun huutelin tilaa niin vanhempi setämies totesi sieltä tulevan kauheita laitteita, antoi kuitenkin tilaa ja toisessa ryppäässä nainen meinasi hypätä oikeasta laidasta eteen joten kolmannen ryppään ohitin hihaa hipoen mitään merkkiä antamatta niin pääsin nätisti ohi... Siinä olisi ollut ihan kaistaviivatkin kummalla puolen kannattaa kulkea kun on mutkainen ja kumpuileva tie.

Edellisenä päivänä aioimme kasvisravintolan ohi ja tämä niistä kahdesta mitä netistä löysi oli ruokalistaltaan houkuttelevampi. Kun Saila katseli netistä, toinen tarjosi kukkakaalikeittoa

Tämän keitto ja pähkinälevite leivälle oli ihan huippu ja kastikekin riisille/perunalle ihan jees, teen tosin itse parempaa sitä en muista/lukenut mitä nuo piti sisällään, täytti kuitenkin vatsan.

Luostarinmäki on kertaalleen käyty mutta halusin sinne uudestaan ja varsinkin kun Saila oli mukana, minun mielestä se linnan hakkaa mennen tullen, tai siinä toisesssa nimeltään Kakola en ole käynyt, luin kyllä kirjan ja mielenkiintoinen paikka se olisi mutta nyt sinne kait tulee asuntoja tms.

Saila löysi talon meille ja totesi, että otetaan tää ja laitetaan portti vaan kiinni. Eikös syrjässä olevat sähköttömät talot ole halpoja

Talot oli rakennettu 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa ja ennallistettu siihen asuun. Tosi paljon kaunista tai mielenkiintoisia juttuja ja kaiken maailman suljetut luukut ja ovet herätti uteliaisuuden. Löysin minäkin sopivan tönön, tai kaksi mutta ehkä kuitenkin pysyn kotiseuturakkaana.

Turussa kun vierailee niin kirjakahvilassa kannattaa poiketa, niin mekin teimme. Makeat oli jo loppu kun pihalla oli starttaamassa yhteislauluilta ja väki oli kait kahvitellut ahkerasti etukäteen mutta oli sämpyläkin hyvä, ja se sarjakuvakirja minkä ostin divarihyllystä. http://www.kirjakahvila.org/

Rantoja pitkin ajettiin hetki ja käytiin Samppalinnan puistiko silmäilemässä ja sitten Vaihteeksi Valintatalosta sopan ainekset. Vielä kerran toppatakit päälle ja jätskiä syömään ja sitten suunta kohti leirintäaluetta.

Huoltorakennuksessa oli kuuma, joku valopää oli jättänyt pari hellanlevyä päälle... No ovi auki ja ruuan laitoin alulle, chilitofut hetkeksi rasvassa kärtsäämään ja perään kuivattua perunaa, kaurakermaa, ananasta, tomaattia ja mausteita sekaisin ja puolisen tuntia kypsytystä ja se oli sitten siinä. Nälkä läks. Jälkkärinä oli suklaata.

Sarjakuvakirjan luin syödessä ja pitkästäaikaa tuli hihitettyä kyllikseen. Vähän lisää tarinaa lumialla ja suihkuun.

Kamat heitettiin pyörille ja käytiin vielä kuutamokävelyllä. Vielä kun tällä reissulla tulisi sen verran lämpöistä, että voisi käydä kuutamouinnilla niin, että se lämpöjen puolesta olisi mukavaa...

[terppa]

Kuveja jälkeenpäin tuplapostauksen tilalle:

Sailan kuva

Luostarinmäen miljöötä, yli 200 vuotta vanhoja puutaloja.

Vanhanmallinen "syöksytorvi" ohjautuu se vesi näinkin. tynnyreissä kellui laudanpalanen niin mikähän sen tarkoitus oli, estää räiskymisen? vai jos hiiri menee uimaan niin se pääsee kiipeämään pois ja ei huku? vesi tuolla aika tarkkaan on kirjatietojen mukaan käytetty. Museokaupasta ostettua opusta nyt kotona olen tavannut.

[smilodon]

Luostarinmäellä.

[smilodon]

Mattipekka Rati: Nakki ja Tappi

[terppa]

28.7.

1. Päivä
   92km

Nyt kymmeneltä ylös ja puoliltapäivin liikkeelle, Saila tuli jo suihkusta kun heräsin. Ihan normi hommat paitsi, että latailin vielä pyöränvalojen akkua. Se on riittänyt hyvin kun ei ole ladannut kännykkää ja kännyssä on piisannut kahvilalataukset kun sitä kahden liikkuessa käyttää vähemmän. Loman ensimmäinen aurinkoinen päivä, ei ehkä järin lämmin mutta kinneröintiin ihanteellinen.

Ekana taidemuseolle, vieraaseen kissaeläimeen ei kai saa koskea mahasta mutta jos halusi sisään niin oli pakko (katso kuva jahka tulee).

Itse tykkäsin enemmän Hämeenlinnan tarjonnasta mutta oli siellä hieno Kalevala-taulu ja pari muuta. Museokortilla mentiin. Alakerrassa oli valokuvanäyttely menneisyyden Ranskasta missä oli hienoja kuvia myös.Saila selvitteli nettisivulta niin kortilla ei saisi samaan museoon mennä samana päivä kahta kertaa mutta eri museoihin kyllä, ota näistä selvää... Keinotekoisia rajoituksia

Kuukkeloin Ruohonjuuri-kaupan parin korttelin päähän ja käytiin sieltä pesupähkinöitä jos pyykkiä pesisi. Jotain protskujauhetta löysin myös, toivottavasti on hyvän makuista.

Hyvän makuista ruokaa saatiin puutorin viereisessä intialaisessa ravintolassa, on mun mielestä yksi parhaista. Tarjoilija kysyi olenko käynyt Intiassa? mutta on jäänyt väliin... Hänen mielestä näytin niin intiahenkiseltä Free Tibet ajopaidassa ehkä jotain tyyliin sopivaa on ja ei tukkakaan ole ihan tavistavaraa. Mangolassit jälkkäriksi.

Raision suuntaan lähdettiin, tarkoitus oli Tokmannilta ostaa lisää sukkia yms. ja poikettiin välissä pyöräkauppaan kysymään Sailalle kypärähuppua, ei ollut mutta itse ostin varajarruvaijerit kun vika meni Sailan pyörään lähtiessä ja kilikellon ostin hajonneen tilalle, on hiano, odottakaapa kuvaa.

Tie vei Naantaliin jossa käännyttiin keskustaan ja hetki vielä yritettiin pyörätietä mutta mieli hajosi kun reitti vei puolelta toiselle ja kanttarit ja töyssyt oli älyttömät. Naantalissa en ole koskaan käynyt keskustassa mutta näin kyltin vanhaan kaupunkiin ja sinne poljimme. Käytiin kääntymässä muumimaailman edessä ja pysähdyttiin satamassa kahville ja jäätelölle.

Vanhaa kaupunkia käytiin kävellen katsomassa, se on pieni mutta upea! Suosittelen, jos tie vie rengastielle niin tuonne voisi kyllä yöksi majoittautua ihan sisätiloihin. Rannikon puukaupungeista tykkään. Rakkaudenpolku löydettiin mutta sillä ei ole talvikunnossapitoa, kuin suruisaa...

Kun saimme kylliksi käveltyä niin lähdettiin jatkamaan matkaa tielle jossa oli kunnon piennar ja uusi asfaltti eikä kukaan idiootti ollut sitä piennarta jyrsinyt pilalle, ehkä pyöräturistit on saaneet miettimään pyörää tasa-arvoisena kulkuvälineenä?

Maaseututeitä oli mukava ajella ja parilta sillalta oli hienot näkymät. Mäkiä ei ollut montaa mutta muutama kilometri hiekkatietä jonka töyssyissä sähköinen torvi yritti viimein lähteä omille teilleen, Naantalin töyssyissä se lähti irti kiinnityksestään.

Muutama kyläkierros tehtiin reitiltä poiketen kun on kilometrikis... Eiku halusin tarkistaa kirkkojen värityksen ja kyllä kaikki kirkot valkoisen harmaalta näytti, vanhaa tekoa... Ja olivat ison näköisiä. Askaisten kirkon koristeet antoi sellaisen näköharhan kun olisivat tärisseet.

Oikastiin vähän ja mentiin 194-tietä kohden uuttakaupunkia, kartasta katsoin jotta n. 8km lyhyempi reitti. Loppumatkasta upeat pientareet ja asfaltit. Tosi joutuisaa menoa tosin aamuksi pitää pumpata renkaat kun voisi rullata paremminkin.

Saila vaihtoi sandaalit Raisiossa kun tuli lämmintä. Mangossa käy aika viima jaloille jos pitää jalka-aukot auki eli jos on vähänkään taipumusta saada nilkkoihin kiputiloja niin kengillä kannattaa mennä ellei ole tosi lämmin tai jalka-aukot kiinni. Vähän ne sandaalit auttoi puutumiseen mutta päkiän kohdalla on kengissä patti joka on epämukava, itse en ko. kenkiä montaa tuntia putkeen pysty enää käyttämään, onneksi on vielä yhdet kengät jotka on kuin toinen iho.

Saila kävi uimassa järvessä josta oli 480km Leningradiin minä katselin rannalta kartasta katsottu ranta, retkeily gt on kiva olla mukana.

Rannassa päätettiin että mennään ekaan leiripaikkaan mikä näyttää hyvältä, 5 km sai ajaa kunnes sopiva polku vei metsään. Tai oli välissä toinenkin mutta oli niin hyvä vauhti kun huomasin... Uuteenkaupunkiin on 15 km eli huominen lounas siellä.

Matot puihin ja minulla kuivapesu saveteilla ja merinovillaa päälle. Iltapalaksi leipää, suklaata ja mehua, ihan tajuton nälkä taas. Melkein polvia heikotti.

Matossa taas lisää tarinaa ja nukkumatti saapui n. 1 aikaan. 10 sek sen jälkeen kun laitoin puhelimen pois.

Muoks. Pari fotoa kotokoneella

Sailan kuva

Näytänkö muka jotenkin itämaishenkiseltä? Ainaski tyyni ja rauhallinen (yleensä) Jotain avainlauseita yritän tuossa näppäillä kun murkinaa odotimme.

Sailan kuva

Saila hehkui kilpaa Naantalin auringon kanssa ja innostui taas kuvaamaan.

[smilodon]

Turun taidemuseon ovenkahva.

[smilodon]

Naantalissa.

[smilodon]

Kilikello.

[Premnas]

Naantali on kaunis varsinkin kesällä, ja ne vanhat puutalot ! Tuttuja maisemia.

[terppa]

29.7.

1. Päivä
   110 km

Reilut 9h unta, välilä heräilin mutta nukuin taas. Normi aamupalat jäkäliköllä eli leipää ja karjalanpiirakkaa. Kaunis keli, auringossa suorastaan kuuma.

Syönnin päälle pumppasin kumit ja rasvasin ketjut molemmista pyöristä ja kippasin Sailan pyörän kumolleen kun vapaalla siitä kuuluu kihnuttava ääni. Taka-akselin aukko kait on ahdas kun hinkkaa kiinni...

12 jälkeen matkaan, lokalahdessa olisi ollut ruokapaikka mutta ne ei netissä kertoneet tarjoamisiaan niin poljimme Uuteenkaupunkiin.

Mango lenti täysin kumein myötätuulessa. Tosin pakaaseja piti pariin otteeseen säätää. Maantienlaitaa ajettiin kunnes pyörätietä oikaistiin Satamaan. Hetki risteiltiin puutalokujia ja etsiydyttiin lounaspaikkaan mikä kertoi lohikeittoa tarjoavansa.

Puutalot on täälläkin kauniita, oman leimansa se antaa mutta muuten kaupunki on avarammin rakennettu, olikohan siinä idea, että palon sattuessa se ei leviä niin helposti.

Lohikeitto oli hyvää ja pitkään latailimme akkua, olisi lentotilaa pitänyt käyttää. Seuraavaksi siirryimme rantaan jätskille ja minun piti hakea vielä kahvi kun silmä luppasi. Kuumaa oli auringossa ja vihdoin tosi kesäistä.

Vihdoin sain hanurin irti jakkarasta ja läksimme tallustamaan pyörille ja niillä merimiehen kotimuseoon, taisi käydä samoin kuin viimeksi eli se oli mennyt kiinni klo 15 ja puolituntia myöhästyimme. No saapahan käydä kolmannen kerran pitäjässä

Osuuskaupan kautta toimeennuimme taipaleelle, kaupan pihassa jo vähän puudutti kun 5 kertaa sai kertoa kulkineesta. Litran punaista maitoa join siinä pahimpaan janoon, olisi pitänyt syödä suolaakin kun neste tuli aika tehokkaasti läpi.

Saila oli hokassut kartasta kivan saarilenkuran ja läksimme sille vaikka 10 km oli soraa välillä.
alkumatka oli uskomattoman kaunis mutta sorataipaleen alkaessa maisemat muuttui metsäisemmäksi, toki veden ääreen vähän väliä pääsi jos halusi.

Ajellessa mietin, että kyllä tämän voisi tuotteistaa ja miettiä palveluita alueelle. No se olikin jo tehty ja reitillä on omat kartatkin ja esim. sähköpyörän voi vuokrata ja sille on latauspaikkoja ym. reitin varrella. nettisivut on http://uusikaupunki.fi/velhovedenreitti/ enää puuttuu vaan se 10 km asfalttia

Tien oikealla puolella vesi oli makeaa ja toisella merivettä. Veneelle oli tehty oma rautatie jos haluaa kannaksen yli.

Loppupätkän uimarannalla Saila ui (ja minä kuvasin) ja syötiin eväät. Silmä olisi hakenut samanlaisia kallioita kun alkumatkasta mutta piti tyytyä perisuomalaiseen järvimaisemaan

Kartasta taas arvottiin suuntaa ja Laitilaan meni hyvältä näyttävä pikkutie, Rauma jäi tuleville reissuille ettei ihan vallan ajamiseksi mene perjantaina hyvissä ajoin on tarkoitus olla Nokialla.

Laitilaan menevät tiet oli kans helmiä, välistä peltonäkymä kuin postikortista. Kivasti kumpuili ja välistä kauniita pihapiirejä. Yksi pihapiiri kylvi kukkameressä.

Muutama valokuvaaja mahtui tähän pätkään ja yksi pariskunta pysähtyi erikseen kuvaamaan ja kyselemään, mies oli nähnyt meidät Uudessakaupungissa päivemmällä.

Laitilan jälkeen oli taas joku rasittava seuraaja joka ajoi kilometrikaupalla perässä. Maantie Euran suuntaan oli nopeaa ajaa ja siinä oli hyvä piennar, ilta viileillä innostuttiin ajelemaan varmaan 30 kilometriä kun tuntui kulkevan. Sopiva asemointi aamun kahvipaikkaa varten ja valtatie on kivempi ajaa illalla (olikohan tie 43) metsässä ei viitsi itse keitellä ellei ole idyllit kohillaan.

Leiripaikka löytyi helposti, aika lähellä tietä mutta näkymättömissä. Iltahämärissä iltapala, tunnelmavalaistuksesta vastasi pari kiiltomatoa jotka näytti ihan vihreiltä led-valoilta. Pöytänä ja istuinalusena oli joku betonimöhkäle, kai siinä joku masto tms. on ollut kiinni.

[vaaka]

Minulla aluksi tuli muutama kerta pitkän päälle Shimanon sandaalilla pientä puutumista. Juuri päkiän kohdalla turvonnut patti jälkikäteen. Homma helpottui, mutta ei täysin poistunut, kun siirsin klossin niin taakse kuin menee, jotta varpaisiin menevät hermot päkiän keskellä anturoiden välisessä kuopassa ei litistyisi yhtä pahasti. Siirsin klossia runkoa päin niin paljon kuin menee samalla samasta syystä plus kropallani vaikutti paremmalle ajoasennolle levittää koipia leveämmälle.

Sen jälkeen kun ostin Specialized Footbed SL jäykät pohjalliset sandaaleihin, klossin paine ei ole yltänyt jalkapohjaan ja puutumista ei ole esiintynyt kertaakaan. Toivottavasti pohjallinen kestää ajan kanssa jäykkänä. On kyllä ihan eri kovuus kuin kengän lisäpohjalliset. Minulla kävi tuuri, kun pohjallinen on jalkapohjani mukainen muodoltaan, jolloin pohjallisen jäykkyys ei haittaa. Voi ehkä olla taukoa vaatia ja kenkien riisumista pitkillä matkoilla, jos pohjallinen ei ole jalanmukainen, kun jäykkyys painanee epäyhteensopivalta kohdalta. Riipunee epäsopivuuden määrästä, sijainnista ja muodosta, tuleeko ongelmia epäyhteensopivuudesta.

Reps ei talvihuoltoa

[terppa]

30.7.

1. Päivä
   111,5 km

Normi aamu syömisineen ja leirin purku, metsäautotietä mennessä uitin kinnerin sisältä märäksi kun arvioin kuopan syvyyden väärin, nyt palatessa menin kuivemmasta kohdasta isolle tielle hyvin se jalka-aukoista muuten ryyppää.

Yöllä kerran oli ripsaissut vettä mutta aamu oli kuiva. Kohta ajamaan lähdettyä tuli yksi reilusta 10 kuurosta mitä päivän mittaan tuli. Sopivasti kahvipaikan kohdalla eli lunastimme munkkikahvit jotka aamukahvina toimi, kun ei niin idyllinen yöpaikka ollut, että siellä olisi halunnut jäädä notkumaan.

Tämä oli isompi kuuro mutta saipahan kännykkä virtaa, Pyhäjärven selkää ihailimme samalla ja sen aallokkoa, poikkesimme rannassakin lähtiessä.

Joku ruukki ennen Köyliötä jäi matkan varrelle ja suoritimme läpiajon, linnavuorikin olisi ollut.

jokisaunalla lounas olisi ke ja pe eli nyt ei onnistanut mutta kosken rannalla hetken fiilistelimme, kaunis ruokapaikka varmaan muuten. Siinä koskella kai joskus mylly oli ollut kun myllynkivenkappaleita oli rannalla. Kiviperustukset oli vielä pystyssä.

Matka jatkui ja ruukilla pyörimisen päälle vetäisin reitin ulkomuistista kun en ihan varma risteyksistä ollut, samaa tietä olin joskus ajanut mutta nyt se teki ainakin 5 km hurumutkan, ehkä joku karttavirhe silloinkin tai sitten tulin toisesta suunnasta, muistaakseni Raumalta.

Köyliössä tuli joku nojakilla vastaan, vähän matkaajan tyylinen sähköavustein joilla pyörän omistajan mukaan 200 km pääsee yhdellä latauksella, akku oli isompi kuin normisti. Pitkään en kerennyt turista kun synkältä rupesi taivas näyttämään ja se ettei kylällä ruokapaikkaa ollut ahisti, kiirehdimme matkaan.

Kirkkosaarten läpi vei tie missä kuuro taas yllätti, onneksi ei kovin pitkä tai rankka mutta jokunen kilometri piti taas aukkopeitteen alla olla.

Syömäpaikoista siis kysyin ja lähettyvillä ei ollut joten Huittisiin mentiin myslipatukka tauoin, olin Köyliössä kuvitellut jotain olevan mutta siinä taivasta katsoessa kesäkahvilakin jäi... Sateen tauottua pidimme myslipatukkatauon ja lähtiissä ei pyörä oikeen kulkenut, vähän nahkeutta oli ollut aiemminkin ja vika löytyi taas renkaasta. Pienen pieni reikä sisukumissa, Durano oli aika kulunut ja pinta rei'itetty niin laitoin senkin vaihtoon, aamulla pikkukiviä rei'istä kaivelin puukon kärjellä ja mietin pitäisikö vaihtaa renkaat puolelta toiselle kun mangossa pinta kuluu epätasaisesti mutta suunnitelmaksi jäi.

Huittisiin alkupätkä Säkylän tiestä oli ihan kauheaa pyykkilautaa jossa paikka oli paikan vieressä ja tasoitus oli jäänyt autoille, onneksi tätä vain 10 km.

Tuli se Huittinen lopulta, aakkosbaari ekana käytiin katsomassa, että mikä sen tarjonta ja fetasalaatti oli ainoa kasvisannos, ei edes sitä pahaa porkkanapihviä tai mitään pitsaa. No Saila sai pullot täytettyä.

Sopivaa paikkaa etsittiin pitkään mutta ihan peruspitserian joutui valkkaamaan, vasta poislähtiessä huomasin "oikean" ravintolan. Hienoa taidetta kylällä, oikeankokoinen miespatsas kiivenneenä lyhtypylvääseen yms. poislähtiessä käytiin myös eväät konsonanttikaupasta. Minidonitseja tuli mukaan kun sokerilla kulkee...

Vajaa kymppi 12-tietä ja sitten kolminumeroiselle, 249-tie, hyvä asfaltti ja piennar houkutti niin en kurvannut nelinumeroiselle vaikka se kartan mukaan mutkitteli maaseutumaisesti joen vartta mutta miten lie kumpuillut? Pitää joskus tarkistaa mutta nyt halusi kilometrejä taakse, että perjantaina olisi lähellä Nokiaa ja voisi siellä Teiskon vuoristorataa ajaa. Toki Otamuskahvila aamukahvipaikkana oli haaveissa.

Vammala vai mikä sairaala tuo nykyään onkaan houkutti Sailaa uimarannan takia ja vaistolla ranta löytyi kerrasta. Minä katselin rannassa paksu takki päällä ei satanut mutta vuorellinen takki oli liian vähän ja rannalla tuli kylmä.

Lupasin, että 15 km sisään olemme leiriytymismailla ja joko olen hyvä kauppamies joka onnistuu myymään ensimmäisen pyörämatkan helpolla tai sitten optimismi on tarttuvaa mutta Karkussa seisahduttiin ja minulle kerrottiin, että se yöpaikkahan on jo 300 metrin päässä... No meni vielä ehkä 3 km vielä

Matkalla Karkkuun oli kolme komeaa Kirkkoa, pari kait keskiaikaisia ja yksi muuten harmaa, se Karkun kirkko. Hienosti olivat järven rannalla ja veneeltä katsoessa oisivat parhaimmillaan.

Karkussa meillä molemmilla oli sama dilemma kun adrenaliinihumala tuli vauhdista mutta upeita pihapiirejä olisi katsottavana niin kumpaa tekisi? Minä päästelin vauhdilla, Saila katseli maisemat Muutenkin välillä ajelen hieman kovempaa niin menee omassa rytmissä ja odottelen sitten välillä, nopeusero ei kuitenkaan kovin suuri ole.

Tarkoitus oli heti sorapätkän alussa pystyttää leiri mutta pari niin hyvää mäkeä piti heti alkuun nousta, että melkein hävetti. Vähän jo pelotti mikä on palaute reittivalinnasta mutta tyyni tuo matkakumppani oli.

Lehmiä oli laitumella ja minua ne katseli vaan uteliaana mutta kun Saila tuli samaan kohtaan niin lähtivät nelistämään, ei poispäin vaan rinnalla.

Ensimmäinen liittymä metsään missä ei ollut taloja sai toimia leiripaikka, polku oli märkä ja jokin reilumpi kuuro oli ollut äskettäin mutta heinättömään kohtaan sai matot kiinni. Vähän iltapalaa ja tutimaan.

Muoks. Kotosohvalta

Sailan kuva

Kahvitauon jälkeen on poutasää...

Sailan kuva

...Kunnes kohta taas myrskyää...

Eka kaffetauko meni nappiin kun Pyhäjärven selkää sai ihailla sateensuojassa kaffilasta käsin, tosin tossa kuvassa se näyttää mereltä ja kaukana on tsunami tulossa kohti.

Saila pysähtyi kuvaamaan Köyliössä kirkkosaaren sillalle kun taas jotain tummaa tuli pään päälle mutta olihan siinä välissä tunti pari taas hyvää keliä

[smilodon]

Velhovedenkierroksella veneiden ylivetopaikka ja uimaranta.