Tässä sitten vähän turinaa miten sain paskarreltua ensimmäiseksi kuidun rakenteluksi uuden keskiöpalkin M5:een.
Sain siis tilattua tämän otsikon alussa vilahtaneen SRAM BB30 BSA adapterin joka on alumiinia ja painaa 60 g. Käynti syksyllä pääkaupunkiseurulla tartutti mukaan reilun 200 €:n verran kuitukangasta ja kovaa uretaanilevyä.
AIkani pohdittua mistä aloittaisi päädyin tekemään boomin ensin. Ihan ensimmäinen ajatus oli käyttää sisärenkaasta tehtyä rakkoa ja laminoida sen päälle ja lopuksi paisuttaa se Beam -keskuspölynimurin kanavaputken sisälle, siinä kun oli sopiva sisämitta.
Mutta roskiin meni kaikki kuidut tuosta kokeilusta. Liian vetelää, liikaa epoksia ja eihän se märkänä mene sinne PVC-putken sisälle.
Seuraavaksi pohdinnan jälkeen päädyin seuraavaan (tässä linkki BROL:iin jossa tarkemmin vaiheet mihin päädyttiin http://www.bentrideronline.com/messageb ... 666&page=4 :
Kuvassa on kotikutoisessa "sorvissa" kolmesta uretaanilevyn suikaleesta liimattu pötkö jonka vuolin moralla suurin piirtein sylinteriksi ja viimeistelin Mirka Abrasil -hiontoalevyllä. Sorvin pääosat ovat siis rasiapora sekä toisessa päässä simpan keskiötyökalu johon teippasin eturattaan laakerin ja sen sisään sopiva muovitulppa johon napsautin pari naulaa joilla pysyi uretaanikappale paikallaan.
Lopputuloksen painoksi tuli 47 g.
Tässä kuvassa pötkö on liimattu epoksilla kiinni adapteriin jonka myös sivelin epoksilla. Hiilikuitu kun muodostaa herkästi kemiallisen parin jos ovat kosketuksissa ja alumiinin hapettuminen jatkuu ja osa saattaa jopa irrota ajan kuluessa.
Tarkempi huomaa että "jigi" onkin itse asiassa kesken oleva MBB FWD maasturin etuhaarukka (moving bottom bracked eli ei-kiinteä keskiö; ja front wheel drive eli etuveto). Projekti jäi kesken kun keväällä sain M5:n, ja kun sillä syksyllä hokasin että talviajokin luonnistuu 
Tässä sitten on kuidut heitetty päälle ja huomattavan taistelun jälkeen hyytelöitymisajan puitteissa pakettiin kuivumaan, ja tietysti samaan jigiin.
Käytin tuorekelmiä joka sinänsä toimi hyvin mutta en hokassut että liiat epoksit olisi kannattanu sormin tai karhennuskaistalla ottaa veks kerros kerrallaan. Näin epoksia alkoi jäädä "poimuihin" ja lopulta turvauduin sähköteippiin jolla rullasin koko varren komeuden.
Tässä vaiheessa osa on kuorittu paketista ja painaa 244 g. Meinasi hermot mennä kun näin lopputuloksen, mutta se melkein meni PVC-putken sisään. Peliä ei siis ollut vielä menetetty...
Epoksia on myös jäänyt loukkuun adapterin ja vaahdon yhdistymiskohtaan myös... Ei sitten muuta kuin Abrasil-levy käpälään ja 80-asteisella hiomaan sitä uudestaan sylinteriksi, että mahtuu PVC-putken sisään kunnolla. Juomut tasoittuivat urakalla, ja adapterin ympäristön siistin terävällä mora-puukolla ja lopuksi hiomapaperilla.
Tässä vielä luettelo kuitumateriaaleista:
- 45/45 -asteista kuitusukkaa (raskasta) ensin vaahdon päälle
- sitten ristiin ommeltua pala adapterin yli, 10 cm vaahdon päälle (about tasalevyinen)
- ja perään toinen, 5cm vaahdolle mutta nyt molemmat puolikkaat yltävät kuidun ympäri (=lukitus)
- vaahdolle ristiin ommeltua yksi kierros
- lopuksi adapterin yli "twill" ja toinen vaahdon päälle.
Laskeskelin paljonko sitä kuitua+epoksia tuli käytettyä: 244 - vaahto 47 g - adapteri 60 g = 137 g. Joka keveni vielä lisää yo työvaiheessa (en punninnut). Mutta sitten piti päättää pistetäänkö päälle maali vai kuitu ? No kuitu tietysti kun tälle tielle oli lähdetty...
Tässä palkki on hiottu määrämittaan, sitten poimujen montut on tasattu auton polyesteri kitillä kolmella kierroksella ja hiottu täydellisen sylinteriksi. Mittatarkkuus varmistettu teräsviivaimella että lyhyellä PVC-putken pätkällä.
Päälle on vedetty yksi twill-kierros. Tähän otin oppia viisaammilta je levitin muovin päällä siihen epoksin pensselillä, sitten toinen muovi päälle ja 5 cm leveällä kumitelalla rullasin keskeltä reunoille epoksit tasaiseen ja liiat pois. SItten kangas tarkasti paikalleen ja karhennuskangas päälle. Sen teippasin ylhäältä paikallee ja käsin pyörittelin erittäin tiukasti jotta kuidut tulee aivan suoraan ja liika epoksi karhennuskankaaseen.
Tässä karhennuskangas poistettuna. Pinta on tosiaan karhea mutta jälki alkaa olla sitä mitä pitikin olla...
Osa on nyt valmis. Hioin karhean pinnan tasaiseksi Abrasil 280 ja 400 karkeuksilla jolloin tultiin aivan kuituun asti. Sitten tein muutaman tipan epoksia jotka levitin lastalla. Lopuksi vesihioin 400-800-1200 papereilla.
Bling-bling:ä on riittävästi mutta ei painoa (siis pinnassa). Lopullinen paino 275 g ja palkin pituus keskiön reunasta on 30 cm. Osa voisi olla kevyempikin mutta mielestäni lujuus on nyt suurempi ja pinnasta tuli alkeellisesta alusta huolimatta riittävän kelpo. En tiedä mitä kaupalliset painaa mutta Baronin kovasti kevennetty CrMo-boomi painoi 560 g 27 cm mitalla.
Tähän ei sitten tule ainakaan kiinteästi etuvaihtajalle paikkaa. Ja pituudesta lähtenee vielä kolmisen senttiä pois (koska M5:n runko on litattu ohjainkannattimen suunnasta, täysin jäykkä ja pyöreä putki ei mene sinne yhtä syvälle kuin alkuperäinen CrMo).
Tein vielä "post-curing" käsittelyn epoksin ohjeen mukaan laittamalla osan saunaan noin neljäksi tunniksi.
.
