Hiilikuituinen omavalmiste

Rakennatko omaa nojapyörää? Täältä voit saada vinkkejä projektiisi.
Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja terppa »

Sheldonin laskureilla saa vähän apuja erilaisia rattaita miettiessä http://sheldonbrown.com/gears/ lukkopolkimet kun laitat kiinni niin sekin auttaa paljon mäennousussa samoin kun saa vähän kilometrejä pohjalle. Kevyt on peli eli sen perusteella mäet menee iloisesti.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Nojanalle
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 4802
Liittynyt: 09 Touko 2010, 07:33
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja Nojanalle »

Täällä Jyskylässä näitä mäkiä riittää. Niinkuin Terpa sanoi kun lukot laitat , asia muuttuu oleelisesti. Itse suosin vähän pienenpiä eturattaita , mutta jos poveria on niin siittä vaan.Minulla on suurin ratas nykyään Nazcassa 48 ja keskinmäinen 37 , sekä pienin 32. Tosin taka välitykse 14-32. Eli mäet pitäs nousta, mutta kyllä sitä vaan sähköapua kaipaan silti. Tosin pyörästäni saisi materiaalinsa puolesta yli kaksi , sinun kuljinta. :roll:

Avatar
mhelander
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3772
Liittynyt: 20 Syys 2010, 22:55
Paikkakunta: Oulu

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja mhelander »

Tommi kirjoitti:

Lyhyehkö lenkki on takana ja kaikki vaihteetkin säätämisen jälkeen käytössä. Vielä en ole pienempää etulehteä ole apuun ottanut, suurehko ylämäkikin meni runttaamalla ylös. Lukkopolkimet eivät olleet vielä kiinni, rohkeus ei riittänyt. Mutta taitaa tuo 53- piikkinen olla liian suuri ainoaksi. Kuinkahan paljon esimerkiksi ovaali 46-piikkinen tuota mäennousua keventäisi?

Riippuu tietysti paljonko pidät kadenssia ajaessa. Mulla on 95+ ja alun perin 43/53 kombosta siirryin 34/50 ja 10% ovaaleihin. Eri kuin yöllä ja päivällä, etenkin 9-10 vaihteisen pakan kanssa. Samalla pakalla ajaa talven hitaat ja kesällä nopeat tempot (11-21 tai 12-23 9-vaihteisena, ja 11-23 10-vaihteisena). Disclaimer: täällä päin ei ole oikeita mäkiä...

Tommi kirjoitti:

Mittasin ja punnitsin pyörää lenkin jälkeen. Akseliväli on 111 cm, penkin korkeus 63 ja poljinkeskiö 68 cm. Paino 11.2 kg. Takajarru ja penkin pehmuste päällisineen vielä laittamatta paikoilleen. Kokonaispaino jäänee alle 12 kilon. Painojakauma jäi mietityttämään, se on 50-50. Nyt, kun edessä on 20-tuumainen, aiheuttaako se levottomuutta kovassa vauhdissa? Vai pystyhkö ohjainkulma ja suora etuhaarukka? Hitaasti ajaessa pyörä kääntyy todella ketterästi ja on helppo ohjattava. Vauhdin kasvaessa on hieman levottomampi, hallittavissa kuitenkin. Varmaankin kilometrien karttuessa ajo vakaantuu entisestään ilman muutoksiakin. Penkkiä olisi varaa laittaa edemmän nojalleen, sehän tuota painojakaumaa siirtäisi enemmän takarenkaalle. Jossain vaiheessa on mulla tarkoitus kokeilla 26" etuhaarukkaa ja rengasta, se nostaisi tuota keulaa sitten vähän pystympään.

Onnittelut pyörän valmistumisesta. 11-12 kg ei ole paha paino, varsinkaan jos ei olla hifistelty komponenttien kanssa.

50/50 on hyvä jakauma. En ole punninnu mun lowraceria mutta hieman enemmän etupainoinen olettaisin sen olevan. Meta ja V ovat 50/50 ja tasapainoisia ajettavia, etenkin Meta.

Tommi kirjoitti:

Että jättäiskö tuolleen, vai alkaisko hommiin? Kuidutus ei kyllä nappais tällä hetkellä yhtään. Penkin kallistus olis helpoin homma. Penkin etäisyys oli muuten just eikä melkeen Jorin neuvomalla etäisyydellä. Tuurilla.

-Mika

Käytössä: omavalmisteet Evo off-roader @ 2015 & Vendetta kopio @ 2012, tehtaalta M5 CrMo Lowracer @ 2010
Myydyt: Proto off-roader omavalmiste @ 2012-2016, MetaPhysic (26"/29er & 700c) @ 2011-2017.

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 13804
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja jori »

Kokeile heti sitä suurempaa etupyörää. Ohjauskulma kääntyy paremmaksi, penkki enemmän nojalleen, talviominaisuudet ja vierintävastus ja nopean vauhdin rauhattomuus paranevat nekin isomman etupyörän myötä. Istuin toki vähän nousee ylemmäs ja paino vähän kasvaa, mutta siinä ne enimmät haitat ovatkin. Jos saisi pyytää, niin valokuva suoraan sivulta siten, että kamera on summittain emäputken korkeudella ja kohdalla suoraan sivulla kohtalaisen kaukana auttaisi geometrian arvioinnissa.

Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma

Tommi
Viestit: 14
Liittynyt: 22 Loka 2010, 20:53

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja Tommi »

Talvi teki tehtävänsä ja rakennusintoa on taas roppakaupalla. Syksyinen huoleni pyörän levottomuudesta kovassa vauhdissa korjaantui, kun suoristin penkin ja tuin takaraudat toisiinsa alumiinilevyllä. Penkin pehmusteeksi tilasin akvaarion filtterimattoa Saksan ebaysta, mukavalta tuntuu penkki ajaessa. Ajattelin vielä kokeilla lyhyempiä polkimia (140mm) ja yrittää väsätä 12% ovaalia 46 piikkistä etulehteä hiilikuitulevystä. Kuvia lähetän, kunhan saan hommaa valmiimmaksi. Kävin kokeilemassa mäennousun tuolla 52 piikkisellä, Kinkomaan pitkä nousu meni mukavasti. Tai siis puuskuttamalla, niin kuin pystärilläkin se mäki menee. Miltä tuo etuhaarukan kulma näyttää?

Liitteet
20130512_160344.jpg
Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja jviirret »

Tommi kirjoitti:

Miltä tuo etuhaarukan kulma näyttää?

Minusta näyttää hyvältä enkä tekisi muutoksia mihinkään suuntaan.

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 13804
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja jori »

Näyttää asialliselta ja toimivalta pyörältä. Minusta tuo ei vaadi enää muuta, kuin kovaa ajoa. :D Kampien lyhentäminen vaatii enemmän tilaa istuimen ja kampikeskiön väliin kammen pituudenmuutoksen verran. Onko tuossa säädettävä etupuomi, vai siirrätkö istuinta. Voisitko kirjoittaa kertomuksen istuimen tekemisestä ja pehmusteestasi DIY istuinketjuun.
Hiilikuitulevy on minulle outo tuote. Mitä tarkoitat. Laminoitko itse kankaita lasin päällä levyksi vai mitä. Mitenkähän kestää ketjun rullia. Kiinnostavaa seurata. Laitapa tosiaan raporttia kun saat soikiorattaan ajoon.

Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma

Tommi
Viestit: 14
Liittynyt: 22 Loka 2010, 20:53

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja Tommi »

Nyt on uusia kampia ja ratasta hiukan koeajettu. Jäi tuo etuhaarukan viimeistely kesken, kun ajohalut nousi liian kovaksi.
Tilasin Saksan ebaystä 3,2 mm hiilikuitulevyä, josta eturatasta väsäsin. Siinä oli kyllä säätämistä, kun kirjoittimen asetukset eivät olleetkaan ihan justiinsa vaan sai viilata ratasta hiukan pienemmäksi kuin printissä. Tai sitten paperia levylle liimatessa paperi vähän venähti. Saapa nähdä kuinka tuo kestää. Ketjun puhtaudesta on varmaan pidettävä hyvää huolta, ettei hiekka syö ratasta. Tohtorilta on ostettu varalle 48 piikkinen biopace. 140 milliset kammet sopii minun huonoille polvilleni hyvin, mutta totuttelua tuo nopea pyörittäminen vaatii. Polkemistekniikkaa täytyy kovasti vielä opetella. Mäet nousee kohtalaisesti, aika lailla samalla tavalla kuin 172,5 mm kammilla ja 53 piikkisellä eturattaalla.

Liitteet
ratas.jpg
Avatar
tavasti
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 2746
Liittynyt: 06 Elo 2007, 10:55
Paikkakunta: Kangasala
Viesti:

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja tavasti »

Tommi kirjoitti:

Tilasin Saksan ebaystä 3,2 mm hiilikuitulevyä, josta eturatasta väsäsin. Siinä oli kyllä säätämistä, kun kirjoittimen asetukset eivät olleetkaan ihan justiinsa vaan sai viilata ratasta hiukan pienemmäksi kuin printissä. Tai sitten paperia levylle liimatessa paperi vähän venähti. Saapa nähdä kuinka tuo kestää. Ketjun puhtaudesta on varmaan pidettävä hyvää huolta, ettei hiekka syö ratasta.

Tämän kestävyys kiinostaa, miten mahtaa kestää. Mites tuo hiilikuidun viilaaminen sujuu, pureeko viila hyvin? Ja kaikki viilattu pölynä keuhkoihin?

Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python

"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"

Tommi
Viestit: 14
Liittynyt: 22 Loka 2010, 20:53

Re: Hiilikuituinen omavalmiste

Viesti Kirjoittaja Tommi »

Kyllä tuossa viilaamista oli, välillä tuli kyllä vähän rälläkän laippaakin käytettyä. Kestotesti alkanee kesän aikana, raporttia laitan, kunhan saan satoja kilometrejä alle. Mun keuhkoilla ei kannata enää pelailla tuo pölyn kanssa, suodattimellinen hengityssuoja on ollut työstövaiheessa tiukasti naamalla.

Vastaa Viestiin