Olen nyt pari viikkoa käynyt tällä Hervannassa töissä ja kerryttänyt havaintoja ja ajokokemuksia.
Pyörä on yllättävän valmis peli työmatkakäyttöön. Sillä on hauska ajella kesäkelissä hiljakseen ja kiireettömästi ja pystyn lähes hikoilematta lorvailemaan Hervantaan nousevan mäen ylös niin, ettei aivan välttämättä tarvitse suihkuun mennä heti työmaalle päästyäni.
Jarrut pitäisi laittaa paremmat. Nythän siinä on vain tuo etupyörän maatiejarru. Maantiejarru sinänsä riittää kyllä, sillä tuollakin saa etupyörän lukkoon, eikä vauhti siltikään paljon hiljene. 
No, tämä on tavallaan hyvä, niin ei tule räimittyä koeajokunnossa nopeuksia, jossa ajokki ei kenties ole hallittavissa. Toistaiseksi on ollut ihan hyvin hallittavissa myös alamäen polkemisnopeutta kovemmissakin nopeuksissa, vaikken tuon jarrun takia olekaan hirmuisia vauhteja päästänyt kertymään. Ohjaus on vähän ärhäkkä ja pään sijainti kiinteän pyörän takapuolella tekee vaikutelmasta aluksi rauhattoman ja epästabiilin tuntuisen. Vaikutelma menee kuitenkin ohi, kun pyörällä on ajellut pidempään.
Ylämäessä on havaittavissa sivuvetopyörän vaikutusta ohjaukseen, mutta ei häiritsevästi. Ohjaussauvasta pitää kuitenkin pitää kiinni.
Istuinhihnaa voisi tuohon virittää vielä kolmannen kolmen metrin pätkän, mutta panin pahvilaatikon hihnojen päälle ja selkänojan yläputkeen putkieristeen pätkän pehmikkeeksi, niin tuohan on varsin mukava istuttava ainakin sen reilun puoli tuntia, joka työmatkaani menee.
Säädin kampiakselin oikeaa päätä vähän edemmäs, niin ketjun lievä rahina eturattaassa väheni, kun ratas kääntyi ketjun suuntaiseksi. Kampura on kyllä minulle kymmenen tai jopa viisitoista senttiä liian lähellä, mutta eipä tuo ole pahemmin haitannut.
- Kampilaakerin pää65.JPG (128.69 KiB) Katsottu 2752 kertaa
Hiukan haittaa alkuperäisen mitoituksen jälkeen tehty ohjauslaakereiden lisäyksen aiheuttama vinous. Laakerointihan lisättiin vain oikealle puolelle ja vasemman puolen kääntymätön vetävä pyörä jäi samoihin droppareihin. Runko on siis sen pari senttiä vinossa vasemmalle. Pitäisi ainakin paksumpi rengas hommata vetävään kiekkoon. Jos rupeaa viisastelemaan, voisi noita oikean puolen haarukoita säätää ylemmäs, mutta en taida viitsiä ainakaan vielä.
Hauska ominaisuus tässä on, kun ajetaan töyssyihin, rotvallin reunaan tai routavaurioihin. Epätasaisuus keikuttaa pyörää kolmessa vaiheessa sivuttain. Ensin etupyörän kohdalla, sitten keskipyörän kohdalla vastakkaiseen suuntaan ja taas takapyörän kohdalla takaisin alkuperäiseen suuntaan. Koska sivusuunnassa kuski ei ole jäykästi tuettu pyörään, pääsee runko keikahtamaan vapaasti ja koko runko toimii kunkin pyörän kohdatessa töyssyn eräänlaisena heilurivartena. Kaksi pyörää tukee, kun kolmas heilahtaa. Erittäin siististi menee muun muassa pyörätien alle kasvaneiden asfalttia nostaneiden puun juurien yli. Paljon paremmin kuin Pakoputkipyörä tai Baaripyörä. 
