Takaohjattu trike

[tm]

Tästä aiheesta tuli aloitettua jo tuolla RRF:n vuosikokouksen puolella:
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=28&t=3392
Jatketaan nyt täällä rakentamispuolella.

Tällä trike-protolla on siis aikomus selvittää takaohjauksen toimivuutta tai toimimattomuutta kolmipyöräisessä nojapyörässä. Jos takaohjauksen saisi toimimaan kelvollisesti edes rataoloissa, niin sekin olisi jo kohtuullinen saavutus. Historia on täynnä epäonnistuneita takaohjauskokeiluita, joten ilmeisesti kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei usko ennen kuin itse kokeilee .

Vuosikokouksessa projekti sai uutta nostetta, joten päätin jatkaa sitä nyt ja jättää mm. läskinojakin toteuttamisen myöhempään ajankohtaan. Vuodenvaihteessa oli sopivasti aikaa jatkaa rungon rakentelua, alla kuvia. Proton kanssa ei ole tavoitteena painon säästö, vaan takaohjauksen toimivuuden testaaminen. Aikamoinen ankkuri tuosta onkin tulossa, runkoputket on kokoa 40x40x1,5, ja detaljit sieltä massiivisesta päästä. Jorin suunnittelumetodi ei siis toteudu tämän proton kohdalla . Kevyemmät rakenteet sitten seuraavassa versiossa, jos takaohjaus toimii. Haaveissa siintää luonnollisesti katettu kulkupeli.

Miksi takaohjaus? Teoriassa mahdollisuus kapeaan kulkupeliin, kun etupyörät eivät käänny. Protoon tulee raideväliksi 500 mm. Jos ei riitä pystyssä pysymiseen, niin sitten levennetään. Akseliväli tällä hetkellä 1400 mm, on mahdollista lyhentää. Pitkän akselivälin tarkoituksena on rauhoittaa menoa, takaohjattu voi muuten olla turhan vikuri. Ja painopiste pitää saada alas, ettei heti kaadu.

Etuvetoisen voimansiirron saa yksinkertaiseksi ilman ylimääräisiä taittopyöriä. Ainakin aluksi protossa vetää vain toinen etupyörä. Vähän isommalla rakentamisella molemmat saisi vetäviksi, eli kummallekin oma vapaaratas (suuntalaakeri). Jää myöhemmin toteutettavaksi, jos tarvetta ilmenee.

Runko on nyt pääpiirteissään kasassa, seuraavaksi pitäisi sorvailla etuakseli ja siihen kiekkojen sekä rataspakan kiinnitykset yms. Tämän jälkeen penkin kiinnikkeet ja sitten haastavimman eli nestevälitteisen ohjauksen kimppuun. Toimii samalla ohjausiskunvaimentimena, eli estää nopeat liikkeet -> ei tietenkään hyvä ominaisuus tieliikenteessä, jos joutuu yhtäkkiä väistämään jotain. Radalla ei niin haittaa.

[jviirret]

Velayo:n lisäksi tätä konseptia on kokeiltu Australiassa: http://www.greenspeed.com.au/Newsletter ... e%20Trikes
Silti olen sitä mieltä että ei tule toimimaan "järkevästi", kovemmassa vauhdissa suoraan ajaminen vaatii yhtä aktiivista ohjaamista kuin kaksipyöräisellä ajaminen hitaassa vauhdissa. Jatkuva ohjaamisen tarve näkyy tämän videon alussa: Pitkästä akselivälistä johtuen Velayossa kuski ehtii pyöräilynopeuksissa reagoida ohjaustarpeeseen niin että ajokki näyttää menevän suoraan.

Mielipiteestäni huolimatta(tai siitä johtuen) tämä projekti on paljon mielenkiintoisempi kuin tavallisen tadpolen rakennus projektin seuraaminen

Jukka

[irakas]

Joo, mielenkiinnolla seuraan projektin etenemistä ja varsinkin ensimmäisiä koeajoja!

[tm]

Hyviä kommentteja Jukka. Ei itsellänikään ole mitään ruusuista kuvaa takaohjauksen toimivuudesta, mutta mielestäni konseptissa on potentiaalia. Tod.näk. tulee vaatimaan ohjaukseen jonkun jousikuormitteisen keskittäjän, että kulkisi paremmin suoraan. Selviää sitten kun pääsee koeajamaan. Ei tuosta kerrasta valmista tule, ohjauksen kanssa saa pähkäillä varmasti pitempään.

Siihen se tällaisen projektin hauskuus perustuukin, että valmista toimivaa mallia ei ole. Eikä ole varmuutta, tuleeko omatekele koskaan toimimaan kunnolla. Jos toimivaan lopputulokseen pääsee, lämmittää se rakentelijan mieltä huomattavasti enemmän kuin jonkun valmiin konstruktion kopiointi.

[tm]

Etuakselin sorvaamiseen tuhraantui aikaa melkoisesti. Mitä lie vesijohtoputkea (21,3 x 2,6 mm), eikä ollut suora, piti sorvailla enemmänkin. Ja pinnanlaadusta tuli luokatonta, kun peijakas täristi. Ohut pitkä putki vain päistä kiinni, olisihan se pitänyt arvata jo ennen sorvausta. No eipä tuosta mitään näyttelyesinettä ole tulossakaan.

Aikomus oli alunperin tehdä etuakseli 25 millin putkesta, mutta oikaisin toista työvaihetta ostamalla kierrekiinnityksellä olevan rataspakan, jonka reiästä ei ko. putki mahdu. Siispä ohuempi putki käyttöön, toivottavasti ei taivu liikaa ketjuvoimasta. Laippalaakerit oli 25 millin akselille, joten piti sorvailla vielä väliholkit väliin (tein parista sisäkkäin menevästä putkesta). Näillä mennään.

Seuraavaksi pitäisi tehdä vetolaippa vasemmalle etupyörälle, kiinnitys napaan jarrulevyn ruuveilla. Keskelle akselia tulee toinen laippa, johon ruuvailen halpistakanavasta syntyvän adapterin rataspakkaa varten. Sitten laippojen kiinnitys akseliin varovasti hitsaillen, ettei vetele kauheasti mutkalle. Kuinkahan monella pisteellä kestäisi, vai pitäisikö hitsata ympäri? Taitaa noihin vaiheisiin tuhraantua tulevan viikonlopun käytettävissä olevat tunnit.

[jviirret]

Etuakselin sorvaamiseen tuhraantui aikaa melkoisesti. Mitä lie vesijohtoputkea (21,3 x 2,6 mm), eikä ollut suora, piti sorvailla enemmänkin. Ja pinnanlaadusta tuli luokatonta, kun peijakas täristi. Ohut pitkä putki vain päistä kiinni, olisihan se pitänyt arvata jo ennen sorvausta. No eipä tuosta mitään näyttelyesinettä ole tulossakaan.

Hullu Minä en olisi uskaltanut kokeillakkaan tuollaisen sorvaamista. Itse olisin laittanut 20mm hydrauliikkaputkesta, siitä tein tuon sivuketjuisen triken kampiakselin. Varmasti taipuu jos ei laita tukilaakeria, mutta eiköhän se taipuminen ole hallitun rajoissa jos ei täysillä runttaa.

Jukka

[tm]

Tarkennetaas nyt hieman: "enemmänkin" sorvailulla tarkoitin, että piti ottaa enemmän kuin parin kympin lastu. En niin paljoa, että putki pettäisi sorvatessa. Ja suht pienillä kierroksilla, testasin ensin heiton, eli ei tuossa nyt niin isoa riskiä ollut.

Kuten tuossa ylempänä kirjoittelin, niin tavoitteena oli aluksi laittaa ulkohalkaisijaltaan 25 millin putki, jollaisen tuohon tod.näk. vielä sovittelenkin, jos ohjaus toimii ja vekotin on muuten kelvollinen. Paksumpi putki vaatii rataspakalle omanlaisen vapaarattaan/kiinnityksen, joka pitää erikseen tehdä. Sitä en ajansäästön takia ala tekemään tässä vaiheessa. Varmasti tuo nykyinen putki taipuu, jos kovaa polkee, mutta riittänee ainakin ensimmäisiin testailuihin. Tukipisteiden eli laippalaakerien väli on n. 370 mm, mikä on aika pieni eli vähentää putken taipumaa.

[jviirret]

Tarkennetaas nyt hieman: "enemmänkin" sorvailulla tarkoitin, että piti ottaa enemmän kuin parin kympin lastu. En niin paljoa, että putki pettäisi sorvatessa. Ja suht pienillä kierroksilla, testasin ensin heiton, eli ei tuossa nyt niin isoa riskiä ollut.

Ok, ite vaan tullu niin araksi kun kerran nähnyt minkälaista jälkeä tulee kun putki lähtee sorvatessa taipumaan liikaa...

Jukka

[Nojanalle]

TM laita eres tuohon sorviisi ere jokin suojain , ettei olla jonain kauniina päivänä ilman pueenjohtajaa. Tuollaisessa kun kappale lähtee , niin seuraukset on todella rajut. Siinä Jukka on oikeessa.

[tm]

Kyllähän sorvin kanssa on syytä olla varovainen. Itselle ei vielä ole läheltä piti tapauksia sattunut, eikä tietenkään tarvisi tullakaan. Teillä kokeneilla konkareilla on enemmän perspektiiviä tähänkin aiheeseen. Varmaan joku pleksi olisi hyvä olla suojana.

[tm]

Oliko Jukka tuo käyttämäsi hydrauliputki sinkittyä vai ei? Pikaisella vilkaisulla sinkittyä näkyy kyllä olevan kaupassa kuin kaupassa tarjolla, ilman sinkitystä huonommin. Hitsatessa joutuu sitten hiomaan sinkit pois sauman läheltä. Voisi hommata varastoon tulevia tarpeita varten. Jos vaikka menee tuo tuleva laippojen hitsaus pieleen (=akseli mutkalle), niin voi tarvita jo tähän projektiin.

[tm]

Vielä tuosta laippojen hitsauksesta akseliin: mikä on paras tapa toteuttaa niin, ettei akseli vetelisi pahasti mutkalle:
A) vähän kerrassaan eli pisteet vastakkaisille puolille ja jäähtyminen, jonka jälkeen seuraat pisteet jne?
B) pätkän matkaa kutakin puolta, vaihtaen aina välillä vastakkaiselle puolelle?
C) kerralla (yhtenäisenä saumana) ympäri akselin?
D) joku muu?
Tuskin ainakaan C-vaihtoehto.

Hitsaus siis tigillä ja akselin halkaisija n. 20 mm ja seinämä n. 2 mm, laippojen vahvuus 3 mm.
Toinen laippa tulee likimain akselin keskelle, toinen 85 millin päähän päästä.

Mutkalle vääntynyttä akselia voi varmaankin yrittää oikaista lämmöllä, jos osaa. Onko tästä kokemuksia?

[jviirret]

Oliko Jukka tuo käyttämäsi hydrauliputki sinkittyä vai ei? Pikaisella vilkaisulla sinkittyä näkyy kyllä olevan kaupassa kuin kaupassa tarjolla, ilman sinkitystä huonommin.

Nuo jemmassa olevat jämäpätkät on sinkitöntä, mutta sinkitty on varmaankin yleisempää.

Vielä tuosta laippojen hitsauksesta akseliin: mikä on paras tapa toteuttaa niin, ettei akseli vetelisi pahasti mutkalle:
A) vähän kerrassaan eli pisteet vastakkaisille puolille ja jäähtyminen, jonka jälkeen seuraat pisteet jne?
B) pätkän matkaa kutakin puolta, vaihtaen aina välillä vastakkaiselle puolelle?
C) kerralla (yhtenäisenä saumana) ympäri akselin?

Väittäisin että pääset kaikilla samaan lopputulokseen jos saumat ovat yhtä kuumat. Itse en osaisi ympäri asti vetää tasalämintä saumaa yhdellä palolla, eli tekisin pätkillä, jokainen pätkä samassa hitsausasennossa samoilla säädöillä.

Mutkalle vääntynyttä akselia voi varmaankin yrittää oikaista lämmöllä, jos osaa. Onko tästä kokemuksia?

Ei akselin oikaisusta, mutta muunlaisesta lämpöoikaisusta kylläkin. Punahehkuun ulkokurvin puolelta ja hidas jäähdytys. Aluksi tietenkin näyttää että akseli vääntyy lisää kun lämpö laajentaa, mutta kun jäähtyy niin lämmitetty kohta kutistuu alkuperäistä pienemmäksi ja akseli oikeaa. Teoriassa helppoa, käytännössä oikea lämmön säännöstely oikean kokoiselle alueelle ei välttämättä olekkaan niin helppoa.

Jukka

[Nojanalle]

Hyvä vanha konsti on pyörittää hehkutettu teräslankaa toiselle puolle laippaa , jota et hitsaa . Tämä lanka sitoo lämpöö itseensä ja estää terävän murroskohran syntymisen . Samaa konstia käytän kun karkaisen eri vahvuisia aineita yleensä .

[lowrides]

Meillä koulussa pajamestari aina rohkaisee vain kokeilemaan rohkeasti sorvilla ja aina sanoo että kun pitää terveen järjen mukana, niin harvemmin mitään sattuu. Harmi että nykyajan korkeakoulut rajoittavat koko ajan oppilaiden pajatyöskentely tapaturmien pelossa, vaikka meidänkään koulussa ei ole kymmeniin vuosiin tapahtunut pieniä haavereita lukuunottamatta vakavia loukkaantumisia, vaikka koneet on turhankin järeitä. Nykypolitiikalla katoaa käytännön tekeminen ja materiaalien tuntu yms. perustaitoja. Tämä vain johdantona pointtiin että TM:n tuntien, mies ei lähtisi mitään hengenvaarallisia sorvausyrityksiä tekemäänkään.

Ehkä joku lisäsuojapleksi voisi kyllä toimia.

Itse hitsaisin tuolla A- ja B-vaihtoehdon välimuodolla, eli aluksi pisteillä (esim 4 kpl) ja sitten aina pienet pätkät vuoropuolille. Oikaisua ei kannata miettiä, vaan lähtee siitä että hitsaamalla tulee hyvä! Kyllä sen kelvolliseen kuntoon saa varmasti lämmittämällä jälkikäteenkin, ainakin siihen mallille että ajamaan pääsee.

Muistan myös joskus nähneeni kuinka insinööri Montonen käytti, tässä tapauksessa vääntyneeseen vanteeseen, vanhanajan polvioikaisua ja sai siitä täysin toimivan pelin.

Innolla odotetaan proton valmistumista!