Onko tämä edullisten runkojen materiaalitiedoissa lukeva Hi-Ten teräs, jokin kauppanimi jollekin olemassaolevalle standardille? Tarkoittaako se vain ylipäänsä rakenneterästä jotenkin ylimalkaisesti?
Jos nimittäin googlettaa ja etsiskelee materiaalia joka tuntee ko. termin - niin eihän semmoisia juuri löydy.
Kyseessä High tensile steel, eli suurlujuusteräs. Tarkempaa speksiä ei tähän hätään löydy, mutta on se huonekaluputkea lujempaa. Cromi molybdeeni seosteinen, CrMo-teräs on sitten taas reippaasti lujempaa.
Taitaapi olla niin, että käytännössä kaikki(?) teollisesti valmistetut polkupyörät on vähintään tuota hiten kamaa? Vai käytetäänköhän tuota "huonompaa"? Siis nojakit on oma lukusa, eli meinaan noita timanttirunkoisia polkupyöriä..
Vauhti! Se SE on, mitä näillä vehkeillä ajetaan takaa! Mukava penkki tulee sitten boonuksena 
Juu. Teräsinfoa on heikosti saatavilla webissä.
Kysymykseni taustalla on tämä - ajattelin tehdä ekaksi pyöräksi noin harjoitusmielessä tuommoisen Räkäpyörän. Harjoitteluhan on hyvästä, eikö (tästäkin Äiti aikanaan puhui).
Roskalavapyörissä on rungot tehty tuosta Hi-Ten teräksestä, ajattelin josko lähialueen rautakaupoista löytyisi samanmoista putkenpätkää. Saattaisi löytyäkin jos sille löytyisi infoa jostakin standardista.
Mikäli ei löydy niin huonekaluputki välttänee kyllä?
Koska täällä on pyörillä kauniita ja lyyrisiä nimiä - niin ajattelin että niiden kauneutta korostaa entisestään tuo Räkäpyörä nimi. Kontrastia se olla pitää :)
jviirret kirjoitti:Epäilisin että itsetehdyissä nojakeissa kuitenkin hitsaus saumat ja väärä suunnittelu on suurempi riski kuin heikko putki.
Jukka
Nimenomaan näin!
Tuosta Hi-ten termistä en tiedä sen enempää, mutta ajoneuvoteollisuuden uusin trendi ovat juuri nyt "Korkealujuuksiset teräkset".
Tässä kohdin kannattaa huomata, että ei kaikki hieno ole englannin kielistä. Kotoinen Ruukki konsernimme tekee kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä tuotteita. Heidän Optim MC ja Optim QC teräksensä ovat tuossa Hi-ten-mielessä todella kärkikastia.
http://www.ruukki.com/www/finland.nsf/d ... ent&lang=1
Tuolta löytyvästä taulukosta Optim-alkuiset teräkset.
Nämä teräkset ovat levymäisenä tai nauhamaisena toimitettavia so. putkien valmistamiseen soveltuvia teräksiä. Tällaisten putkien myötölujuudet ovat parhaimmillaan toista tuhatta megapaskalia, eli jopa kolminkertaisia tavalliseen rakenneteräkseen verrattuna. Niistä ei kuitenkaan saa aikaan kolme kertaa parempaa pyörää.
Rakensin toissakesänä autopukin tästä Optim MC 700 teräksestä. Hyvin erikoinen kokemus. (Sitä sattui olemaan meidän romulavalla)
Rautasaha vinkui, pora kuumeni ja taivuettavia liepeitä sai vääntää jakoavaimella ihan tosissaan, vaikka seinämä oli vain 1,5 mm, ja materiaali oli vasta keskikastia tuossa luokassa. Jotenkin tuntuisi epäuskottavalta panna tuosta materiaalista, tai vielä lujemmasta, valmistettua 60mm torvea taivutuskoneeseen.
Polkupyörän teon kannalta ongelma ei ole, kuten Jukka tuossa mainitsi, lujuuden vähyys, vaan pikemminkin valmistustekniset ongelmat.
Vaikka teräsmateriaalin lujuus olisi kuinka suuri, sen jäykkyys ei muutu miksikään. Vaikein ongelma on saada aikaan kevyt ja riittävän jäykkä rakenne; lujuus on toissijaista.
Laitan tähän muussa yhteydessä kirjoittamani palopuheen pyörän suunnittelusta:
Polkupyörä, tai mikä tahansa lihasvoimalla liikkuva kulkine, on suunnitteluperiaatteiltaan erityisen vaativa, eikä sen mitoittamiseen ole olemassa hyvää teoriaa. Siksi pyörän, ja kaikkien liikkuvan kaluston, suunnittelu perustuu pääosin kokemukseen ja mittaamiseen. Luonnollisen liikenneympäristön, ja varsinkin maaston, aiheuttamaa kuormitusta on mahdoton täydellisesti mallintaa.
Pääasiallinen ongelma on keveyden ja jäykkyyden puolella, lujuus tulee vasta kaukana perässä. Rakenteen mitoituksen määrää melkein kaikki muu, kuin laskennallinen lujuusoptimi: valmistustekniset rajoitukset yleensä.
Jäykän ja kevyen rungonhan voisi tehdä helposti vaikkapa 0,2 mm seinäisestä putkesta, jolle annetaan riittävä halkaisija (oluttölkki). Luotettava liittäminen ja sekundaariset kuormitukset rajoittavat kuitenkin näin ohuen seinämän käyttöä.
Yleensä aluksi, ja konstruktion valintaan ylipäänsä, riittää varsin karkea laskenta, koska kuormitukset ovat, kuten edellä kuvasin, mahdoton ottaa huomioon muuten kuin arvaamalla.
Kun peruskonstruktio on valmiina voidaan yksityiskohtien muotoiluun käyttää sitten femmiä tai muuta tarkempaa menetelmää, jolla pyritään, jäykkyyden puitteissa, saamaan rakenteesta tasaluja.
Keveyden tavoitteen takia polkupyörä kuuluu tuotteisiin, jotka mitoitetaan ehdottomasti äärelliselle kestoiälle. Väsyminen on siis se tekijä, joka lujuuden puolella esiintyy määräävänä, painon ja jäykkyyden kaverina.
Suuntaa antavia voimia saat mitoitusta varten yksinkertaisista voima- ja momenttilaskelmista, jossa yllättävän merkittävää roolia näyttelee ketjuvoima, joka voi helposti olla yli 3kN. Samoin poljinvoimien tukimomentit kannatta myös huomioida.
Renkaiden pitokyky asettaa rajan sitä kautta tuleville sivuvoimille jos ei rotvallitörmäyksiä lasketa. Näissä yllättävissä ylikuormitustapauksissa lujalla perusmateriaalilla on kieltämättä etunsa, ei oikeastaan muulloin.
Olennaista tässä kaikessa ei kuitenkaan ole tutkia rakennetta lujuuden, vaan jäykkyyden kannalta. Joustot eivät saa esiintyä väärissä paikoissa liian suurina. Toisissa paikoissa niistä taas on paljonkin hyötyä. Mieti monipuolisesti!
Konstruktioita laatiessasi muista, että sama materiaalimäärä yhdessä putkessa tuottaa tuplasti lujemman ja jäykemmän rakenteen, kuin putkiparina.
Eikä sitten muuta, kun että: Paras hitsattu rakenne on se, jossa ei ole ainuttakaan hitsiä (minimimäärä hitsiä vähiten rasitetussa paikassa) ja paras osa se, joka on jätetty kokonaan pois!
Jori
Pastori kirjoitti:Juu. Teräsinfoa on heikosti saatavilla webissä.
Kysymykseni taustalla on tämä - ajattelin tehdä ekaksi pyöräksi noin harjoitusmielessä tuommoisen Räkäpyörän. Harjoitteluhan on hyvästä, eikö (tästäkin Äiti aikanaan puhui).
Istuin 10 cm taaemmas = mahdollisimman lähelle suurempaa pyörää, niin rullaa paremmin ja ohjauslaakeri saman verran eteemmäs, jotta kantapäät siirtyy pois etupyörän sivulle liikkuvalta kohdalta.
Jori
Mä en näköjään arvosta mun kantapäitä tarpeeksi.
Tässä versiot joissa molemmissa penkki on siirretty taaksepäin, toisessa ohjaus on 10 edempänä ja toisessa taaempana. Molemmissa malleissa kantapäät säästynevät.
Kierrätyspalat näkyvät myös suunnitelluissa paikoissaan. Ai miksi takaosa on sininen ja etuosa punainen - sinisen rungon kuvassa oli epähuomiossa etuhaarukka huonossa asennossa.
jori kirjoitti:Jäykän ja kevyen rungonhan voisi tehdä helposti vaikkapa 0,2 mm seinäisestä putkesta, jolle annetaan riittävä halkaisija (oluttölkki). Luotettava liittäminen ja sekundaariset kuormitukset rajoittavat kuitenkin näin ohuen seinämän käyttöä.
Hiilikuidustahan tehdään ohkaisella seinämällä. Hiilikuidusta tekeminen on vaan kovin haastavaa.
Onnistuisikos uretaani-sisuksen (kevyempiäkin vaahtoja kai on, mutta olkoon esimerkkinä) päälle lasikuidusta tekemällä saamaan mitään käyttökelpoista, vai onko lasikuitu kelvoton materiaali moiseen?
Ainakin siitä päätelleen on, että en muista missään nähneeni laskuitu-runkoa, ainoastaan katteita.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Pastori kirjoitti:Mä en näköjään arvosta mun kantapäitä tarpeeksi.
Tässä versiot joissa molemmissa penkki on siirretty taaksepäin, toisessa ohjaus on 10 edempänä ja toisessa taaempana. Molemmissa malleissa kantapäät säästynevät.
Nyt näyttää hyvältä. Ylempi kulkee paremmin, koska pienempi osa painosta on pienellä etupyörällä ja kädet teräsmiesmäisesti suoraan eteen. Tarkista vielä, että polvet mahtuvat vuhumaan ohjaustangon ohi.
Lisäksi, jos haluat pärjätä ilman vetopuolen ketjunohjauspyörää, ylemmässä on mahdollisuus siirtää poljinkeskiötä hiukan alemmas, jolloin ketju ampuu suoraan istuimen ohi takarattaalle. Alemmassa on taas kantapäät vaarassa, jos keskiö laskeutuu.
Jori
Alemman kuvan pyörästä saa helposti "helpon" ja ketterän swb:n, kun siirrät ohjaus pylvästä vielä vähän taaemmas ja vaihdat pienemmän haarukan. Polkimet tulevat siinä samalla alemmas, jolloin liikkeelle lähtö helpompaa ja ihmisestä riippuen voi ajaminenkin tuntua mukavemmalta.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
jori kirjoitti:Nyt näyttää hyvältä. Ylempi kulkee paremmin, koska pienempi osa painosta on pienellä etupyörällä ja kädet teräsmiesmäisesti suoraan eteen. Tarkista vielä, että polvet mahtuvat vuhumaan ohjaustangon ohi.
Lisäksi, jos haluat pärjätä ilman vetopuolen ketjunohjauspyörää, ylemmässä on mahdollisuus siirtää poljinkeskiötä hiukan alemmas, jolloin ketju ampuu suoraan istuimen ohi takarattaalle. Alemmassa on taas kantapäät vaarassa, jos keskiö laskeutuu.
Jori
Oukei - tänks. Tässä vielä pikkainen muutos. Tällä voisi edetä tosielämän palapeliin ja katsoa mitoitusta oikeilla elementeillä.
jviirret kirjoitti:Alemman kuvan pyörästä saa helposti "helpon" ja ketterän swb:n, kun siirrät ohjaus pylvästä vielä vähän taaemmas ja vaihdat pienemmän haarukan. Polkimet tulevat siinä samalla alemmas, jolloin liikkeelle lähtö helpompaa ja ihmisestä riippuen voi ajaminenkin tuntua mukavemmalta.
Jukka
Juu. Tämä oli se toinen vaihtoehto. Koetan löytää taukoa että saapi käydä putken noudossa ja pääsee omalla ruholla mittaamaan - ja kokeilemaan kuinka saisi ketterästi tämänkin hankkeen eteenpäin.
tavasti kirjoitti:Onnistuisikos uretaani-sisuksen (kevyempiäkin vaahtoja kai on, mutta olkoon esimerkkinä) päälle lasikuidusta tekemällä saamaan mitään käyttökelpoista, vai onko lasikuitu kelvoton materiaali moiseen?
Ainakin siitä päätelleen on, että en muista missään nähneeni laskuitu-runkoa, ainoastaan katteita.
Lasikuitulujitteinen muovi ei ole pyörän rungoksi riittävän jäykkää. Rakenteenhan saa toki jäykäksi ulkomittoja suurentamalla (putken halkaisija), mutta silloin seinämän vahvuuksista tulee niin ohuita, ettei rakenne ole muuten kestävä.
Lasikuitulaminaatin jäykkyys on 45/210 kertainen teräkseen verrattuna, mutta lujuus vastaavasti suuri. Siitä saisi siis melko helposti kohtalaisen kevyen pyörän, joka ei vähällä mene rikki, mutta niin ei tehdä, koska lisäämällä laminaattiin hiukan hiilikuitua, sitä voi nimittää hiilikuiturungoksi ja siitä saa paljon paremman hinnan samalla työllä.
Mikä sinua siinä hiilikuitutyössä epäilyttää. Ei se muuten poikkea lasikuituhommasta, kuin siinä, että se hiilikuitu on mustaa. 
Okei, jos halutaan hyvä laminaatti täytyy käyttää puristusta, mutta sehän onnistuu sulkemalla tekele muovipssiin ja imeä ilma pois pussista esim. entisen jääkaapin kompressorilla. Ihan niin kuin makkarapaketista.
Jori
Mulla oli vähän samantapainen MWB jolla tuli ajeltua useampi tuhat km.
http://personal.inet.fi/koti/muurman/mu ... e2006a.jpg
Ihan mukava laite, vaikka oli aika painava (23 kg). Muutaman jutun tekisin toisin nyt:
p.s. ko. runko olisi myytävänä jos joku tarvii...
