Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Rakennatko omaa nojapyörää? Täältä voit saada vinkkejä projektiisi.
Teuvo
Viestit: 187
Liittynyt: 31 Elo 2008, 20:15

Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Teuvo »

Olen juuri rakentelussani vaiheessa jossa visuaalisuus on suurimmassa osassa - on suurin haaste.

Tekniset jutut on tullut selviksi ja ruodittua, moni on antanut raikasta palautetta penkin kallistuskulmissta sun muista kampereista puhumattakkaan --- mutta miten on ulkomuodon ja työn siisteyden laita, uskallanko tuoda tekeleitäni päivänvaloon, näyttää selkeesti toisille mitä teen ja kysyä neuvoa ulkoasusta.

Minulle henkilökohtaisesti tuo on ongelma.

Muistan silloin jo kauan sitten alakansakoulussa kun käsitöitä piti vaiheittain näyttää opettajalle, että joko tämä vaihe on hyvä - riittääkö. Osmoviitä löysi mielestäni turhan usein viilanjälkiä työstäni ja käski vielä hioo santapaperilla tuosta ja tuosta.

Nyt kyse on vielä suuremmasta kuin vain viilanjäljistä, kyse on taiteesta ja näkemyksestä.

Mustasudenkorento
Sisällöntuottaja
Viestit: 1690
Liittynyt: 14 Maalis 2008, 13:50
Paikkakunta: Oulunsalo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Mustasudenkorento »

totta kai voi.
niillä vain on tapana revetä ja ratketa mennä odottamattomiin suuntiin.
ihmisillä kun tuppaa olemaan omat makutottumuksessa joka asiasta.

mutta muistuttaisin kuiten että itselle sitä rakennat ja silloin on tärkeintä että se on sinulle hyvä. ei muille ole niin väliksi.

mutta jos kuvia haluat linkata ja ihmetellä yhdessä niin anna mennä. minua ainakin kiinnostaa mitä olet saanut aikaiseksi.
en arvostellakseni vaan joskos vaikka oppisi itsekkin jotain uutta.

eiköhän täälla kuiten olla aika rakentavalla kritiikillä selvitty. aina kunhan ei olla puututtu kirjoitus asuun. :lol:

Vastatuuli vihaa meitä... tahtoo alemmas....
http://kotisivu.suomi.net/mustasudenkorento/

Avatar
lowrides
Site Admin
Viestit: 592
Liittynyt: 22 Elo 2007, 21:26
Paikkakunta: Lontoo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja lowrides »

Tämä on herkkäpaikka monille.

Suurin osa rakentajista ei kiinnitä ulkonäköön juuri huomiota - tai sitten eivät omaa juurikaan visuaalista silmää. Tämä on hieman kärjistetty mielipide, mutta siinä piilee totuuden siemen. Mutta jokatapauksessa ymmärrän tätäkin koulukuntaa.

Itse taas media-alalla työskentelevänä ja muotoilijaksi haaveilevana hahmotan asiat hiukan eri tavalla - muoto ja ulkonäkö määrittävät usein koko pyörän. Onhan ihmisellä luontainen aisti muodolle, se vetoaa meihin enemmän kuin penkin kulma tai ohjauslaakerin tyyppi. Ei sillä että nämä eivät olisi tärkeitä. Hyvä pyörä onkin insinöörin ja taiteilijan yhteistyön tulos. Kuitenkin kumpi jättää suuremman muiston tai jäljen historiaan? Miettikää mitä tulee ensimmäisenä mieleen Porsche 911 Carrerasta? Ei ainakaan bokserikoneen kampiakseli kiertosuunta tai eturipustusten kiinnitysmenetelmä. Vaan tietenkin se jo 60 luvulla piirretty kaunis silhuetti, laskeva perä, sopusuhtainen muotoilu. Tekniikkaa vanhenee, mutta muoto pysyy. Tietenkin voi huonossa tapauksessa käydä kuten Alvar Aallolle, jonka nimi yhdistetään homeisiin rakenteisiin (ihan niinkuin kaikki vanhat rakennukset eivät homehtuisi), mutta 50 vuoden päästä kukaan ei tätä muista, mutta ne muodot muistetaan, ja Finlandia talon seiniin vaihdetaan vieläkin sitä marmoria mutinoista huolimatta.

Kuitenkin visuaalisuudestakin voi ja pitää keskustella - eikä heti heittää pöytään helppo ja yleinen "se on makuasia" -kortti. Makuasiahan se on ohjauskulmakin, kuitenkin siitäkin keskustellaan. Muotoa ja ulkonäköä voi oppia käsittelemään "teknisenä ominaisuutena" ongelma on vain se että ihminen joutuu käsittelemään samalla itseään - siinä kun on kyse siitä "taiteesta ja näkemyksestä". Tämäkin todistaa kuinka tärkeää visuaalisuus on ihmiselle, tekniikan sijaan.

Mutta lopuksi, tuli tässä innostuttua ehkä liikaakin, toivon että ihmiset panostaisivat ulkonäköön ja muotoon, ainakin sen jälkeen kun tekniikkapuoli alkaa olla jokseenkin kohdallaan. Ja keskustellaan aiheesta - ehkä hienotunteisemmin kuin tekniikan kanssa, mutta pitäähän sekin pystyä sanomaan jos toisen pyörän ulkomuoto ei sykäytä. Mutta toisaalta ketä oikeasti sykäyttää Picasson tuherrukset tai Ferrarin yksitoikkoinen muotokieli, puhumattakaan italialaisista kilpapyöristä?

Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja jviirret »

Tämä on asia jota olen hieman ihaillut tuolla chopperipyörä foorumilla. Siellä näyttäisi että ihmiset kykenee aidosti keskustelemaan muotoilu ja ulkonäkö seikoista riitaantumatta. Täällähän sitä ei ole juuri kokeiltu, ehkäpä olisi hyvä aika aloittaa.

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

Mustasudenkorento
Sisällöntuottaja
Viestit: 1690
Liittynyt: 14 Maalis 2008, 13:50
Paikkakunta: Oulunsalo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Mustasudenkorento »

lowrides kirjoitti:

Tämä on herkkäpaikka monille.

Suurin osa rakentajista ei kiinnitä ulkonäköön juuri huomiota - tai sitten eivät omaa juurikaan visuaalista silmää. Tämä on hieman kärjistetty mielipide, mutta siinä piilee totuuden siemen. Mutta jokatapauksessa ymmärrän tätäkin koulukuntaa.

totta, hyviä pointteja.

itsellä ongelma polkupyörän visuaalisuudessa sylttää sen luontainen epäsymmetrisyys jonka kumoamiseksi pitäisi liki koko voimansiirto koteloida..
samaten monet mekaaniset ratkaisut jäävät toteuttamatta niiden ulkomuodon vuoksi.

yleisin syy viimeistelemättömyyteeni on laiskuus ja lopputuloksen toimivuus riittää.

mutta esim tuota polkuautoa suunnitellessa kuoren muodot ovat aiheuttaneet isosti päänvaivaa..

Vastatuuli vihaa meitä... tahtoo alemmas....
http://kotisivu.suomi.net/mustasudenkorento/

Avatar
irakas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3850
Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:19
Paikkakunta: Vaajakoski

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja irakas »

Oi, oi, nostipa Teuvo esille tärkeän teeman! :mrgreen:

Visuaalisuudesta = kauneudesta voisi puhua pitkään ja hartaasti. Se liittyy niin olennaisesti ihmisenä oloon, tunteisiin, mielihyvään, elämän tarkoitukseen jne.
Minun isäni motto oli: "Tee se, mitä teet, niin hyvin kuin osaat." Ja se on kyllä minunkin mottoni. Ja tuostahan seuraa, että, jos teet niin hyvin kuin osaat, on tuloskin niin hyvä ja kaunis kuin ao. puitteissa on mahdollista. Lisäseurauksena siitä on myös se, että silloin oppii parhaiten.

Usein sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, mutta asia ei ole minun mielestä niin. On olemassa ikuisia perusasioita, jotka määrittävät visuaalisuuden arvot, esim. kultainen leikkaus, joka toisaalta on jo matematiikkaa. Ja matematiikkahan on kaunista!

Sakari

Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason

http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26

Teemu Kalvas
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 771
Liittynyt: 26 Elo 2006, 18:36

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Teemu Kalvas »

Mustasudenkorento kirjoitti:

itsellä ongelma polkupyörän visuaalisuudessa sylttää sen luontainen epäsymmetrisyys jonka kumoamiseksi pitäisi liki koko voimansiirto koteloida..
samaten monet mekaaniset ratkaisut jäävät toteuttamatta niiden ulkomuodon vuoksi.

Maastopyöräpuolella on näkynyt paljon hienoja ratkaisuja joissa symmetriarikko on katsottu mahdollisuudeksi eikä haitaksi.

Toisaalta maastopyöräpuolella on näkynyt kyllä paljon sitäkin ettei kauheasti ulkomuoto kiinnosta.

Teemu Kalvas
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 771
Liittynyt: 26 Elo 2006, 18:36

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Teemu Kalvas »

lowrides kirjoitti:

mutta pitäähän sekin pystyä sanomaan jos toisen pyörän ulkomuoto ei sykäytä. Mutta toisaalta ketä oikeasti sykäyttää Picasson tuherrukset tai Ferrarin yksitoikkoinen muotokieli, puhumattakaan italialaisista kilpapyöristä?

Tai sitten voi jättää sanomatta mitään?

Picassohan on tehnyt paljon hyvää, ja tietty myös paljon uskomatonta kuraakin. Vähän kuin se Aalto. Italialaiset kilpapyörät on hienoja. Paitsi Pinarellon punaiset haarukat on rikos ihmiskuntaa kohtaan, käyttäisivät valkoista kun on valkoisen paikka.

Ferrari on kai joku auto. Kai?

Avatar
tapsa53
Viestit: 80
Liittynyt: 19 Heinä 2007, 14:18
Paikkakunta: Kokkola

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja tapsa53 »

Tässä hyvä neuvo jos olet lopputulokseen itse tyytyväinen niin homma on hanskassa muitten mielipiteistä voit saada hyviä vinkkejä ja jos joku asia jää vaivaamaan ainahan sen voi muuttaa.Itsekin pyöräntuunaajana tulee jälkeenpäin muuteltua asioita kun on noita palautteita tullut!Ei muuta kun rohkeasti kokeilemaan!

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Monet visuaalisista asioistahan ovat jotenkin insinööreillekin ymmärrettäviksi purettuja.
Esim. värien käyttö ja sommittelu on purettu loogisiksi kokonaisuuksiksi, joista voi ihan oikeasti keskustella muillakin perusteilla kuin MUTU metodilla.

Tässä pari linkkiä:
Coloria.net kertoilee värien sisällöllisistä merkityksistä ja konkretiaa mistä ja miten eri värit ovat syntyneet vaikkapa ihan teknisesti. http://coloria.net/
Sommittelun perusteita OPH.fi sivustolla. http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodu ... ITTELU.htm

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 13787
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja jori »

lowrides kirjoitti:

Suurin osa rakentajista ei kiinnitä ulkonäköön juuri huomiota - tai sitten eivät omaa juurikaan visuaalista silmää.

Auts!
Minun tekeleitteni "rumuus" on viesti keskeneräisyydestä - pyörän ja tekijän. Sen on tarkoitus viitata selkeämmin rakenteeseen ja antaa lupa katsojalle olla eri mieltä ja ottaa kantaa. Ainakaan minua ei kiiltävällä maalilla saa luulemaan huonoa rakennetta kauniiksi.

"Kauneus on katsojan silmässä" - oikeastaan se on silmän takana. Se liittyy viestiin, joka katsoessa välittyy. Silmä joka katsoo kehittyy koko ajan. Ennen mitään sanomaton ilmiö muuttuu kauniiksi tai tai rumaksi sitä mukaa, kun silmän takainen ymmärrys muuttuu. Absoluuttista universaalia kauneutta on äärimmäisen vähän.

Muoto sinällään on aika yhdentekevä kaunerusarvo. Jos Porshe Carrera olisi saippua, tuskin sitä niin kovin moni ylistäisi. Auton muoto kantaa viestiä niistä pyörän ripustuksista, bokserista ja muista ja toisaalta viittaa myös pois päin aivan toisaalle. Picassonkin tuherrukset muuttavat esteettisiä arvojaan sitä mukaa, kun silmän taakse kertyy ymmärrystä. Tärkeää on tietää, mihin kysymykseen ne aikanaan olivat vastaus.

Minusta symmetrisyys sinänsä ei ole kaunista. Visuaalisesti kiinnostavaa on oikeastaan juuri poikkeamat symmetrisyydestä. Miettikääpä ihmistä kauneimmillaan. Millaisiin asentoihin ihmisiä ikuistetaan kuviksi ja patsaiksi. Symmertisenä ihminen esiintyy oikeastaan vain armeijassa ja patologin pöydällä.

Jori

Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma

Avatar
lowrides
Site Admin
Viestit: 592
Liittynyt: 22 Elo 2007, 21:26
Paikkakunta: Lontoo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja lowrides »

jori kirjoitti:

Auts!
Minun tekeleitteni "rumuus" on viesti keskeneräisyydestä - pyörän ja tekijän. Sen on tarkoitus viitata selkeämmin rakenteeseen ja antaa lupa katsojalle olla eri mieltä ja ottaa kantaa. Ainakaan minua ei kiiltävällä maalilla saa luulemaan huonoa rakennetta kauniiksi.
Jori

Mutta minkälainen Jori olisi sinun "valmis" pyörä? Taideteoskin valmistuu, talot ja pyörät valmistuvat, kun on kyse materiasta asiat tuppaavat valmistumaan että päästään eteenpäin. Eihän samaan teosta voi ikuisuuksiin tehdä? Kuitenkin kun projekti jätetään kesken ja siirrytään seuraavan se viimeistelyn jälki on monesti se joka erottaa hyvän huonosta.

Itseni täytyy puolustautua sen verran, että muutos voi tapahtua toiseen suuntaan. Nimimerkillä ihaillut Picasson tuherruksia kirjoista pienen ikäni, mutta taidekasvatusta saaneena ja Picasson teoksia luonnossa nähneenä, ihailu karissut pois kuin lehdet puista syksyllä. Picassohan tutki taidetta, etsi rajoja ja teki kokeiluja, pyrki sokeeraamaan (eikä vähiten persoonana) - tämä kannattaa erottaa länsimaisen kauneusihanteen luoneesta ja siitä syntyneestä taiteesta ja muotokielestä. Siihen mikä vetoaa meihin, jotka olemme tässä kulttuurissa kasvaneet. Kokeiluille on paikkansa ja niitä tarvitaan, mutta jos halutaan todella vedota ihmisiin, pitää ymmärtää jotain muodon ja taiteen logiikastakin.

Teosten visualisoiminen on raadollista ja vielä raadollisempaa on ottaa vastaan palautetta siitä. Paljon vaikeampaa kuin kommenttien tekniikasta.

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Pastori »

lowrides kirjoitti:

Mutta minkälainen Jori olisi sinun "valmis" pyörä?

Mä epäilen että sen on lähellä valmista mutta tekijä on valinnut puunatun ja kiiltävän ulkoasun sijaan tuommoisen rouheamman.

Jossain jutussa törmäsin tähän ruosteiseen saksalaispyörään. Kirjoittaja taivasteli kuinka (olisko ollut spezi) jonkin fillari messujen parkkiksella oli unohtunut ruosteinen ja hyljätty pyörä. Bulshittii - toihan on selvästi tahallaan hapolla ruostutettu ja todennäköisesti mainiossa kunnossa. (Mulla on siis tosta isompi kuva kuin tää).
Kuva

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 13787
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja jori »

lowrides kirjoitti:

Mutta minkälainen Jori olisi sinun "valmis" pyörä? Taideteoskin valmistuu, talot ja pyörät valmistuvat, kun on kyse materiasta asiat tuppaavat valmistumaan että päästään eteenpäin. Eihän samaan teosta voi ikuisuuksiin tehdä? Kuitenkin kun projekti jätetään kesken ja siirrytään seuraavan se viimeistelyn jälki on monesti se joka erottaa hyvän huonosta

Hyvä kysymys. En todellakaan tiedä, millainen olisi valmis pyörä. En tiedä vielä mitä mieltä olen, kun en ole vielä keskustellut asiasta - edes itseni kanssa. Todennäköisesti pelkistetty ja eleetön ilman ainuttakaan turhaa osaa. Kaipaan ihan hirveästi tiukkaa debattia ja perusteltuja kannanottoja mistä tahansa aiheesta, mutta näyttää käyvän useimmiten niin, että kommenttini jälkeen laskeutuu hiljaisuus. Vihaan auktoriteettia -myös omaani.

Näyn jättävän tekemiseni pääsääntöisesti kesken. Ehkä siksi, jotta niihin puuttuminen ei ketään ujostuttaisi kommentoida tekemisiäni. Ei tunnu auttavan. Ei valmistu pyörät, ei taloremontti eikä taideteokset. Tarvitsen palautetta tekemistäni valinnoista vastaväitteitä ehdotuksia - ja kehuja, jos on aihetta. Muuten en pääse eteen päin.

Tavoittelemastani viimeistelyn tasosta en osaa sanoa oikein mitään, koska se tehdään vasta viimeiseksi juuri valmistuvaan tekeleeseen. En ole koskaan päässyt siihen asti. Johtoajatuksena minulla on kaikessa melko tiukka panos-tuotos kriteeri, joten lopputuloksessa näkyvää suurta työmäärää, kuten kiiltäviä osia, en oikein osaa arvostaa, ellen sitten tiedä, että kiilto on saatu aikaan jotenkin oikotietä helposti tai se tuottaa jonkin muun kuin visuaalisen lisäarvon.

Minusta viimeistelyn jälki kertoo vain viimeistelyn hyvyydestä ja huonoudesta ei muusta. Sitä käytetään tietenkin kaupallisessa tarkoituksessa antamaan kuva hyvästä tuotteesta tunnetusti hyvin tuloksin. "Kiiltää kuin juutalaisen munat" on vanha sanonta, jonka taustalla on Viipurin juutalaisen munakauppiaan tapa kiillottaa kananmunien pinta vahalla menekin parantamiseksi. Munat menivät hyvin kaupaksi, mutta säilyivät huonommin kuin kiillottamattomat.

Jori

Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma

Teuvo
Viestit: 187
Liittynyt: 31 Elo 2008, 20:15

Re: Voiko visuaalisuudesta keskustella.

Viesti Kirjoittaja Teuvo »

Minä ajan sitten aikoinaan kinnerilläni suoraan ihmisten paljaalle iholle. Uskon olevani ensimmäinen monelle. Luulen ettei ihmisillä ole aiempia kontakteja kinnereihin.

Minun pitää siis vaan viestittää kinnerilläni aidosti sitä mitä varten sen olen tehnyt. Kinneristäni pitää näkyä selvästi sen käyttötarkoitus.

Haluan kinneristäni kivan kulkupelin toisten kivojen kulkupelien joukkoon.

Siitä ei saisi tulla esirollaattoria, kilparatakiituria... leikkiautoa... kamalahökötys jota lapsetkin pelkäävät ja jota pitää varoa, tai jonka edelle pitää ehdottomasti päästä ja joka pitää pussittaa...

Pidän valokuvauksesta. Kinneri on varmaan kiva kulkupeli täällä lähialuella liikkuessa ja kuvailessa. Ei olisi hassumpaa vaikka kinnerini ja valokuvaus yhdistyisivät ihmisten mielissä pehmeinä, lämpiminä harrastuksina.

Vastaa Viestiin