Eilen kävin hakemassa Nazca Pioneer -merkkisen nojailuvekottimen ja tänään sillä sitten tuli opeteltua ajamista, semmoinen ongelma vaan on, että en tiedä miten tuon onnellisen kestohymyn saisi pyyhittyä pois naamalta Edes nämä Vääksyn mäet ei hymyä kokonaan hyydyttänyt, itse tietysti asun sen korkeimman mäen huipulla...
Hieno pyörä ja on parannus juuri siihen miksi en ennen tykännyt pidempiä matkoja fillaroida eli minun "jaloimmat" ruumiinosat puutui ennenkuin mieli ja lihakset.
Tosin ei niin hyvä, etteikö parannettavaakin olisi. Maanataina kutsuu peilikauppa, tuo "säikähtäneen silmämunan" kokoinen peili ei oikein tyydytä kun on kuorma-autossa tottunut hahmottamaan mitä takana tapahtuu. Siis sopivat tuning-peilit ja huomenna moottoripyörän nahkalaukut kiinni niin tyyli on kohdallaan.
Meinaa vaan ujo poika kerätä liikaa huomiota kerralla... tai pyörähän sen kerää