Jarcco kirjoitti:
CCK:n penkki on kokoa L (vai oliko XL?) mutta tuntui ensin hiukan pieneltä mulle (190 cm, pitkä selkä), mutta nyt se tuntuu sopivalta pehmusteen kanssa. Ilmeisesti pehmuste kompensoi selän ja penkin erimuotoisuuksia. Tai sitten selkä on muotoutunut penkkiin
CCK:n penkki on selvästi matalalle nojakulmalle tarkoitettu, yli 40 asteen kulmalla alkaa tuntua että luisuu eteenpäin. Se on myös turhan kapea takapuolen alta. Jollain 35 asteen kulmalla se on kuitenkin tosi hyvä.
Mitä hittoa! Etkös sinä ostanut saman kokoisen penkin kuin minä, eli (XL-trike), ja olet vielä noin hirmu iso: 190 cm pitkä selkä. Ai juu, olihan siellä tuo pilkku. 
Ihan vakavasti. Minä olen vain pari senttiä pidempi, enkä mahtunut siihen istuimeen sitten millään. Jos vielä sisäkaarteen puolelle lisätään pehmusteita, niin eikös se mitta siitä vain entisestään pienene. Pitänee tehdä uusintamittauksia. Ehkä istuin viimeeksi takaperin tai jotain. 
Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että nojapyörän istuimen tulee olla osa runkoa, tai paremminkin rungon osa istuinta. Ainakin niin, että runko kantaa istuimen pitussuuntaisen taivutuskuorman ja istuin vain poikittaisen.
Nämä kokonaisena siirreltävät ja asennoltaan muuteltavat istuimet ovat minun silmissäni alkuvaiheen kohelointia varten, kun ei vielä tiedetä missä asennossa ja - kohdin olisi paras nojapyörässä nojailla.
Perusteluna näkemykselleni pidän polkemavoiman mahdollisimman suoraa välittymistä lapaluiden alareunan ja polkimien välillä. Kuituistuimet ovat niin jäykkiä, että voisivat hyvin olla osa runkoa. Kun eivät ole, täytyy sama lujuus rakentaa kahteen kertaan.
Eri kokoisia kuljettajia varten voi yhtä hyvin tehdä säädettävän rungon, tai kuten nykyään tehdään istuinten kanssa - eri kokoisia runkoja eri kokoisille kuljettajille. Yksinkertaisimmillaan kuljettajakohtainen koon säätö toteutuu säädettävällä yläselän tuella.
Jori