Saukki kirjoitti:ajarmala kirjoitti:Saukki kirjoitti:
Onneksi mitään ei särkynyt. Tarkistin, että renkaat on ehjät ja suorat, eikä pinnojakaan katkennut. Pyörän ripustukset näyttivät myös ehjiltä. Taas siis selvisi pelkällä säikähdyksellä. Jospa sitä nyt oppisi ajamaan varovaisemmin mutkissa.
Mikähän teissä hollantilaisten kinnereiden kuskeissa oikein on vikana, kun monta kertaa tulee näitä kallistumiskertomuksia, joissa kinneri on kaatua ja vähintäänkin se joutuu harhateille liikeradaltaan?
Minä olen sinnikkäästi yrittänyt saada tiukoissa kurveissa edes yhden etupyörän ilmaan Milanissani, mutta vielä se ei ole koskaan onnistunut. Nyyh. Kaikki jännitys jää kokematta, kun ajelee tällaisella saksalaisella turvakinnerillä
Ovatkohan ne ottaneet oppia Ruotsista?
No kuten tm tuossa jo mainitsi, niin Questissä on kapea raideleveys ja pehmeä jousitus. Sitten se on myös korkeampi, kuin Milan, eli painopiste lienee aika paljon korkeammalla.
Meinasin ensi kesäksi vaihtaa eteen Velomobiel.nl:n lyhyemmät ja jäykemmät jouset ja taakse tilaan Velomobielonderdelenilta Risse ilmaiskarin. Jos saisi vähän korkeutta laskettua ja vähennettyä tuota kaatumisriskiä. Nykyinen takaiskari ei saa tietyissä tilanteissa rengasta pidettyä maassa, vaan perä lähtee heittämään johonkin suuntaan. Ilmaiskarin pitäisi ratkaista tämä ongelma. Ja ehkä se lisää myös jäykkyyttä, niin voima välittyy paremmin polkimilta tiehen.
Jyväskylän suunnalla on saatu jo saksalainenkin kahdelle renkaalle...;
Autotieltä toiselle käännyin, isohko tie ja 90-asteen suunnan muutos. Vakaa kulkupeli yllyttää käyttämään kovia nopeuksia, nyt ajoin arviolta 40km/h läpi risteyksen. Vastaavalla nopeudella tulee noita paikkoja ajettua.
Vaan kuinkas kävikään... ulkopuolen rengas pieneen painaumaan, siitä kahdelle renkaalle, vaistomainen korjaus jottei mene kyljelleen ja edessä liikenteen jakaja. Harkinta-aikaa sekunnin osia, samalla jarruttaen valitsen; pystyssä jakajaa päin. Nätisti milan nousi jakajan päälle ja sieltä sitten samantien alas liikennemerkkitolppaa väistäen. Alastulossa myös pieni kallistuminen, joka nyt pienehköllä ohjauksella korjaantui. Säikähdys ja tien reunaan toteamaan että kestävää tekoa on milan: rengas, vanne ja helma osuivat yhtäaikaisesti liikenteenjakajan reunaan. Valkoisella vahalla peittyvää kosmeettista naarmua lukuun ottamatta vauriot henkisellä puolella. 
Jälkianalyysi tapahtuneesta:
- syynä liian suuri tilannenopeus
- myötävaikuttavana tekijänä huono näkyvyys tien pinnan monttuun johtuen vasta-auringosta ja kuomun visiiristä, jonka olin joutunut lukitsemaan pienehkölle raolle visiirin haljettua ilmavirran vaikutuksesta toisen puolen kiinnityksestään
- myötävaikuttajana myös nopeuteen koukuttava lelu

Toimenpiteitä vastaisen varalle:
- kinnerin pienetkin puutteet aina heti kuntoon (tällä tarkoitan visiiriä)
- milanin korotetun keulan pudottaminen ns. vakiokorkeudelle, parantaa selvästi vakautta ja hiukan myös nopeutta. Koskaan ei ole tämä "epäkäytännöllisen matala kinneri" ottanut keulastaan kiinni mihinkään. Keulan kulutuspalaan taisi tulla ensijäljet liikenteenjakajasta. Samalla näkyväisyys tienpintaan lähietäisyydellä paranee kun kinnerin keula painuu alaspäin.
Eikä siinä vielä kaikki... Samalla työmatkalla 10km myöhemmin vasta täytetty schwalbe one edessä päästi kaikki 10baria pihalle aika räjähtävän äänen säestyksellä. Ko. renkailla oli ajettu n. 1500km ja sisälaita oli jo melko kuluneen näköinen. Siitä kuluman kohdalta rengas sitten repesi. Maksimipainehan renkaassa on valmistajan mukaan 11bar. Edellinen tapahtuma ei vaikuttanut renkaan puhkeamiseen, ko. puolelle ei tullut erityistä rasitusta.
Nopeutta renkaan puhjetessa suoralla hyväpintaisella tiellä oli n. 65km/h. Ainoa asia mistä puhkeamisen havaitsi, oli räjähtävä ääni. Pyörä oli täysin vakaa ajettava tyhjällä eturenkaalla...
Taidan kerätä loppukauden kilometrit maastofillarilla ja nostaa milanin autotallin pöydälle huoltoon ja tarkastukseen ensi kautta varten