En ole koskaan aiemmin lähtenyt sellaiselle talviretkelle, jossa olisi myös päivisin kova pakkanen. Aiemmin lähinnä öisin on mittari laskenut lähelle -30 astetta. Nyt Loppiaisena näin tilaisuuteni tulleen, pääsisin testaamaan Varustelekan pakkaspukua ja muutamia muita varusteita tositoimissa - lisään myöhemmin varusteista erillisen selostuksen.
Koska lauantaille oli jo luvattu lauhtuvaa jouduin lähtemään liikkeelle työpäivän jälkeen torstaina. Illan aikana lämpötila pysyikin mukavan kylmänä - tasaiset miinus 25-27 astetta virallisen Ilmatieteen laitoksen sääasematiedon mukaan. Pimeässä en kännykkäkuvia ottanut, ei niissä yleensä mitään tähdellistä näy.
Reittiä olin mietiskellyt etukäteen. Ajatuksena oli ajaa keskellä kuvaa alalaidassa näkyvän Suomen ladun Pilpan majan rannasta (keskellä alalaitaa olevasta Salonsaaresta itään näkyvä tienpätkä, joka on puomilla suljettu n. 0,5 km ennen rantaa) jollekin laavulle yöksi ja jatkaa sitten seuraavana päivänä eteenpäin katsomaan Särkän kalamajaa, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Ja haaveena oli ajaa sieltä siten käväisemään Suovulla, josta toiseksi yöksi Läpisaarten laavulle (Särkästä pohjoiseen, pieni matka vielä Laaninsaaresta eteenpäin). Mikäli kaikki olisi sujunut oikein hyvin olisin ollut toisen yön Suovusta länteen päin näkyvällä kahden järven välisen joen rannalla olevalla laavulla.
Käytännössä lähin laavu n. 5 km Pilpan majasta on Kaijan saaren laavu ja siellä olinkin ensimmäisen illan ja yön. Kulku osoittautui käsittämättömän raskaaksi. Vaikka hankea ei ollut kuin 2-5 cm, oli se kovaa hohkamaista lunta, joka pani hantiin jokaisella renkaan etenemällä sentillä. Käytännössä jouduin taluttamaan n. 16 km jäällä kulkemastani 20 km:sta. Välillä hangen ollessa vielä aavistuksen hankalampaa oli taluttaessakin piedettävä taukoja muutaman sadan metrin välein.
Akku antoi sen verran virtaa, että ohjauspaneelin valo syttyi muutamaksi sekunniksi - sähköpyörä näyttää toimivan vain työmatkakäytössä pakkasilla. Tuolloin akku on valmiiksi lämmin, eikä ehdi jäätyä matkan aikana.
Ilmeisesti tavallisilla renkailla olisi tässä kelissä päässyt vähemmällä, pohja kun oli täysin kantava, olisi jäätä murtava pinta-ala ollut vain murto-osa 4,0 tuuman läskirenkaasta. Ja koska "tyhjäkään" pyörä ei pysynyt hangen pinnalla, ei 5,0 tuuman renkaista olisi ollut mitään apua.
Kaijan laavulla sytyttelin nuotion. Suurena erämiehenä käytin Geeli-Sinolia vain noin 3 dl - on muuten varsinaista limaa näissä pakkasissa, mutta käyttökelpoista edelleen. Olin tankannut huolella kotona ennen reissuun lähtöä, joten vaikka sainkin kohtuulliset tulet aikaan päädyin nukkumaan ilman makkaranpaistoa. Tulin siihen tulokseen, että oikeasti lämmittävä tuli 27 asteen pakkasessa yhdistettynä pieneen sivutuuleen, olisi vaatinut niin runsasta ilmaisten puiden käyttöä, ettei se yksin tulilla istuessa ollut enää perusteltua. Toisaalta umpijäisten makkaroiden grillaaminen avotulella olisi vaatinut hermoa ja herkkyyttä, jota minulla ei enää puolen yön maissa ollut. Joten sukelsin makuupussin uumeniin muutaman Jaloviina-tömpsyn jälkeen. Urheilujuomaa olin siemaillut jo tulomatkalla litran verran.
Uni ei meinannut tulla. Mutta suurin ongelma ei ollut kylmyys vaan tyynyn puute. Lopulta keksin laittaa pään alle termospullon, jonka olin ottanut turvaan pakkaselta makuupussin sisään ja sain nukuttua muutaman tunnin.
Vaikka olin käynyt jo kello 3 aikaan virtsalla iski sama tarve taas aamulla kuudelta, ilmeisesti hieman viileä nukkumisympäristö stimuloi virtsaneritystä. Päätin samalla vaivalla laittaa aamupalaksi pussiruuan ja keitellä teetä. Litran termarista sain tarvittavat vedet suoraan valmiina, senkun vain kiehautin. Ennen aamupalan laittoa toki kävin kävelyllä, jotta varpaat eivät alkaisi paleltua. Huovat olin ottanut makuupussiin yöksi, mutta saappaat vaativat oman lämmityksensä.
Syötyäni jäin odottelemaan auringon nousua ja tekemään lisää kävelylenkkejä. Toivoin voivani valita kelvollisen ajoreitin paremmin valossa, ja tietysti maisemiakaan en ollut illalla juurikaan nähnyt. Päivän mittaan totuus paljastui, ajaminen oli mahdotonta kaikkialla muutamia lyhyitä satojen metrien pätkiä lukuunottamatta. Ajaen pääsi kyllä hieman nopeammin, mutta silloin olisi tullut hiki, joten taluttaminen oli taloudellisempi tapa liikkua.
Lähdin liikkeelle tuntia ennen virallista auringonnousua ja olin päässyt jo muutaman kilometrin auringon noustessa.
Puolen päivän maissa saavuin Särkän kalamajalle.
Kyllä Suomessa on hienoa!
Särkän tulipaikalla keittelin muutaman litran vettä paluumatkaa varten. Olin tullut siihen tulokseen, etten oppisi enää mitään jäämällä vielä yhdeksi yöksi laavulle - majaan jäämisessä olisi ollut vielä vähemmän järkeä. Ja eteneminen oli sen verran kuluttavaa, että reissusta olisi tullut liian rankka. Päätin siis palata suorinta reittiä kotiin illaksi.
Lopullinen reitti oli varsin vaatimaton alun suunnitelmiin nähden, mutta toisaalta raskaissa oloissa 25 asteen pakkasessa alle vuorokaudessa kuljettuna olen varsin tyytyväinen suorituskykyyni.
Kirjoittelen myöhemmin lisää varusteistani - ja mitä niistä opin.