vaaka kirjoitti:Sikäli en ole vielä pakottavasta, vain kehittävässä tilanteessa. Lääkkeitä on vielä kokeilematta, joten en ole vielä pakotettu viljattomuuteen.
Upeaa uhrimieltä lääketeollisuuden hyväksi. 
Luitko tuossa edellä viestit, joissa ajarmalan kanssa kerroimme, että oluet ovat gluteenin suhteen halal –vain sokereidensa ja alkoholin suhteen haram, joten gluteeniton ruokavalio on mahdollinen myös oluen ystävälle –kovin vähähiilarinen ei sitten niinkään.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Luin kaiken kirjoitetun. Syy miksi vielä en ole mennyt paastoa ja päivän gluteenittomuutta pidemmälle on differentiaalidiagnoosi. Haluan tutkia itsestäni vain yhden muuttujan muuttamista kerrallaan. Kun se on hyvin vaikeaa, yritän minimoida muuttujia. Jotta muutosten tapahtuessa en yhdistä niin helposti tulosta väärään syyhyn.
On muitakin tutkittavia muuttujia testattavana vielä ja toivottavasti ei tarvitsisi mennä lääkitykseen. Epäilen korvatulehdustakin ja kun kävin lekurilla työn vaatimuksista johtuen kahtena peräkkäisenä viikkona, ei Removax ollut riittävästi irrottanut vaikkua, jotta lekuri olisi nähnyt, onko tulehdusta. Esimerkki diagnosoinnin vaikeudesta.
Moni varmaan menee halpaan vanhan stereotypian kanssa, että lasten taudista on kyse. Isoäidilläni oli 63 vuotiaana vika korvatulehdus ja minulla on ollut monta tulehdusta lapsena ja yhtä monta aikuisena. Korvatulehdus usein säteilee kipuna kurkkuun. Nyt on oireeton korva, muuten paitsi kosteutta sisällä, jos mikään ei koske korvaan, mutta pienikin paine kevyestä kuulokkeesta sattuu ja pään tyynylle laittaminen on erittäin häiritsevää.
Jos jälkioireet johtuvat korvatulehdusta, joka laukeaa yhtäaikaisesti gluteenittomuuskokeilun aikana, on jo kaksi selittävää mahdollisuutta paranemiseen. Kolmas enemmän tietämieni oireiden mukainen selitys on oireeton tai vähäoireinen keuhkoputken tulehdus. Kurkku oli kk sitten tulehtunut punaiseksi yläpäästään ja lääkäri sanoi selväksi virustulehdukseksi.
Kun tutkimuksissa ei saa välttää mitään tutkimuskohdetta, joten ei pidä erehtyä luulemaan, etten testaisi casually lyhyitä gluteenittomia sessioita ja koko tilannekartoitus vaatii pidempää testiä. Sitten joskus, kun muut asiat ovat testattuja, jos ei jo lyhyet testit ilman häiriötekijöitä, kuten korvatulehdusta, anna selvää tulosta.
Selvän tuloksen aikaansaaminen on vaikeaa liikennesaasteiden ja otsonin ollessa kimpussa, astun ulko-ovesta, kun vieressä on yksi Suomen liikennöidyimmistä teistä. Otsoni on yksi tunnettu ärsyttäjä astmalle ja talvisin sen voi välillä haistaa ilmassa. Tiedän junnuna kilpaa uineena otsonin hajun.
Juoksin puoli kilsaa bussipysäkille töiden jälkeen tuplaplatinaa ja ilman sisään tulolämpö ja -kosteus olivat korkeat. Ei totaalisen oireeton ollut keuhkojen fiilis, mutta lähes. En uskaltanut pidempään kokeilla määrätystä ja tykytyksestä, kun to pyöräilty kauppareissu aiheutti takapakkia lyhyellä aikavälillä. Ehkä hevoskuuri auttoi pitkässä juoksussa, kun eilen olo oli aiemmalla tasolla ja tänään paljon parempi. Korvassa kaksio eilen ja tukos tai tulehdus parani. Ei oireettomaksi, mutta hyväksi jo. Kaurapuuroa ja kauraleipäpala.
En syyttäisi viljattomuutta ja gluteenittomuutta olon paranemisesta, kunnossa klassiset korvatulehdusoireet paranivat paljon.
Lienee ollut astmatulehdus ja korvasamanlainen päällekkäin, joten paha on tehdä kausaliteettiarvioita, kun oli yli yksi vaiva ja enemmän ärsytystekijöitä päällekkäin. Pari päivää plussaa ulkona nosti ilman suhteellisen kosteuden sisällä 42-44 % haarukkaan. Näissä lämmöissä ymmärtääkseni otsoni maan pinnalla ei ole ongelma edes vilkkaimmin liikennöidyimmistä teillä.
Ei tiedossa ilmankosteusmittarin tarkkuus, mutta pyykin kuivaus nosti 47 %in ja se käy keuhkoille. Liikaa kosteutta ja liian vähän happea. Tuuletus auttoi valtavasti, vaikka 42 oli lopputulos, eli pari prosenttiyksikköä yli suositellulla. Kunhan jäähtyy ulkona, päästään alle 91%, jolloin sisäilmankin luulisi kuivuvan.
En epäillyt, mutta nyt kokeilun myötä on tullut viimeinen varmistus sille fysioterapeutin masentavalle lauseelle, että minun on opittava kävelemään uudestaan. On aika veemäinen asia kuulla aikuisena. Kissaa niskasta, kun influenssan jälkioireet keuhkovaivaisena kestävät naurettavan pitkään ja lyhyitä fyysisiä suorituksia voin tehdä nyt kuntoutuksena, kun osa limasta on poistunut keuhkoista ja ilma kulkee miten kuten. Voin treenata hetken pulssin nousun jälkeen lievästi hengitystiheuden noustua vähän aikaa ennen kuin keuhkoissa tuntuu pahale. En tiedä, riittääkö tämä rasitus hidastamaan paranemista jälkioireista, vai auttaako lievä hengästyminen keuhkokipuineen liman irroituksessa.
Olen kiitos frisbeegolfin kärsinyt vuositolkulla plantaarifaskiitista, joka on inflammaatio, eli ei virus- tai bakteeriperäinen, eli ylirasitustulehdusvaiva. Ja toisin kuin suomalaisilta lekureilta ja fyssarilta olen kuullut, myös alikulutuksesta johtuva rappeumatauti. Jenkkien mukaan ja heidän termien WTF? Kivan ristiriitainen tulos, jos sekä ali-, että ylikäyttö rassaa jalkapohjan jännettä. Kokemus osiittaa molempien näennäisesti vastakkaisten väittämien pitävän kutinsa oireiden osittaista lieventymistä sopivalla hoidolla käyttäen mittarina pitäen.
Olen viime vuoden kesästä venytellyt ja jumpannut liikeratoja maksimoiden tuoreimmin ohjein jalkaa oireita vähentäen, en lieventäen. Oireita tulee pidemmillä pyörälenkeillä, mutta myös muutaman päivän istuen sekä sarjatulella kiekkoja heittämisen jälkeen. Heittolajit ovat raakoja, Tero Pitkämäeltä on mitattu tukijalan laskeutumisesta tonnin paine painesensorista. Minulla vaiva esiintyy toisessa jalassa, joka frisbeegolfdraivia tehdessä työntää kroppaa eteen päin tukijalkaa vasten. Venyttäen tulehtuvaa jännettä.
Yli puolen vuoden päivittäin useamman toiston venyttely ja jumppaohjelma auttoi oikeasta jalasta vaivojen poistamiseen, ja vasemman jalan oireiden rajaamiseen. Puolen vuoden hoidon keston ylitys pitäisi riittää hoitoon, mutta kun ei. Joten pakko on tehdä lisää ja edistystä on tullut kahdella rintamalla. Alun perin ohjeina oli hoitaa tulehtunutta jännettä venytkysellä. Viimeisin ohje fyssarilta venyttää kaksin tavoin yhtäaikaisesti vetämällä varpaita taakse ja käyttäen peukaloita jalkapöydällä varpaiden juuren takana, mikä on oikea sana?, vipupisteenä varpaiden yhtäaikaisena u muotoon väännön vahvistajana. Iso- ja pikkuvarpaat väännetään ylemmäs kuin muutkin u kurviin väännetyt varpaat. Tämä toi selvän aste-eron oireiden vähentämisessä pelkkään jalkaterä taakse pohjevenytykseen. No eihän se pakana riitä.
Vajaan viikon ajan olen lisännyt tehoa kolminkertaiseksi oikomalla polven, vetäen jalkaterän nilkasta taakse taittaen ja peukkuja vipupisteenä käyttäen varpaita u kurviksi kääntäen kropalla eteen nojaten kuin takareittä venyttämällä. Ei kai ole mahdollista venyttää enempää ja voe poijjaat, kun pureksii myös pohkeesta. Jäykkä pohje lähes yliliikkuvuussyndrooman diagnoosin saajalle on taas ristiriita. Testissä lekurilla vain aliliikkuva kyynärnivel pelasti diagnoosilta yhdellä pisteellä. Tarkoittaen sitä, että muualla olen yliliikkuva, mikä on terveysvaiva. Vaikka pohje on pinkeä pyöräilystä johtuen, aiemmin venyttelemällä hankittu liikkuvuus on mahdollista saavuttaa reteesti yli normiväestön venyvyyden vaikka pahaa tekeekin. Kipua lisää venyvyys entinen, eli älytön. Ihan ei mene spagaattia, mutta tietääkseni raja ei ole lihakset, vaan lantionivel.
Kolmoisvenytys jalkapohjan jänteelle on kaksiteräinen miekka. Lyhyellä tähtäimellä se on lähes viikon aikana poistanut yhdessä lisätyn voimatreenin ohella vaivat, mutta tappiin viety venyvyys pohkeen omituisen jäykkyyden, joka silti mahdollistaa täyden liikerajan, on vaara. Jos treenin jälkeen kisakauden kasvavalla kuormituksella nykyisen rötväilyn sijaan pohje kipeytyy tai jäykistyy reaktiona rasitukseen, tappiin viety venyvyysharjoitus nyt tarkoittaa pahimmillaan sitä, ettei venytys auta rasituksesta palautumiseen.
Murhe kerrallaan, kun saisi vuosien vaivakierteen pois. Koska asteittain koventuvat venytykset ja parantuvat liikeratajumpat eivät ole riittäneet hoitamaan vaivoja, on pakko lisätä treenin rasitusta. Viikon paikkeille on keuhkot mahdollistaneet kävelyssä mummosta ihmiseksi palaamisen harjoittelu. Vieläkään en automaattisesti alle kaahaustahdin (jota keuhkot eivät pitkään kestä) askel nouse päkiälle automaattisesti luotettavasti edes kauppareissun verran. Kun tietoisesti tarkkailen ongelmaa, olen vahaan sipsutukseen palaamista havainnut ja eliminoinut nousemalla päkiälle. Aika tiukassa on väärät tavat lihasmuistissa, mutta joka kävelykerta vie tilannetta itsestään oikeaan suuntaan. Nyt on noin fifty fifty latajalkakävelyn automatiikka ja päkiälle nousu, jos en keskity asiaan. Kun keskityn, surin osa kauppareissusta menee keuhkojen kestämällä nopeudellakin oikein kävellen. Palaan siis invasta lähes aikuisen tai vielä parempaa lapsen kävelytavan suuntaan. Ero tunnossa lihaksissa kävelyn jälkeen on selvä. Piru että on olen mennyt vuositolkulla käsijarru päällä kävellen rajaten liahsten ohjaustaitoa ja voimia.
Kun nyt pystyn lyhyillä matkoilla kävelemään sinne päin suuren osan ajasta oikein ja muutaman kerran päivässä teen yhdellä jalalla voimaharjoitteita rappusella seisten kantapäätä alle ja ylle rappusen nostaen niin pitkälle kuin liikkuvuutta riittää, edut ovat selvät. Siis kivun ja oireiden sekä syyn hoidossa. Tämän pääsylipun maksaa mielellään, kun siirryn käden rajaamasta ja jalan mukavuutta pudottavasta ajelusta vain käden rajaamaan ajamiseen. Mihin on jousituksen ja renkaiden leventämisen sekä tri pyörästä alaohjattuun nojakiin siirtymällä paljon parannettavaa viime kauteen verrattuna. Kun nojakista puuttuu vielä tri pyörän todistama passiivisen pehmustamisen edut ja takailmajousen optimointi, on vähän valon pilkahduksia nähtävissä ensi kaudelle. Joka ei ole käytössä keuhkojen paskana olosta vielä 
Toivoa lisäkilsoihin tuo mahdollinen jalkavaivan poistuminen ja ajomukavuuden lisäys. Niin jalkakipujen poistumisen kuin käden rasituksen vähentämisestä lisäiskunvaimennuksesta johtuen. Ja tietysti nyt loppuun asti viedyn tri pyörän pehmustetutkailun ansiosta toivottavasti sohvan ergonomiaa muistutavaan nojakkiin pääasiassa siirtyessä. Vaikka mun nojamatkasohvani on hitaampi ja raskaampi ajaa kuin tri pyöräni. Noidan nuolen Nokialle vajaana tuodun pyörän mahdollisen aerovaivan puutteellisesta rakenteiden peitosta=takakatteen ilmapussiksi muuttamisesta pois pääsy pitäisi auttaa, kuten myös tri pyörän toimivammaksi kuin luulin kiekkojen aeroedut levyttämällä takakiekko ja etukiekon laipan syvennys pitäisi helpottaa ja mukavoittaa menoa. Sormet ristissä toivon mukavampaa pyöräilytulevaisuutta. Laatu ylös joo varmasti, määrä=? Elämään tullee muutoksia, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi pyöräilymahdollisuuksiini.
Jos hyvin käy, maisemat vaihtuvat entistä enemmän, mutta selvä uhka on ajomäärien putoaminen. Jos tilanne muuttuu, budjetti on mielenkiinotinen asia. Tuo uhkia ja mhdollisuuksia, kun ehkä kaksi isoa vaikuttavaa tekijää voi olla liikkeessä. Jää nähtäväksi ja siitä ehkä enemmän myöhemmin kesää kohden, kun tiedot vahvistuvat. Ihannetilanteessa koko elämää ajatellen ajomäärät kärsivät merkittävästi kaluston parantuessa. Täyskatastrofi toisena vaihtoehtona.
Polvessa tuntuu joka päivä koventuva jalkatreeni. Kun ei ole digitaalisen ilmankosteusmittarin kalibrointia tarjolla, pitää luottaa keuhkoihin. Ekaa kertaa keuhkot kestivät kämpän tuuletuksen ilman hengityksen lämmitintä ilman vaivoja. Pitkä tuuletus ja happea kämppään 37 % alimmillaan ilmoituksensa on aika eri juttu pyykin ja suihkun jälkeiseen 45een verrattuna. Ihanalta tuntui ilman kulku puoli tuntia. Sitten taas ärsytti.
Kauppareissu ongelmitta ja muutama sata m juoksua postilaatikon täytössä sitten tunti draivitreeniä. Käsi tykkää kiinnikkeiden hajottamisesta ja kesken olevasta kuntoutuksesta lopulta tunnistettuun kolmanteen ongelmakohtaan. Ote parani ja pystyin lopulta käyttämään rannetta puoliksi oikein laiskottelun sijaan. Uusia pituusenkkoja siihen treenipaikkaan. Jee!
Levon jälkeen 50 yhden jalan päkiä rapulla kantapää ilmassa koko nilkan liikeradalla nousua ja laskua nopeasti. Eilen 35 toiston kohdalla keuhkot ärsyyntyivät ja pahalle tuntui pohkeessa. Nyt karisi pölyjä näemmä, kun kovemman käytön päälle tehdyssä kovemmassa voimatreenissä kovemmalla toistonopeudella tuli iso edistysaskel määrässä. Vaikka aamulla nokka vuosi hetken ja syljin loput kärsän sisällöstä. Nokka on ollut viikon auki ja vuotamaton, joten lähtö päivään huono, jatko hyvä. Mitä nyt kirveli ja aivastutti hetken fribaamisen jälkeen.
Fribailussa pärjäsin ilman paksua kauluria pitkästä aikaa, tosin Jonasport alla.
Elämä palailee, kävelin päkiälle nousten kovaa 1,7 km, kun kaveri kutsui. Hyvin meni paksu putkikauluri päällä. Huomasin harmikseni myös polven taittamiseen ja työnnössä vajetta. Huomasin, kun oikeassa polvessa kolotti. Kaikkea ei voi saada, mutta sainpa alkuun polven puhtaan kävelytekniikan treenin. Opittavaa jäi ja nilkan käyttökään ei vielä ole ideaalia, vaikka parannusta on tullut paljon.
Kävelin eilen muutaman kilsan kovaa rätti naamalla ja lämmin sekä kostea hengitysilma oli ok, pulssi hirvitti.
Innosta pinkeänä menin kellariin tarkastamaan, oliko pyörän lukko sulanut ja eiku menox. 6 km maantiepyörällä maski plus paksu rätti tuntuu vielä hyvältä hengittää ajossa, kun ilmaa tulee paremmin läpi kuin kävellessä. Paljon päällä ja läpimärkänä menin lain mukaan vaihdeiltani, vaikkei GPS ollut näkyvillä ja nopeusnäyttöä saatavilla. 32 mmn nastarenkaat ja pystypyörä pitää tälleen kuntotarkastuksessa pitkään rötväilleenä mukavasti nopeuden laillisena. Pitkän tähtäimen kunto jää nähtäväksi.
Kun nyt tuli vastustuskykyä alennettua, on hyvä lähteä keskustaan kavereiden kanssa peli-iltaan ravinteliin desinfiointiainehoitoon. Sisäisesti, jottei ylikuntoon joudu.
Kolmeen pyörään ilmat renkaisiin, talvipyörään pehmusteita satulaan ja kädensijoihin. 7 km talvipyörällä. Ei hajua paineista, kun tolppapumppu ei näyttänyt noin alhaisissa paineissa mitään uskottavaa. Silmäpelillä olisi varaa laskea paineita, kun renkaat eivät mataloidu paljoa painon ollessa päällä. 20 kilon pyörä on ikävä vääntää Lintsin päälle, mutta limat lähti lähätyksen seurauksena keuhkoista, joten tuurilla palautuminen edistyy.
Eilen kokeilimme ravintelin peliä Poliittisesti epäkorrekti. Juu oli se. Kerran niin räkäiset naurut, että piti syleksiä lavuaariin. Liuotinaineilla oli varmaan vaikutusta, mutta juoksin myös osan matkaa, joten läähätystäkin tuli harrastettua. Se tuntuu auttavaan liman työntämiseen ylös keuhkoista.
Kun oli jotain 6 astetta lämpimämpää kuin eilen, jätin maskin pois ja kovemmassa tuulessa änkesi viima paksusta rätistä liiankin hyvin läpi lämpöjen puolesta. Hieman ikävältä tuntui. Lintsiä noustessa rassi oli eilistä paljon kovempaa, joten hengitystiheys- ja syvyys oli paljon rajumpaa.
Julma setti pehmusteita on nyt satulalla, porukka kuolisi nauruun, jos kuulisi, kuinka paksu, joten pidetään hatun alla. Muutama senttiä käsien alla olevaa vaahtomuovia auttoi jossain määrin juu, muttei tarpeeksi. Käsi on kuin Mimosan hipiä kele. Onneksi on hieman varaa vähentää rengaspaineita. Pitäisi tehdä vähennystä läskeihinkin, jotta voisi laskea paineita lisää. Ikuisuusprojekti, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi joulukauden tuhoista on suuri osa kuitattu.
Kolmas pyöräilypäivä putkeen. Lähtiessä tiputin paineita eturenkaasta talvipyörästä. OK etupään osalta ja ei auttanut iskunvaimennukseen. Liukastuin fribaradalla ja kolhin miedosti polven, ei housurikkoa ja kai ongelmia. Paluuta varten tiputin takarenkaan paineet ja säädin etujarrun äkimmin ja paljon voimakkaammin jarruttavaksi. Turvallisuus kasvoi pysähtymismatkan leikkauksesta, mutta paineiden pudotus takarenkaasta on kaksiteräinen miekka. Ei muita ongelmia, mutta sivuille katsomattomia turisteja (Aasia, mikä muukaan?) väistäessä kurvi plus kiihdytys väänsi rengasta kiihdytystä rajaten.
Paha homma on tolppapumpun ja retkipumpun painemittarien epäluotettavuus. Katselin, paljonko renkaat litistyvät painoni alla ja retkimittari näytti yhtä Baria, kun tuli noin 20 % painauma. Juu tiedetään 15 prossan tavoite. Ei millimittauksia litistymisestä, joten hiharavistusmittari käytössä.
Kuulemma vähät paineet eivät anna luotettavia tuloksia paineissa mittareissa ja uskoisin näin sen perusteella, miten vähän muita ongelmia on. Pitää hieman lisätä painetta taakse. Sääli, kun iskunvaimennus parantui paljon. Melkein riitti, mutta ratikkakiskot ratikkahallin edessä sarjana olivat liikaa kädelle. On siis tarve arpoa, uskaltaako änkeä leveämmän renkaan pyörään, vai ei.
Plussaa oli keuhkojen kylmän ilman sieto ilman lämmitintä, jos olin paikallaan ja en hengästynyt. Miinusta käsi mätti enemmistön fribakierroksesta, mutta parasta kämmenheittotulosta ikinä hermoratavenyttelyn tekemisen jälkeen.
Ennen venyttelyä käsi hapotti ja tuntui lahnalta. Venyttelyn jälkeen räjähtävyyttä reippaasti. Ihan kuin olisi käsi vaihdettu.
Jos sun mittarin virhe on systemaattinen, se ei käytännössä haittaa mitään, koska sinulla on tavoitteena 15% painuma. Selvität vaan mittanauhan avulla mitä mittarin kuuluu näyttää halutulla painumalla.
Oikein näyttävään mittariin verraten voit myös laatia korjaustaulukon kullekin paineelle, jolloin mittarilla voit mitata todellista painettakin.
Jos taas virhe on epäsystemaattinen, heität mittarin roskiin. Tälläisellä mittarilla ei tee yhtään mitään. Hihasta ravistus-mittari antaa epäsystemaattisen virheen 
Olen perstuntumalla ja pumppauksien välillä iteroiden ilmaa lisäten tai poistaen katsonut litistymää pyörään nojaten. Se riittää mulle, kun päätavoite on matkan keskeytymättömyys ja sitten paras iskunvaimennus käden suojaksi. Läskiksi meni suoja, kun nyt sattuu kättä. Tätähän tämä vammaisen olo on, kun omaishoitajana tuli kokeiltua eri tapaa hoitaa mutsia. Ei ollut kevyempi tapa, joten jatkossa ei ihan yhtä övereitä rasseja tule, vaikka keskiarvoa kovemmalla olen nyt.
Jos ei kuumetta yrittäisi nostaa, olisin mitannut talvipyörästä renkaan etäisyydet kaikkeen arpoakseni, mahtuuko leveämpi rengas pyörään. Etunen ei tunnu liian pahalta puolen tunnin lenkillä nyt kun kahvoissa on paksut pehmikkeet. Kun eilen lähdin alennetuilla paineilla etusessa, tällit olivat liikaa kädelle. Paluu alennetuilla paineilla takasessa auttoi paljon enemmän kuin pelkän etusen tussummaksi muuttaminen.
Olen googlettanut mitattuja leveyksiä nastarenkaista tänään ja pitää mitata nykyrengas. Olin löytänyt halvan Suomityresin 47-622 nastarenkaan 19 € hinnalla kotikaupungista ja facepalm hetki oli mittaustulos muistaakseni millin kapeammaksi vanteella kuin minulla on. Kuulemma 47 onkin 37 mm leveä. Ei lohduta, jos nykyinen kummake on kohdallaan mitoiltaan. Omituisesti kuulemma Marathon Winterin laatikossa lukee 40 mm leveä ja renkaassa itsessään on 42 mm. Lame.
Olen pähkinyt iskunvaimennusta, kun sen tarve on suurempi kuin olen arvannut ja saavutus hankalaa. Vain talvipyörässäni on pystäreistä edes jotenkin leveitä renkaita mahdollistavat haarukat, joten nojakkia huonoilta keleiltä suojaavana pyöränä on pakkovalinta. Painosta ja raskaasta etenemisestä huolimatta. Pitäisi optimoida rengasvalinta ainakin taakse, kun se merkitsee enemmän kuin etunen. Nastojen tarve takana ja tappajasepelin sieto raavituttaa päätä.
Ei olisi huono juttu saada rakenteeltaan pehmeämmin ajettava rengas ja ei pitäisi olla vaikeaa, kun Marassa on paksu kumi ja jäykistävä paksu pistosuoja. Siis hiton huono ajettavuus. Suuresta painostakin olisi kiva vähentää vierintävastuksen ohella. Olisiko takana piikitön maastorengas hyvä? Kestävätkö tappajasepelin, tavoiteltu vähäinen paine luulisi auttavan?
Kuinka suuria nappuloita maastorenkaassa pitää olla, jotta auttaa tappajasepelin kestoon? Eikö nappulat kulu hetkessä lumettomalla ja jäättömällä tiellä, jolla on kerros tappajasepeliä? Jos näin, ei ehkä ole ongelma, kun välikaudesta on kyse aluksi ja kesemmällä slicksi on nopeampi. Schwalbe Thunder Burt säästää paljon painoa ja on niin pienillä nystyillä varustettu keskeltä, että kumin kovuutta kokeilematta epäilyttää sepelin sietokyky. Smart Sam saattaisi kestää paremmin. Silloin kun käsi ei ole pahana, maantiepyörä nastarenkailla vähentää sepelikilsoja. Ja rasitusta 8 kg kevyemmällä painollaan ja nopeilla 32 mm A10 renkailla, joissa nastat ovat kulmissa. Näyttänyt jäykähkö kumi kestävän vähäistä ajoa vaurioitta.
Toivon istuimen ja kädensijojen pehmustuksen suodattavan nappuloiden värinän. Ainakin A10 renkailla ohuemmat pehmusteet maantiepyörässäni kuin talvipyörässäni tekevät värinästä vähäistä. En usko siitä tulevan ongelmia. On eri juttu, miten käy, jos isoja nappuloita käyttää sepelin väittelyyn. Voi tarvita sisäänajon, jolloin alkuvaiheen jälkeen rengas on vasta optimissa. En voi tiedon puutteesta johtuen vielä sulkea pois isonappulaisia renkaita.
Continental tekee maantierenkaistaan joustavampia kuin Schwalbe ja ainakin rungon lankojen paksuudelta on luultavaa, että jotkin maastomallit olisivat pehmeämpiä kuin Schwalbet. Ehdotuksia?
Jos ei riitä jäykkisalumiinipyörässä renkaiden optimointi, pitää katsoa käytettyjä maastopyöriä. Budjettiin tuskin mahtuu läskiä. Kun ainakin kisatilannetta ajatellen nojakin vaihto olisi hyvä juttu. Ikävä puoli on jo täysi pyöräkellari 
Nyt pitää kiirettä, pitää laskea renkaan volyymi talvipyörän Marathon Winter 42-622 vs 1,95" 559 halvassa tarjousmaasturissa. Työntömitta sanoi Winterin leveydeksi tussupaineilla 36,9 mm. 700 mm noin halkaisija. Verrokiksi kävin 50-559 Big Applea nojakista mittaamassa. 565 muka vain halkaisija, mutta varmaan käyttäjän erhe, kun kiinni polkupyörässä olevaa rengasta on ahtaassa paikassa paha mitata. Oli varmaan käsi liikkunut. Leveys 46,7 mm.
Talvipyörän nykypaineilla sivulla etäisyys putkiin 8 mm puolellaan ja lokarin poistamalla reilusti enemmän korkeussuunnassa. 19c vanne. Eli talvipyörään pitäisi mahtua selvästi leveämpi rengas, jos turvaväliä pudottaa esimerkiksi neljään milliin putkiin nähden.
Halpismaasturi uutena 249 € paino 13,1 vs talvimankelin 20 kg. Maastopyörässä 28 piikkinen takana ja 22 edessä auttaa valtavasti Lintsillä läähätyksen vähentämiseen. Mistä keuhko tykkää, kun ei vielä kestä kovaa rassia. Kohtuupuuskutusta sentään. Nyt laskemaan erikokoisten renkaiden eroa, mutta vaikeaa on arpoa maasturin etujousituksen etua. Paljon pidempi jousto kuin ekassa jousitetussa pyörässäni Streetmachinessa.
Joskus tulee tarjouksia, joita ei voi vastustaa. XXL myy tänään alkaen Merida Matts Redwood maastopyörää 249 edellä. Lankesin. Tarkoitus on hyvä. Kun on selvää, ettei helpolla pyörästä tehdä lasikädelle sopivaa, on mentävä reilumpiin rengaskokoihin ja rajalliselta näytti laajennusvara talvipyörän haarukoiden välissä.
Käden lisäksi paskat keuhkot hitaasti poistuvine flunssan jälkeisine limoineen tykkäävät huonoa hengästymisestä kylmällä. Eli suttusäillä, joilla en kehtaa kiusata nojapolkupyörää. Kun tähänkin asti olen kaupungin sisäiset matkat tehnyt pääosin pystärillä sokeiden autoilijoiden havaintoa toivoen ja asun mäkisessä paikassa, korkealla olo iskuja vaimentavalla pyörällä keuhkoja säästävällä välityksellä on terveyssatsaus. Näin uskallan ajaa enemmän nyt, kun mäet tasoittuvat.
Linnanmäki meni naurettavan helposti ylös. En kehdannut aloittaa pienimmällä välityksellä, vaan 22 piikkinen edessä ja mikä lienee kolmonen takana menin ekan puoliskon ja ei ole ikinä ollut näin kevyttä millään pyörällä nousu. Silti keskinkertaiseksi nousi syke ja hengitystiheys myös. Onneksi hengityssyvyys paksu rätti naamalla ei pahentunut yhtä paljon ja alkuhavaintojen perusteella se lienee eniten rankaisevaa keuhkoilleni.
Sen verran on mättänyt terveys, etten uskaltanut liikaa leikkiä ja nousin ykkösellä toisen puolen. Ei ihan lomalle joutuneet jalat, mutta lähelle. Mäessä on keskellä risteyksessä tasanne ja ykkösellä kevyesti kohtuullisen kovalla kadenssilla polkien peppu pomppi satulasta. Samoin mäen loivassa alussa. Vasta jyrkemmässä osassa peffa jäi penkkiin. Jyrkin kohta oli ainoa, jossa piti tarjota tehoja. Penkki optimoimatta vielä, joten teho voi kasvaa, kun lisään pehmusteet. Takarattaalla 28 piikkiä, edessä 22 säästää keuhkoja valtavasti, jalkoja myös. Paha arvata kunnossa eroja, korvaako kevyempiä nousuja useampi ajokerta pidemmällä kaudella? Ainakin on toivoa kunnon putoamisen muutoksesta nousukäyrälle.
Pyörä on muuten tehdasasetuksissa, mutta vähän ilmaa poistettiin takarenkaasta ja jarruvaijerien päistä extraa. Laattakivillä ja sepelillä ilman lunta varsinkin tunsi Meridan omien renkaiden nappuloiden värinän kevyesti kumitappisten kädensijojen läpi. En kaupasta kotiin ajaessa koskenut etujousituksen, ei tuntunut paljon tekevän, tiedä sitten, onko lukitussa asennossa. Ei paljon liikkunut, kun en liikettä huomannut maatessani ohjaustankojen varassa.
Vielä on turhan vähän tire sagiä, joten nappuloiden värinä voi muuttua paineita pudottaessa. On vielä reilusti pehmennystä varaa lisätä kapeaan satulaan ja kädensijoihin. 50 mm renkaalla silmämääräisesti puolen sentin litistyminen koko painolla päällä maaten per rengas kertoo ihan liian korkeasta paineesta. Hyvin rullasi ja kiihtyi kiipeilyn lisäksi. Ihmekö tuo 13,1 väitetyn kilon pyörällä vs 20 kg Marathon Winter renkaiseen.
Olo lienee puoliksi yhtä innostunut kuin uuden pyörän itse tehneelle, kun sain uuden pyörän. Toinen puoli innostusta korvautuu odotuksella terveysvaikutuksista. Positiivisista toivon. Luulin nappularenkaita hitaaksi veljen wanhaa maasturia kokeiltua. No ei voisi olla erilaisempi toinen kokemukseni maasturista. Pitääkö tähänkin pistää levy takakiekkoon ja lisälaippaa eteen hehe?
En uskaltanut revitellä keuhkojen takia, joten en käyttänyt paria suurinta vaihdetta. Hyvin liikkui kaupunkiin sopivilla nopeuksilla. Rullasi kevyesti, hyvät navat kai. Kun kolme huoltokertaa kuuluu hintaan ja vaativat ensihuoltoa ekan 150 km aikana, aika hyvä diili. So far so good. Ahneus voi iskeä ja pitää etsiä rengasspeksit, jos parempia löytyy. Ainakin sepelin siivouksen jälkeen voisi slicksimpää rengasta kokeilla, jos ei sepeli hoida hommaa. Tavalla tai toisella. Nappulakuluma toivottavaa, toinen vaihtoehto ei niinkään.
Halpa pyörä on kasattu halvalla. Toinen takajarrukenkä liian korkealla hinkkasi renkaan kylkeen. Takakissansilmän kiinnityspala istuinkannattimeen vinossa ja itse silmä ruuvattu niin löysästi kiinnityspalaan, että meinasi pudota. Paineet renkaissa 2,2 bar 50-559 Meridan merkillä. En tiedä Alexrimsin vanteen leveyttä, mutta ulkoa 25, 5 mm, joten 21c? Kun renkaat eivät litistyneet 15 %, alensin edestä 1,5 ja takaa 1,6 Bariin. Jos oikein muistan, leveimmillään rengas oli takana 1,6 Barissa 47,6 mm leveä. Ketju oli lähin este leveämmän renkaan laittamiselle 11 mmn päässä renkaan kyljestä. Toisella puolella 14 mm putkeen ja syvyyttä tarjolla 17 mm. Joten kapeana vanteellani oleva 60 mmn rengas voisi toimia. Riskillä mennen ja lievä kiekon epäsuoruus ei auta.
Etujousitus uppoaa pari senttiä, kun olen koko painollani ohjaustangon päällä, eli toiminee. Alennetuin paineinkin sepelikerroksella ilman lunta ja jäätä nappuloiden värinä tosi pienissä vauhdeissa tuntuu fleecesormikkaiden läpi. Ei olisi tarkkaa mittaa saanut nappuloista mitallani, mutta naapurin uusi Race King vieressä näytti yhtä korkeanappulaiselta ja Jarno Bierman mittasi 2,5 mm korkeaksi. Kädensijoihin mahtuu pehmustettu, laitan ehtiessä. Niin pitkään meni takajarrun kanssa painiessa, että pelkäsin selän puolesta ja yöllä nakki viuhuu töissä, joten on levättäväkin. Siten iskunvaimennus sadekouruilla ja muut teiden epätasaisuudet jäivät kokeilematta.
Vähän hämää, kun tunsin paksun vaahtomuovipalan ja geelin läpi nappulan plus sepelin värinää hanurissa. On vielä housujen pehmusteet lisättävissä avuksi, tai pitää laittaa toinen geelipäällyste päälle. Tai slicksimpi rengas.
Katsoin vierintävastuksia ja valitettavasti Bierman mittasi touring renkaita 2 Bar ja ylös ja maastorenkaita 1,7 Bar ja yli, muttei 2 Barilla. Suoraa verrattavuutta ei ole, mutta 55-559 Marathon Almotion maantiepyörien kisarenkaita haastavaa vierintävastusta alempia löytyy muutama maastorenkaista. Yhdessäkään niistä ei ole kovin kummoinen suoja sepeliä vastaan. Noin Wattin huonommin rullaava Continental Race King protection 622 koon mittausten mukaan taas on hyvin suojattu alta, ei niinkään kyljistä. Sen ongelmana on turhan väristävä nappulakorkeus, jos lisäpehmusteet eivät auta.
Almotion on slicksimpi, kuten Thunder Burt. Mikään rengas yksin ei ole ideaali kaupunkiin kesällä ja talvella, joten ajanen nykyrenkain ainakin sepelien siivoukseen asti. Sitten pitää katsoa, ovatko nappulat kuluneempia ja onko slicksin hankintatarvetta. Niitä vaihtoehtoja pitää tutkailla. Onkohan Kojakia isona 559 koossa, pitää setviä.
Vaikka ohjaustanko on niin leveä, että se rajaa polven sivulle viemisestä huolimatta kääntyvyyttä, pyörä on ketterin, jota olen kokeillut. Vakain miniminopeuksissa myös, mutta on leveärenkainenkin hieman lattanammalla muodolla kuin ainoa muu noin leveän luokan renkailla varustettu rengas, jolla olen ajanut. Big Apple.
Pysähtyy hyvin kivan kiihtyvyyden ja kevyen nousukyvyn ohella. Ei paha. Vaikka takana on vain seitsemän lehteä, on eri välitysten välillä mukavan pienet erot, joten ei tarvitse polkea kovaa joka välityksen pidentämisen yhteydessä. Kuten Streetmachinessa isoin renkain. Rajattu alhaalta tosi lyhyestä välityksestä alkava 22/32/42 eturataspakka tekee kiihdytyksestä ja mukavan nousunopeuden säädöstä helppoa, kun ei tarvitse kuluttaa ylimääräistä energiaa kevyeen kadenssiin pääsemiseen.
Kaupunkikäyttöön vauhdit riittävät 14-42 välityksellä ja en ole ehtinyt sillä ajaa vielä, kun pari välitystä lyhyemmällä menin jo niin lujaa, etten kovempaa uskaltanut mennä. Koska en ole GPS mittauksia tehnyt eri välityksin, joten epäilin, että ylinopeuksille menisi, jos pisintä välitystä olisin käyttänyt.
Matkanojakki ei tarvitse kilpapyörän 11-52 välitystä ja 25-32 on minun kunnollani liian pitkä välitys jyrkkiin mäkiin pitkillä lenkeillä. Pulssi nousee liikaa ja jalkoja rassataan liikaa maksimimatkan aikaansaamista ajatellen. Maasturin vaihteistolla ja painolla leveitä ja ohuita renkaita käyttävä nojakki kuullostaa hyvältä tällä kokemuksella. Leveä rengas siis 50-60 mm, eikä automaattisesti läski. Biermanin testeissä mitatuista läskeistä pienin vastus hänen testitavallaan noin 37 W per rengas ja alhaisilla paineilla maastorenkaista kisamallit hitu yli 20 W ja Race King Protection Watin pari enemmän. 29 km/h 42,5 kg renkaalla. Almotion noin 23 W. Almotion pääsee huippurullaukseen vasta 4-5 Barin paineilla. Ei kiitos. Almotionin pistosuoja lienee iskunvaimennusta heikentävä. Ei hyvä. Sikäli muu noin tai täys slick olisi parempi.
Yhtään kestävää iskuja vaimentavaa hyvin rullaavaa vähävärinäistä rengasta en ole rajallisella etsinnällä löytänyt. Aika ei ole riittänyt. Aina on mahdollista kuluttaa nappuloita, mutta sisäänajo ei ehkä ole terveellistä kädelle. Myös nappuloiden veistely saattaa rassata kättä ja riskinä on lipsahdus ja renkaan puhkeaminen.
