Ei mene kuin Strömsössä. Takakiekko tarvitsee rihtausta ja takajarrun oikean längen sivusijainnin säätöruuvin kärjen edestä on ulkokuoren muovi murtunut. Toisaalta ruuvin vaikutus näkyykin toisin kuin luulin, kun on sopivan jäykällä jarruvaijeri ja barrel adjuster. Puleerasin pökälettä, jos vaikka onnistuisin välttämään rihtauksen opiskelun ja kämmäämisen vaaran. Ei onnea. Vain alkuperäiseen löysyyteen jättämällä jarrutuksen, eli turvallisuutta vähentävän pienellä jarruttamisella löysällä pitkällä jarrukahvan liikkeellä ja käsin takajarrujen avaamisen lopun suorittaen voi välttää kiekon hipaisun oikean puolen jarrupalan etupäätyyn.
Kun v jarru on Shimanon tuotenimi ja pyörässä on Clarks jarru, oikea nimi on Cantilever ja yhden videon mukaan canteissa on jarrupalan päät useammin eri kohdassa. En ole katsonut vielä, onko jarrupalan vieressä kahta prikkaa, joissa on toisessa pyöreähkö ja toisessa koverat vastakappaleet, jotta voisi kääntää jarrupalaa rinnakkaiseksi jarrupinnan kanssa. Nyt on kahdessa akselissa vinossa. Pala osuu jarrupintaan kallellaan etupää ennen takapäätä.
Voisi lusmuta rihtauksesta hetken, jos jarrupalan saa käännettyä. Kaikkea ei ehdi kerralla, piti jatkaa ajoharjoittelua ja kokeilla isomman takarenkaan vaikutusta. Tietty laitoin Pergon väärin päin. Kun ei taida olla tarve vaihtaa jarrua, ei ole niin suuri tarve kääntää kiekkoa. Sitä ihmettelen, miksi pyörimussuunnan merkin pitää olla niin näkymätön, että hämärässä kellarissa on vaikeaa nähdä se? Monessa renkaassa. Päivän valo paljasti karun tilanteen. Karumpaa oli väsytetyn kropan kunto koeajolla.
Aloitin Pergolla 1,8 Barin paineella ja pomppi lähes kuin aiemmalla renkaalla. Pudotin painetta kesken ajon ja paremmalta tuntui. Otin kellarissa tuhauksen lisää pois. En ole mitannut painetta, mutta vieläkään ei Schwalben suositusta 15 % litistymästä ole silmämääräisesti tainnut tulla niin taakse nojaten kuin penkki mahdollistaa.
Lintsiä noustessa totesin jäykistäväni niskaa vielä enemmän kuin tasamaalla. Kun olin ajotauolla oppinut rentoutumaan paremmin, keskivartalo ei jännittänyt ja hallinta töyssyissä parantui. Luultavasti aivoille jäi enemmän aikaa käsitellä signaaleja ja huomasin niskatuen tarpeen. Ei ollut riittävän rentoa pään kannattelu niskalle sittenkään. Vielä pahempaa on sen syyn selviäminen, miksi on niin tarkkaa istua keskelle tai hallinta heikkenee äkkiä.
Selkänoja on niin kapea, että selkä muljuu kovaa polkiessa lukottomilla polkimilla ja vielä enemmän haittaa ylämäessä polkemista, kun ei ole lapaluille tukea, jota vasten voi työntää. Lapaa tukeva istuin estää sivuttaismuljuamisen ja luultavasti lisää hallittavuutta. Niin ainakin kävi Streetmachinella, kun lisäsin tuen lapaluille.
Tekemistä riittää ja jatkossa tulee ajamiseen stoppi viikoksi, kun olen henkilökuntana kahdessa isossa frisbeegolfkilpailussa. Jos käsi paranee, saatan ajaa tutustumaan kahteen neljästä radasta, joilla en ole käynyt. Kuvaajalle kisat ovat raskaammat kuin heittäjille, joten ähky tulisi, jos ajaisin viikon ajan eri radoille ja juoksisi radoilla ehtiäkseen parhaaseen kuvauspaikkaan pomppujen kuin jänö jokaisen heittäjän jokaisen heiton purkkiin saamiseksi. Ei riitä kunto, kun muutakin vapaaehtoistyötä joudun tekemään arjen pyörittämisen lisäksi.
Siten olisi kivaa, jos onnistuu rihtauksen lykkäys.