7.8
- Päivä
97km
Ajoaika 4h29 min
Liperi - Rääkkylä - Kiihtelysvaara - Pusikko
Pyhäiltana pakkailimme suurimman osan kamppeista kasaan ja kaatosateessa käytiin köyttämässä kinnerit peräkärryyn, kun kerran karhunkatselupaikkoihin on matkaa ja aikaa on viikko niin homma alkoi fuskaamalla 300 km... Liperiin siis.
Maanantaiaamu oli tutun harmaja sekä vetinen mutta säätieteilijät olivat itään luvanneet kuivaa, ei erityisen lämmintä eikä aurinkoista mutta ei sen väliä kun ei ihan tauotonta sadetta. Itään siis.
Eka pysähdys ennen Mikkeliä Otavalla, tutuhko konditorio työkeikoilta. Vanhempi setämies tuli esittelemään taulua jonka oli juuri maalannut. Säikähdin josko myyntimielessä mutta ei onneksi. Oli omakuva. Sen verran sulkeutunut olo, että ei oikein olisi jaksanut jutella mutta muutama pakollinen fraasi sentään. Sitkeä ja ylpeä kättensä töistä oli kun joka pöydän kiersi tuli vaan mieleen, että pari piirua sosiaalisempaan suuntaan pitää mielenlaatua kääntää kun kinnerillä starttaa, pakkososiaalisuutta on varmasti luvassa.
Ruokapaikkoja olin vakoillut etukäteen ja Varkaudessa sompailin intialaiseen ravintolaan, sen verran kylillä pyörittiin, että jäi vaikutelma sympaattisesta kylästä, pitää joku kesälomareissu piirtää tämän kaupungin kautta kulkevaksi.
Matkalla Liperiin rupesi mäet suurenemaan ja jokseenkin negatiivisellä mielellä olin kun mietin semmoisten sitkuttamisesta ylös. Positiivisesti ajatellen siellä oli useamman kilometrin vapaalaskuja ja 10% mäessä saisi kympin arvoiset vauhdit.
Liperissä pyörähdettiin ensin osuuskaupassa ja ruvettiin sitten pelaamaan Mangotetristä. Kolme kertaa sai kamat asetella kun jotain jäi aina ottamatta esiin ja sieltä perimmäisestä nurkastahan se aina löytyi muutes. Jos matkustelee kinnerillä ja säkkeihin tykkää tavaransa sulloa niin kannattaa ostaa erivärisiä. Värikoodattuna oikeat tavarat on helpompi löytää, mä ole värikoodannut jälkikäteen värillisellä jesarilla.
Matkaan lopulta päästiin ja pari kertaa sai hyppiä pois kun joku ihme hinkuttava ääni kuului, ensin epäilin pakkausta ja takarengasta ( joo, yksi räjäytetty fengas tällä tavoin) mutta se olikin jakkara joka ei yläpäästään ollut oikeassa lokosessaan, ilmankos tuntui, että istuin syvässä ja ketjupyörä hinkkasi penkin pohjaan.
Kun matkaan pääsi niin kylläpä kulki keposesti, ihan kuin ei kuormaa olisikaan. Myötätuuli siivitti matkaa eikä ennen Rääkkylää isoja mäkiä ollut lainkaan. Konevoiminkin pääsi kappaleen matkaa kun seilasimme lossilla.
Meno oli päällä ja pysähtyä ei malttanut kuin kuvan verran ja kerran juomaan. Mikä lie täkäinen fillarimerkki kun muutamaan kohtaan oli ripoteltu tuommoisia.
Kartan perusteella valittu reitti, että vähän vettä näkisi ajon lomassa, olihan sitä. Kokolailla ruovikkoisia rantoja tupsahti silmien eteen useamman kerran.
Rääkkylässä kurvasimme kylille. Meinattiin pullakahvit jossain mutta "keskustassa" ei näkynyt kuppilaa, isomman tien varressa olin mainoksen nähnyt ja 4h kahvilan pihaan poljimme vain lukeaksemme "suljettu" kylttiä. Jos olisi halunnut ajella 5 km hurumatkan niin jonkinlainen venesatama olisi näitäkin nautintoaineita tarjonnut mutta vaikka ilma oli kylmä (+14) niin maantie oli kuuma ja läksimme kohti seuraavaa kirkonkylää.
Kekkonen? Takatukka puuttuu? Kaljujen parturi? Nahkakiillottamo?
Joskus sellaista muistelen lukeneeni, että Rääkkylä olisi ollut eturivissä palveluita yksityistettäessä, ehkä muistan oikein kun tienvarressa oli Niemisen hautausmaa Mikähän heillä on mainoslauseena? Nyt mummot multiin halvalla ja syvään? myöhemmin illalla Kiihtelysvaaralla jäi taas vaikutelma, että viimeinen on jo sammuttanut valot ja hautuumaa on jäänyt metsän keskelle? Ehkä se on joku vanha versio? Olisi pitänyt pysähtyä ja käydä tutkimassa mutta tämäkin hyvä idea tuli mieleen muutaman minuutin viiveellä.
Noh, jossain vaiheessa poljentaa aatokset meni sitä rataa, että kyllä tämä kotiolot voittaa, sinänsä ihme kun nykyisin en tontilta haluisi poistua lainkaan, ainakaan lähimetsää kauemmaksi... onneksi näin päin, on tyytyväinen missä on ja pyöräloma on helppo kun ei tarvitse tehdä oikeastaan yhtään mitään, senkun lekottelee ja poljeksii menemään, eipä sillä, että tällä lomalla juuri kotonakaan mitään ole saanut aikaan
Katsottiin kartasta jotta sopivan matkan päässä oli uimaranta jossa saattaisi eväitä syödä. Pahus vaan, että ajelin ohi kun ranta ilmeisesti oli pienen hiekkatiepätkän päässä ja kun sain järven näkyviin niin tarjolla oli vain mökkitieliittymiä ja vähän liian pitkälle ajoin, että olisi viitsinyt kääntyä takaisin. Ne eväät sitten syötii paikassa missä oli mahdollisimman vähän idylistä ja bonuksena kylmä viima no pääsipähän nopeasti taas tienpäälle.
Hammaslahdelle pysähdyttiin tavaamaan karttaa ensimmäisessä liikenneympyrässä, näpsäkämpää kun autolla kun voi kurvata pyörätielle lukemaan. Ja Gulfille katsoimme tien. Sai ajella kilometrin kutostietä mikä oli juuri asfaltoitu = hyvä ajaa kun reunuksen rei'ittäjät ei olleet vielä käyneet piennarta pilaamassa.
Gulfilla vierähti tovi kun tarjosimma ruokaa myös kännyköille ja saipa samalla päivän surffausannoksen tyydytettyä. Sailalla alkoi jo lihaksissa tuntua niin katsottiin kartasta suurinpiirtein sovelias riippumispaikka ja poljeskeltiin vielä tunti, enpä itsekään kovaa olisi jaksanut mutta ajella olisi vielä tehnyt mieli vaikka mäet alkoi suurentua, ehkä sain positiivisesta vireestä kiinni kun ne ylämet ei harmittanut koska sitä seuraa yleensä heti mukava myötämäki.
Kun oli ennakkoon sovitulle tienpätkälle päästy niin hokasin kartassa laavun kuvan, vain 1,5 km metsään, onneksi tietä pitkin... tai milä lie kulku ura. Varikko kylttejä rupesi keskellä hakkuuaukeaa ilmestymään ja lopulta saavuimme johonkin mikä ilmeisesti on hevosseuran harjoituspätkä ravihevosille. Ei järin vilkkaassa käytössä, ei umpeenkasvanut mutta eipä tuolla kavionjälkiäkään näkynyt.
Laavusta ei ollut minkäänlaista osviittaa, ehkä se jossain on mutta meille passasi läheinen lammenrantakin. Ei oikein uimiseen kiva ranta niin Sailalla jäi uimatta, minä olisin jättänyt muutenkin, vaikka Mangossa on kivat +19 sisälämmöt niin heti kun tulee kopan ulkopuolelle tekee mieli vetäistä jotain pitkähihaista yllensä.
Järkevä aika lopettaa ajo. Sai virittää leirin valoisassa ja melkein evästääkin. Vedenkin vielä näki niin ei mennyt rantakaan hukkaan kun kinttupolkuja oli kerran reilu kilometrin sen takia ajellut.
Matossa laitoin tarinat alulle ja kun tuntui, että saattaisi uinahtaa niin laitoin puhelimen pois ja vissiin samantein se filmi katkesi.
Huomenna kartta lupaa mäkiä ja soraa. Jos halua Patvinsuolle yöksi niin päivämatkakaan ei lyhene.