Ensimmäistä kertaa Hki-Porvoo uudella pyörällä. Ajoaika oli muutaman minuutin vähemmän kuin aiemmin parhaimmillaan. Eiköhän siihen vaikuta monikin asia, kuten kesän runsaat ajokilometrit, uuden pyörän mukavuus ja uutuudenviehätys ja ylipäätään oli hyvä keli ja energiataso.
Työkaveri kehui kuinka hienoa on, että mä jaksan tehdä tällaista. Vaikka hänkin tykkää pyöräilystä, niin 10 km työmatka tuntuu paljolta polkea kovin usein. Tuossa matkalla ehdin sitten mutustella tämän asian ja tulin seuraavaan tulokseen. Kun mä lähden pyörällä töistä, mulla jää työmatka pois siltä iltapäivältä. Mä olen suoraan harrastuksessa, liikkumassa ja rentoutumassa. Mulla on yksinkertaisesti hauskaa. Mitä muuta sitä tarvitsee?
Uusiin ominaisuuksiin tuntuu tottuvan nopeasti. Vähän vielä meinaa mennä kurvit pitkäksi, kun Tetris meni samat kohdat paljon ketterämmin
Onneksi Hesan päässä ei ollut paljoa liikennettä, niin oli tilaa hupsistella. Tolkkistensuoralla piti rimputella kelloa rullaluistelijoille, ettei tullut kepakoista nekkuun. Oisko ollu Haikon kartanon asiakkaat vuokravälineillä, kun oli useampi horjuva ja huojuva sivakoija.
Kommentteja ei tällä kertaa tullut uusia, mutta kyllä mä sitten tykkään seurata ihmisten ilmeitä. Hienoa, kun saa vakavanaamaiset ihmiset puhkeamaan isoon hymyyn! 