Minä MIGillä, tai oikeastaan MAGilla, sillä minulla suojakaasuna on kustannussyistä pelkkä hiilidioksidi. Töissä hitsatuissa oli tietenkin seoskaasu Mison 25 tai -18.
Polkupyörän ohutseinäiset rakenteet täytyy hitsata kovin ohuella puikolla (1,6 mm), josta tulee paljon kuonaa metalliin ja valokaareen nähden. Liika kuona tahtoo tukahduttaa valokaaren, varsinkin jos virta on pieni, ja puikon kärki kovasti vapisee.
Ohutta puikkoa on, varsinkin pitkänä, vaikea pitää riittävän vakaana säilyttämään valokaari tasaisena. Hitsaaminen onnistuu, jos hitsattava aine on 1,5 mm tai yli. Pienemmän paksuuden vaatima pienempi virta ei tahdo riittää pitämään valokaarta ehjänä, varsinkaan emäksisellä OK48 puikoilla. Rutiilipuikko OK46 toimii vähän paremmin.
Ongelma on siinä, että matalan virran vaatima matala jännite ei kykene luomaan valokaarta yhtä nopeasti kuin suurempi virta. Valokaari palaa kyllä iloisesti sulan ja puikon välillä, mutta vapiseva puikon pää eksyy kovin helposti kylmän teräksen päälle. Kylmästä teräksestä ei niin helposti irtoakaan elektroneja ja kaari helposti sammuu syttyäkseen uudelleen, kun puikko heilahtaa kuuman sulan ylle. VIrta pätkii ja hitsiin tulee kuonasulkeumia. Vanhemmat hitsarit muistavat elektroniputket ja niiden hehkukatodit, joiden piti lämmetä, ennen kuin telkkarista tuli kuva ulos. Tässä tapauksessa hitsattava rauta toimii katodina.
Tärkeintä ohuella puikolla hitsaamisessa on tarkka puikon kärjen paikan ja asennon liikuttaminen. Muillakin menetelmillä tietysti sama juttu, mutta puikolla se on vaikeinta saada hallintaan. Tai no, onhan tuo paikan hallinta TIG tietysti vieläkin tarkempaa, mutta siinä ei valokaari pala ohuen langan päässä, vaan tukevan lyhyemmän kolvin päässä, eikä va valokaaren teho riipu ohuen rautalangan pään heilumisesta.