Historiaa
Olen pyöräilyt juniorina paljon, kouluun opiskelemaan, harjoituksiin, baariin jne. kesät ja talvet. Kotikaupungissa pyörällä pääsi 15min melkein kaikkialle, aika ihanteellinen paikka pyörälle. Mutta meilläpäin ei koskaan ollut nojapyörästä kuultukaan, saati sitten nähty, olen siis ollut perinteinen pystypyöräilijä. Pyöräily loppui käytännössä kuin seinään kun muutin pääkaupunkiseudulle 2000 luvun taitteessa, sinne se vanha ja uskollinen ratsu jäi ruostumaan isännän autotallin nurkkaan. Todennäköisesti se on vieläkin siellä, nuuka mies kun on ja ei hevillä mitään pois heitä. En ole koskaan oikein pohtinut miksi en ottanut pyörää mukaani, olihan se vanha ja kulunut mutta toimiva peli. Ehkä aikaisemmat käyntini pääkaupunki seudulla olivat vakuuttaneet minut joukkoliikenteen toimivuudesta ja kotikaupungissani se ei todellaan toiminut, ehkä olisi parempi sanoa että sitä ei oikein ollut (bussi tulee ruuhkatuntina kahdesti tunnissa, muuten kerran tunnissa ja loppuu melkein heti toimisto ajan jälkeen.)
Pyöräily harrastus virisi uudestaan kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt: urheilemaan ei oikein enää kerinnyt, ruoka maistui vanhaan malliin ja keskivartalo oli alkanut kasvaa (paljon). Jotain tarvitsi siis tehdä. Katselin karttaa ja laskeskelin että työpaikalle on noin 18km matka. Mietin että kyllä sen noin tunnissa ajaa ja se on suurin piirtein sama aika joka julkisillakin menee. Viikon pyörittelin asiaa mielessäni, ilmoitin asiasta vaimolle ja kauniina kesäpäivänä marssin pyöräkauppaan (enkä ollut mitenkään sen kummemmin asiaan valmistautunut). Onneksi löysin asiantuntevan myyjän, joka osasi opastaa minua ja pääsin koeajamaan pyörää parit mutkat kaupan pihalla. Koska kuntoa piti kohentaa ja painoa tiputtaa, joten noudatin vanhaa ohjettani: Osta tarpeeksi kallis niin et ilkeä olla käyttämättä. Noin 900€ siitä pulitin ja kohta neljä vuotta ollen ajellut. Kesällä neljä kertaa viikossa töihin ja takaisin (viidentenä päivänä pelataan pari tuntia potkupalloa joten silloin ei jaksa ajaa pyörällä kotiin ja saa saunassa jouda lonkeroa rauhassa), talvella 2-3 kertaa viikossa (säiden salliessa, tänä vuonna on ollut ankara talvi joten kerrat on hiukan tiukalla) ja ruokaa kärryn kanssa kaupasta. Autoa ei vieläkään ole, onneksi, sillä muuten keskivartalo edelleen kasvaisi.
Nojapyörään tutustuminen
Muutto pääkaupunki seudulle toi muutaman kerran näköpiirini nojapyörän, tämä siis ennen kuin hyötyliikuntani pyöräilyn merkeissä oli virinnyt. Ihmeellisen näköinen peli ajattelin ja insinöörin mieltä kutkutti muutama teknillinen seikka hetken aikaa mutta sinne se sitten unohtui. Kunnes vuoden 2008 kesällä, yhtenä tuulisena mutta aurinkoisena päivänä poljin vastatuuleen kotiin. Kiroilin taas tuulista säätä ja eiköhän kohta minusta mennyt ohi papparainen nojapyörällä, naama epäilyttävän suuressa virneessä. Mietiskelin että tuommoinenhan olisi näppärä pääkaupunkiseudun tuulisiin oloihin. Olin useammin kuin kerran vastatuuli syönyt miestä ja oli tullut mietittyä että tähän täytyy olla joku parempikin ratkaisu. Siinähän se sitten ohi sujahti se vastaus.
Olin kuitenkin pystypyörän vasta hankkinut, vasta yli vuoden vanha peli, joten ihan heti ei uutta raskinut ostaa. Vuoden päivät annoin asian olla mutta mietin mahdollisuutta nojapyörän hankkimiseen satunnaisesti. Kunnes keväällä 2009 aloin olemaan sitä mieltä että muutosta on saatava: Vastatuuli syö miestä, takapuolta särkee kun pystypyörällä polkee ja kämmeniä kivistää kun ei jaksa kunnolla joustaa kuopissa tai korokkeen ylityksissä. Rupesin tutustumaan nojapyörien tarjontaan oikein tosissani.
Tarjonnan määrä vai pitäisikö sanoa monipuolisuus, oli suorastaan häkellyttävä. Termiä ja mallia oli vaikka millä mitalla, perusmallia ei tuntunut olevan ja totutun kahden rankaan lisäksi joissakin on kolme, kaksi edessä tai kaksi takana tai jopa neljä rengasta. Hämmennys oli melkoinen mutta pienellä etsimisellä löysin tietoa mitä ihmettä tämä kaikki runsaus oikein tarkoittaa, Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nojapyörä) oli kohtuullisen selkeä selostus ja lopulta eksyin myös lowride sivuille ja forumille.
Valinta ja sen vaikeus
Hain siis helpotusta kolmeen asiaan: vastatuulen minimointiin, kipuihin takapuolessa ja kämmenissä. Mutta mikä olisi paras malli minulle? Mietin asiaa itsekseni ja paneuduin asiaan insinöörin tarmolla. Luin valmistajien sivuilta speksejä, katselin kuvia ja etsin netistä arvosteluita/kokemuksia. Lopulta päädyin nuijapäähän (Eli siis kaksi pyörää edessä ja yksi takana) merkistä ei ollut tietoakaan, jokin ICE:n tai HP Velotechnik:n malli näytti houkuttelevalta. Mietin että kolmipyöräisellä mallilla ei olisi pelkoa kaatumisesta, ei edes talvella. Tosin en ymmärrä mikä siinä kaatumisessa pelotti, kai se tuntemattomuus uudesta välineestä. Ei kaatuminen pystypyörällä koskaan ole pelottanut etukäteen, ei edes silloin kun lukkopolkimet ostin. Myös ajatus pysähtymisestä, esimerkiksi liikennevaloihin ja voisin pitää jalkani polkimilla viehätti mieltäni. Mutta sitten luin että kolmipyöräinen malli ei ole nopeampi tai mahdollisesti on hitaampi kuin pystypyörä. Mitään todisteita ei ole esittää suuntaan tai toiseen mutta niin kokeneemmat kaverit netissä väittivät ja perustelivat myös. Nälkä oli kasvanut tarjontaa tutkiessa ja tahdoin olla nopeampi kuin ennen.
Olin siis ymmälläni mitä tehdä, joten tartuin härkää sarvista, kirjoitin foorumille (http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.ph ... t=90#p7696) ja kysyin mielipidettä. Vastauksia tuli ja luin mielenkiinnolla paljon. Opin myös että Suomessa nojapyöriä myy ainakin kolme kauppiasta: http://www.sahkopyora.net, http://www.kolumbus.fi/vanderwoude/nojapyorat ja nojakki.fi. Enemmänkin saattaa olla mutta nämä ainakin löysin. Sähköpyörä on tuossa melkein kotimatkalla, joten kävin siellä kerran neuvoa kysymässä ja en saanut palvelua. Lähetin sitten postia Ronin Nojapyöriin ja sain palvelua. Savenmaa/nojakki.fi en koskaan ottanut yhteyttä. Jos ostaisin nojapyörän Ronilta, niin joutuisin hylkäämään kolmipyöräisen mallin koska hän ei niitä myy. Minua se ei enää harmittanut, koska mielessäni siinsi nopea ja matala malli. Keskustelin Ronin kanssa siitä mikä olisi paras malli minulle. Kiteytin tarpeeni näin: Ympärivuotiseen käyttöön työmatka ajoon taajamassa, 18km yhteen suuntaan. Roni suositteli jotain muuta kuin matalaa kilpuria (lowracer) ja asiaa mietittyäni totesin hänen olevan oikeassa. Matala kilpuri ei sovellu hyvin talvikäyttöön (tai pitäisi kai sanoa että parempiakin vaihtoehtoja on) ja näkyvyys kilpurista on rajoittunut.
Ron oli esitellyt minulle kaikki mallit joita hän myi ja kysyi mitä mallia tahtoisin päästä kokeilemaan. Tähän väliin on sanottava että Ronin toimisto Siilinjärvellä, joten en päässyt hänen luokseen kokeilemaan eri malleja. Suurin piirtein arvalla sanoin: Gaucho. No oli siinä sen verran ajatustakin takana että se on Nazcan uusin malli ja ajattelin että uusimpaan malliin on kaikki aikaisempien mallien kokemus tiivistynyt. Ron järjesti Gauchon koeajon Yurukin pyörällä, kiitos mahdollisuudesta. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ajamaan nojapyörällä 5.8.2009 ja parin harjoitus pyörähdyksen jälkeen sain ajaa noin 8km. Yuruki ajoi minun pyörääni ja minä hänen Gauchoa ja mikä elämys se olikaan.
Olin niin hermostunut että todennäköisesti en huomannut kaikkein parhaita asioita. Esimerkiksi en huomannut että ajoin melkein 50km/h alamäkeen, yurukin täytyi huomauttaa minua asiasta. Mutta ehkä kaiken helpointa on aloittaa alusta ja kertoma mitä huomasin. Lähtö: nojapyörää ei potkaista liikkeelle, niin kuin pystypyörää, vaan se polkaistaan polkimilla liikkeelle. Koska maahan ottava tukijalka on polvesta noin 90 asteen kulmassa, ei sillä saa voimaa aikaiseksi että pyörän saisi liikkeelle. Lähtö ei tuntunut vaikealta, vaan erilaiselta, koska en ollut lähtöä tällä tavalla tehnyt aikaisemmin, olin aluksi epävarma. Mutta harjoittelemalla oppii. Ohjaus: erilainen kuin pystypyörässä. Pystypyörässä nojaan ohjaustankoon enemmän tai vähemmän voimakkaasti, jolloin se tekee ohjauksesta raskasta ja hidasta (tiedän, näin ei saisi tehdä mutta niin se vain menee), vähän niin kuin täi tervassa. Nojapyörässä ohjaustankoon ei nojata ollenkaan vaan käsiä ainoastaan lepuutetaan tangolla, tällöin ohjaus on herkkää ja terävää. Muutos on vähän sama kuin olisi siirtynyt rekan/pakun ohjaimista urheiluauton ohjaimiin. Yllätys mutta mukava sellainen, varsinkin kun olin päässyt alun jännityksestä eroon, ohjaus tuntui hyvin luontevalta. Pyörällä polkemisesta/ajamisesta jäi mieleen suuri innostus, mitään tarkempaa kuvaa mielessä ei ole. Poljin myös muutamaan ylämäkeen joka tuntui hieman normaalia raskaammalta mutta mitään varmaa kokemusta on hankala sanoa koska ajoimme minulle ennestään tuntematonta reittiä.
Suurimmat huomioni tein kun koeajo loppui ja palasin ajamaan omalla pystypyörälläni. Ensimmäinen huomio tulin kun olin ajanut muutaman metrin ja mietin että onpas hirmuinen vastatuuli, pysähdyin tarkistamaan tilanteen ja totesin että eihän täällä tuule ollenkaan. Nojapyörässä tuulen vastus tuntuu todella minimaaliselta, ero pystypyörään on käsittämättömän suuri. Toinen huomio tuli pystypyörän korkeudesta, olin etukäteen merkinnyt tussilla paikan jossa normaalisti pidän satulaa, oli pakko pysähtyä uudestaan parin sadan metrin jälkeen tarkistamaan että satula oli oikealla korkeudella. Ajo omalla pyörällä tuntui olevan ihan liian korkealla, melkein pelotti olla niin korkealla, hassua mutta siltä se tuntui. Penkki, ai sitä ihanuutta nojapyörässä, paino jakautuu tasaisesti ja missään ei kivistä/satu. Paluu omaan satulaan ja kipujen paluu viimeisteli asian: oma nojapyörä on saatava.
Joten pitkällisen pohdinnan/määrittelyn jälkeen päädyin tilaamaan Nazcan Gauchon Ronin kautta, panin tilauksen sisään 27.1.2010. Tilasin nojapyörän näillä spekseillä:
3 x 9 top touring, vaihtaja Shimano Deore XT
Vanteet 2x26
ASS (Penkin päältä ohjaus) ei Aero
Vaihteenvalitsimet: twister
Etupakka: 52/42/30.
Etuhaarukka: Ei iskunvaimennusta
Penkki: Sport size L, Pehmuste: sport
Väri: Musta
Seisontatuki
Renkaat: Schwalbe Marathon Plus
Avid BB7 levyjarrut
Shimano napadynamo IQ Fly SensoPlus, LED rear
Koko komeus 2395€ mutta miksi juuri nuo yllä näkyvät osat?
• Tahdoin hyvät vaihteet ja pakan, olen nuoruudessani pihistellyt vaihteissa ja kärsinyt siitä, en aikonut toistaa virhettäni. Eivät huonoja muutkaan vaihtoehdot olleet mutta tässä en tahtonut pihistellä.
• 26’ vanteet, Yurukin pyörässä oli 24’ vanteet ja en löytänyt siitä mitään moitittavaa. Mutta 26’ vanteilla saa enemmän pelivaraa talviajoon. Pitempi vipuvarsi pystysuunnassa tarjoaa mahdollisuuden korjata lumen/sohjon aiheuttamia liirtoa, ainakin näin teoriassa. Myös ajajan pää nousee jonkin verran korkeammalle, joten näkee korkeampien esteiden yli (erilaiset pensaat ja lumivallit)
• ASS (Above Seat Steering eli penkin päältä ohjaus) ohjaus on kapein leveydeltään ja sopii mielestäni paremmin pääkaupunkiseudun ruuhkaisille ja joskus kapeille pyöräilyväylille.
• Gauhcossa on vakiona iskunvaimennus takarenkaassa, koeajon perusteella en nähnyt tarvetta vaimennuksella edessä. Ainakaan koeajossa satunnaiset epätasaisuudet ja korokkeiden ylitykset eivät häirinneet, katsotaan miten valinnan kanssa käy.
• Tahdoin myös renkaat joissa on pistosuojaus ja paremmat jarrut (käsittääkseni BB7 on paremmin säädettävät, säätöruuvit kummallekin jarrupalalle erikseen, kuin vakiona tulevat BB5).
• Viimeiseksi tuumailin valoja, ajan paljon myös pimeään vuodenaikaan ja olen ollut tyytymätön nykyiseen ratkaisuun pystypyörässäni, led lamppu tangossa ja kypärässä kiinni. Molemmat valot ovat paremmat kuin huomiovalot mutta ei niillä oikeasti mihinkään näe, joten tahdoin tällä kertaa oikean ajovalon huomiovalon sijaan. Mutta inhoan paristojen ostamista ja akkujen lataaminenkaan ei koskaan ole ollut minun vahvin puoleni.
Siispä kiinnostuin napadynamosta, kävin koeajamassa pystypyörää jossa on napadynamo ja en huomannut sitä missään. Joten päätin ottaa semmoisen pyörääni, jos en tykkää tai rupeaa vastustamaan liikaa sen voi aina myydä huuto.net:ssä pois. Ja netissä olevien kuvien mukaan IQ Fly SensoPlus valossa on huomattavasti enemmän valotehoa ja parempi keila kuin nykyisessä ratkaisussani.
Päiväkirjalle seuraa jatkoa sitten kun paketti on kotona ja on oikeasti jotain raportoitavaa. Ron veikkasi että tilaus olisi valmis lähettäväksi minulle viikon kymmenen tietämillä. Koska tämän on päiväkirja, pidän tämän ketjun lukittuna mutta kommentit ja palaute kyllä kiinnostaa. Joten palautteen voi pistää tänne: Ensimmäisen nojapyörän valinta: Palauteet