Ensimmäinen etuvetonojakkini

[kinneri]

Jossain sivuilla vilahti kuva etuvetoisesta kaksipyöräisestä, jonka innoittamana kokosi vanhoista romuista ensimmäisen etuvetoiseni.
Ohessa muutama kuva ensimmäisen koeajon jälkeen.
Enkä kaatunut kuin kerran, kun risteyksessä oli kiillottunutta jäätä. Onneksi ei putoa korkealta.
Vielä on vaihtamatta kammet 175mm:stä 145mm:iin.

[jori]

Onpa matala, vaan miksipä ei, kun on etuvetoinen, niin korkeuden voi päättää melko vapaasti.
Onhan noita etuvetonojakkeja nykyään runsaasitkin, kun kiertyväketjuisen lisäksi on noita ohjauksen mukana liikkuvalla kampikeskiöllä (MBB) tehtyjä pyöriä, pythonista lähtien. Takavetoinen taitaa nykyisin olla itse tehdyissä harvinaisempi kuin etuvetoinen.
Se kuva, jonka olet tainnut nähdä on varmaan ollut Vilijamin ensimmäinen "Papan Jopo". Kovin saman oloisia ainakin ovat etupäät molemmissa.
Hieno peli joka tapauksessa. Vilijamin Papan Jopohan oli kolmipyörä.

[jooseha]

Tyylikäs peli

Tuollaisesta sivuvetojarrusta, joka sulla on takana, saa palikat takavaihtajan vaijerin vetosuunnan kääntämiseksi. Lyhenisi vaijeri, ja kuori sekä poistuisi alakautta kiertävä mutka, johon vesi keräytyy.

Ehkä tuollaisella keskiö eturenkaan takana rakenteella voisi toteuttaa mbb-kinnerin kohtuu mielekkäästi. 406 eturengas taitaisi mahtua kääntymään katteen sisällä riittävästi

[PW]

Hieno peli, millanen ohjaustuntuma?

[kinneri]

Ohjaustuntuma on kamala, kun polkasee, niin meinaa stonga lähteä käsistä.
Jyrkässä ylämäessä oli paras taluttaa, kun kapea piennar kävi ahtaaksi autojen takia.
Onko kellään ideaa parantaa vakavuutta?
Tämä ei ole vielä valmis jokapäiväiseen ajoon, mutta kunhan kokeilin.

[kinneri]

Jori on oikeassa esikuvan suhteen, siellähän minä näin esimerkin.
Täytynee laittaa nastarengas eteen, kun otin neitsytmatkalla lipat jäisellä tiellä.
Vähän liian rankkaa eläkeläiselle harjoitella oudolla pyörällä liukkaalla pinnalla.
Onneksi olin jo melkein tienpinnassa, kun kaaduin.

[Vilijami]

Ohjaustuntuma on kamala, kun polkasee, niin meinaa stonga lähteä käsistä.
Jyrkässä ylämäessä oli paras taluttaa, kun kapea piennar kävi ahtaaksi autojen takia.
Onko kellään ideaa parantaa vakavuutta?
Tämä ei ole vielä valmis jokapäiväiseen ajoon, mutta kunhan kokeilin.

Mulla on tosiaan kokemusta tuollaisesta. Vakavuutta saa huomattavasti paremmaksi ajamalla ensin 1000km. Tangosta ei pidä yrittääkään puristaa lujasti. Sopivan hellä ote ja kilometrejä reilusti, niin lopulta onnistuu vaikka ylämäkeen polkea ilman käsiä, kun aivot oppii asettamaan jalan voimavektorin oikeaan suuntaan.
Itse pidän tuosta F'lowroller keulasta koska: kampikeskiön saa tarpeeksi alas, istumakorkeuden voi itse valita, ei pelkoa nokan kautta ympäri pyörähdyksestä ja hiekka narskuu vähemmän hampaissa kuin pythonilla.

[kinneri]

Ei auta kun harjoitella,
Minustakin tuossa pyörässä on jotain kiinnostavaa, ainakin yksinkertaisuus.

[jviirret]

Vartin pätkiä, muutaman kerran päivässä. Toimi mulla niin pythonin kuin yksipyöräisen kans paremmin kuin yksi pitkä harjoittelu.
Ja tosiaan, niinkuin viljami sanoi niin käsillä ei kannata kammeta vastaan, jalat voittaa ne kuitenkin. Tasainen paikka niin että voi rullailla kevyesti pyöritellen.

Jukka

[Jarcco]

Tämän tyyppinen nojapyörä tunnetaan nimellä Flowroller. Sellaisen rakennusohjeet löytyy niitä tarvitseville: https://docs.google.com/file/d/0Bz0R5qi ... edit?pli=1
OT: Flowrollerin tekijä näyttää viime aikoina puuhailleen nojamoottoripyörien parissa:
https://thekneeslider.com/homebuilt-rec ... ned-event/

[Vilijami]

Tämä alumiinipalikka on hieno oivallus. Helppo tehdäkin. Kopioin tämän johonkin tuleviin projekteihin.

[kinneri]

Tuo alumiinipalikka toimii samalla puristimena ohjaustangon kiinnitykseen.
Vaihdoin vaihdevaijerin kulkemaan yläkautta ja huomasin siinä samalla, että positron vaihtaja toimii vain, jos vaijeri (pianolanka) sekä vetää että työntää vaihteensiirtäjää.
Pilasin siis hyvän vaihtajan ja jouduin laittamaan halpisvaihtajan tilalle, jossa on jousipalautus.