Kottaraisesta Korppiin

[jori]

Painemuutoksia:

Nollakelissä 0,45 bar muuntui 12 asteen pakkasessa 0,35 bariksi.

Polkemisen kannalta 0,45 bar on selkeästi kevyempi polkea, eli pitkällä matkalla sen alle en juuri menisi. Kesällä täytyy testata tuleeko korkeammilla paineilla enää lisäetua.

Jos paine muuttuu noin paljon lämpötilan mukana, on sinulla renkaissasi ilman lisäksi jotain helposti nesteytyvää hiilivetyä tai sitten mittari näyttää väärin.

Jos renkaan tilavuus oletetaan vakioksi, saadaan laskemalla paineen ja lämpötilan suhteista (isocoorinen prosessi), että 0 asteessa 0,45 bar rengas on -12 asteen lämpötilassa 0,43 bar.

[Puusilmä]

Teoria hyvä - käytäntö parempi. Nyt 5 astetta plussaa ja takarenkaassa on 0,45 bar. Eturenkaassa 0,33 bar.

Renkaat voivat venyä aluksi, joten mitään absoluuttista totuutta ei tässä vaiheessa saada selville. Eturengas on varmasti vuotanut, kun paine oli laskenut.

Kuitenkin siis 0,1 bar nousu takarenkaassa -12 -> +5 välillä. Vastaa minusta muiden kokemuksia. Ja on onneksi sen verran pieni muutos, ettei aivan jatkuvasti tarvitse mittailla, yleensähän lämpötilan vaihtelu on luokkaa 5 astetta.

Ja käytännössä siis paineen laskun alle 0,4 bar huomaa vauhdin hyytymisenä, varsinkin tutussa alamäessä.

Nyt laitoin molempiin päihin 0,48 bar. Huomenna lähden katsastamaan Pohjois-Kallaveden kiertoa.

[jori]

Vaikea uskoa, että renkaat venyisivät jäähtyessään. Ilman seassa oleva osittain nesteytyvä hiilivety selittäisi kuitenkin ilmiön, kuten edellä jo ehdotin.

Renkaan kumimateriaali on butadieenia, joka voi sisältää vapaata butaania. Butaanin kiehumispiste on -1 asteen paikkeilla. Tämä voisi olla selitys tuolle ilmiölle. Butaania ei tarvita paljon. Sen molekyylipaino (‎C4H10) on 58 g/mol, joten reilun 20 litran renkaaseen tarvitaan 0,1 bar muutokseen vain noin 5 g butaania.

Lisävaikutuksen tekee myös ilmaa lämpimämpi rengas. Rengas lämpenee auringossa ja ajossa ulkoilmaa lämpimämmäksi. Tämä tuskin kuitenkaan riittää yksin selittämään paine-eroa ilman kaasuuntuvaa ja tiivistyvää kemikaalia renkaassa.

[Puusilmä]

Lokarin aisat rakennettu Bilteman osista. Eipä väpätä enää tiukassakaan paikassa.

Rakentelin polyeteenilevystä otsalevyn, ja hirtin otsalampun Garminin rannekellonpitimeen. Lamppu oli muuten hyvä, mutta kiinnitys otsapantaan oli hieman rimpula. Valokeila on liian leveä, jotta toimisi kypärän lipan ylä- tai alapuolella.

Jotenkin tuli tunne, että nuo silikoniset ”sivurivat” eivät ole kovin pitkäikäisiä, jos lamppua joutuu kiristämään muualle kuin ihmisen päähän. Lisäksi nuo lampun ympärille tulevat tiukat silikonirenkaat tekevät valon suunnan säätämisestä vaikeaa. Tarvitaan kaksi kättä, jotta lamppua saa lypsettyä ylös tai alaspäin. Kolmanneksi kapea otsalevy sallii valon hetkumisen suuntaan jos toiseenkin ellei ole pään yli menevää remmiä tukemassa.

http://www.acebeam.com/h30

https://buy.garmin.com/fi-FI/FI/p/11078

Pakko oli virittää lamppu, jos vaikka huominen polku venyy hämärän rajamaille.

[Puusilmä]

Taitavat suuret sankariteot jäädä tänään tekemättä. Yön aikana kehittyi kurkkukipu, liekö alkava flunssa? Korkeintaan pieni aurinkokruisailu ja illalla lampputesti.

[Puusilmä]

Aikamoinen kuntopyörä on kyseessä. Yritin ajella hiljaa tuon flunssaepäilyn vuoksi, mutta kotiin tullessa oli kyllä paita märkä. Käväisin Kuopion Länsirannantien mäen päällä ja ajoin takaisin. Siitä alkaa Pohjois-Kallaveden kierto. Tiet olivat märkiä, jäisiä ja loskaisia. Maantielle en lähtenyt. Alunperin ajattelin käyväni Suovun laavulla, mutta se olisi tarkoittanut matkan pidentymistä 25 km:sta 44 km:iin. Päätin ajella ilon kautta ja vähän vähemmän.

Pyörän säätöjä sain kohdilleen. Jakkaraa nostelin ja laskin muutaman millimetrin verran. Sitten pyöräytin tankoa 3 astetta siihen suuntaan, että kahvat nousivat aavistuksen ylemmäs. Pallit eivät puutuneet kertaakaan, mutta menomatkalla kädet olivat jatkuvasti hieman puutumaisillaan. Paluumatkalla säätöjen myötä käsien puutuminen loppui, paitsi aivan lopussa joku töyssy sai aikaan sen, että nytkin oikeassa kädessä vähän keskihermo sytkyttää. Tarkkaa on, mutta uskoisin kuitenkin voivani nyt ajaa pyörällä retkiajoa pidemmänkin matkan, kunhan vaihtelisin käsien asentoa sopivasti ja pitäisin riittävästä taukoja. Kaikissa aiemmissa pyörissä olen joutunut tarkkailemaan myös pallien puutumista, mutta nyt se on jostain syystä täysin loppunut. Aiemmin olen joutunut tasapainoilemaan kumpaa haluan kiduttaa enemmän palleja vai käsiä - siinä mielessä tilanne on nyt erinomainen.

Seuraavaksi speksit. Rengangaspaineet olivat nyt 0,45 bar edessä ja 0,44 bar takana. Ensikerralla kokeilen ehkä 0,6 bar paineita. Voin vain kuvitella miten kevyttä polkeminen on jahka sää sallii Kuukkelilla ajamisen.

Ylämäki meni kyllä jälleen suorastaan naurettavan mukavasti. On vaikea käsittää, miten hyvä Polen geometrialla on ajaa ylämäkeen? Ja ehkä ennenkaikkea täysin käsittämätöntä miksi? Polen poijat varmaan tietävät syyn. Norja - Here I Come!!!

[Puusilmä]

Pakko kehua SRAM Eagle vaihteistoa. Aivan loistavasti vaihtaa, kuin ajatus. Lisäksi välitykset ovat juuri sopivat, menee kumpaan suuntaan tahansa, niin aina löytyy juuri sopiva vaihde tarvittavaan kadenssiin nähden.

Minullahan on ollut Rohloff, Shimano 11 vaihteinen napa, Shimano 8 napa, Kuukkelissa on 2 edessä ja 9 pakka takana, ja lisäksi tietty joskus aikanaan oli 3 x 7 hybridissä ja HammerTruckissa oli jotain samanlaista. Mangossa oli myös joku hasardi-viritys. Nykyinen on kyllä paras.

Ja tietty parhaus liittyy myös siihen, että käytän ketjuvahaa. Ei tarvitse pestä ketjua, eikä pakkaa. Lumikaan ei tartu takapakkaan, kun se on käytänössä vahattu, eikä kanna hiekka-vesi-öljy-paskaa, johon lumi tarttuisi.

Eikä jarruissakaan ole mitään vikaa. SRAM Guidet näyttävät olevan. Aluksi ne soivat kuin hanhilauma tai vaskitorvet, mutta sitten löysin internetin ihmeellisestä maailmasta vinkin. Töräytykset johtuivat siitä, että jarrupaloista irtoaa materiaalia levyyn ja levy alkaa resonoimaan voimakkaassa jarrutuksessa. Ratkaisu oli jarruttaa varovasti pitkiä alamäkiä, jolloin "materiaali" leviää tasaisesti eikä levy enää resonoi. Ja hommahan yllättäin toimi juuri niinkuin luvattiin.

Toivottavasti huomenna sataa sen verran lunta, että viikonlopun 10 asteen luvatut pakkaset eivät jäädytä järveä liukkaaksi vaan hohkaisen pitäväksi nastattoman renkaan alle. Ja tietysti kantavaakin jään olisi hyvä olla. Flunssa alkaa vähitellen hellittää ja pörräily jäällä olisi mukavaa ajanvietettä viikonloppuna.

[Puusilmä]

Jäällä on vihdoinkin kantavaa kohvaa. Tosin nyt ei olisi läskiä tarvinnut. Tänään satoi 3-4 cm lunta liukkaan jään päälle, jolloin ilman nastojakin pärjäsi. Tosin varmaan ehkä olisi pärjännyt muutenkin. Huomenna pakastuu, ehkä lumi tarttuu yön aikana paremmin kiinni ja kävellenkin voisi jo liikkua.

Säätäminen jatkuu, hyvin pienillä säädöillä. Kallistin satulaa taaksepäin 1,5 kierroksen verran ruuveja säätämällä. Ja pyöräytin vielä ohjaustankoa toiset "3 astetta", nyt kahvat ovat aavistuksen ylävistoon. Siitä ehkä seurasi se, että en nojaa niin paljoa käsiin vaan kannan vartaloa selällä ja ainakin muutaman kilometrin aikana käsien puutumistaipumus hieman helpotti.

On erittäin ärsyttävää kun tasasella ei voi vain nojata tankoon, vaan pitää jatkuvasti siirrellä käsiä paikasta toiseen. Se estää lähes täysin aivottoman Zen etenemisen, kun on kokoajan jotain mietittävää sen sijaan, että voisi vajota täydelliseen polkemisen tyhjyyteen.

Pistin nämä tilaukseen. Iso plussa on edelleen, että pallit eivät puudu lainkaan! Täysin ennenkokematonta!!!

"Mene edeltä, kyllä se jää kantaa..." https://www.youtube.com/watch?v=b5CQyqxLjwc

[Puusilmä]

Menomatka:

Paluumatka:

Vähän flunssa vielä painaa, niin en lähtenyt kauemmas.

Ironista kylllä ei läskistä ole Kuopion jäillä juuri hyötyä. Lunta on vähän, se kovettuu tuulen vaikutuksesta, mutta ei kuitenkaan kanna. Eli koko 5 tuuman rengas pitää puskea läpi. Toisaalta, jos on enemmän lunta, niin sekään ei kanna ja sitten on otettava sukset.

Mutta sitten taas käytännössä on huomattava, että nopeus läskillä oli tänäänkin lähes 2 kertaa normaali hiihtonopeuteni retkivehkeillä ja ahkiolla.

Nyt siis oli tuulen kinostamaa lunta, jota tuuli oli kovettanut. Syvimmillään dyynit olivat harvakseltaan 10 cm, mutta keskimäärin vain 2-4 cm. Ja sitten aina välillä laikkuina liukasta jäätä. Kelkkauraa ajaessa pääsi hieman kevyemmin, kun ei tarvinnut puskea dyynien läpi.

Laiha pyörä nastoilla olisi ollut oikea väline tänään - ja varmaan koko loppukauden. Mutta tulihan Polettua, ja reisissä sen tuntee.

[Puusilmä]

Nyt ne tuli. Hyvältä vaikuttaa, jopa niin hyvältä, että jännittää. Olisi ennenkuulumatonta, jos omistaisin pystypyörän, jolla ajaessa ei mikään puutuisi!

Kuivatelkoon Korppi hetken sisällä, sitten ketjuihin vahaa ja illan pimeydessä pieni koeajo.

[Puusilmä]

Suuntasin jäälle, jossa oli varsin hankala ajokeli. Lumidyynit olivat sulaneet liukkaaksi peilijääksi, joka sekin ikäänkuin aaltoili. Tasaisilla pätkillä kuului aina ritinää, kun jäätyvä pintajää petti alta. En tiedä olisinko laihalla pyörällä uponnut jonnekin, mahdollisesti, sillä välillä Korpinkin nappula painui räpsähtäen jonnekin pintajäätä syvemmälle. Missään vaiheessa rengas ei uponnut. Sileiden jäälaikkujen välissä oli sitten aina jonkinlainen harjanne, joka kyllä kantoi, mutta saattoi väärin ajettuna heiman heilauttaa renkaita. Ja sitten tietysti jäätä olivat kuvioineet vanhat kelkan jäljet, hiihtojäljet ja mönkijöiden reitit.

Käytännössä mitään suurta ongelmaa ei ollut, oli vaan ajettava tasaisesti ja suoraan. Ja pysähdykset oli paras tehdä hieman röpelöisemmällä kohdalla, jotta liikkeelle lähtiessä ei sutivan takarenkaan vuoksi olisi kääntynyt kyljelleen.

Erittäin hyvä testi ergopulikoille. Ja hyvin ne testistä selvisivät. Tasaista ajoa hieman jännittäen ilman ylimääräisiä liikkeitä, kädet puristuneena tankoon samalla tavalla, samassa asennossa, kymmeniä minuutteja. Kyllähän ne sormet hieman puutuivat, mutta eivät pahasti. Normaalitilanteessa kädet tekevät kaikenlaista sen verran, että en usko maantiellä ongelmia tulevan.

Erittäin mukava oli ottaa tangosta kiinni. Pulikat ovat hyvin nihkeät ja nojatessa käsiin ei käsiä tarvinnut juuri puristaa. Tuntuu suorastaan hölmöltä, että olen vuosia ajanut Loop Barilla ilman näitä kahvoja.

Särkän maja on mukava paikka, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Matkaa on sen verran, ettei yleensä päiväretkellä ole aikaa. Yöreissuja ei tule tehtyä niin paljon kuin toivoisin. Toisaalta Etelä-Kallavedellä on laavuja kalamajojen lisäksi, jolloin voi nukkua oikeasti ulkona.

Keli oli ihan hyvä. Tosin tuuli yllättävän kovaa ja kova tuuli alkoi tuntumaan jo silmämunissakin. Johtui varmaan siitä, että pilkkopimeällä paluumatkalla piti herkeämättä tuijottaa edessä valokeilassa aukeavaa jäätä. Kuunsirppi valaisi hieman ja tähdet näkyivät komiasti, hieman harmitti kun ei ole nastoja Korpissa. Nastoilla ajettuna olisi maisemista voinut nauttia aivan eri tavalla.

Sykealueet ja nopeus heijastavat varovaista ajoa, mitään revittelyä ei uskaltanut jäällä lähteä tekemään. Loppumatkasta mäkisiä latuja ajaessa tuli hieman hurjasteltuakin.

[Puusilmä]

En ole vielä testannut mahtuuko kantapää pyörimään, toivottavasti. Laukut nimittäin istuvat tarakassa todella hyvin.

Lokari ei saisi olla enää yhtään lyhyempi - just sopiva. Makuualustana talvella kaksi Ridge-Rest Solaria korvaa yhden laadukkaan lämpimän ilmapatjan. Ovat 740 g kappale, eli hieman painavampia yhdessä kuin tuo laadukas ilmapatja. Mutta helppokäyttöisiä, eivätkä mene nuotiolla puhki.

Isolle miehelle 193 cm x 63 cm Large mallit.

Eihän nyt ole niin kylmä, että oikeasti tarvitsisin kahta patjaa, mutta tarkoitus onkin testata olisiko joskus mahdollista lähteä oikealle keskitalven retkelle pakkasten paukkuessa -25 asteessa. Toistaiseksi vastaus on kyllä. Minulla on riitävän lämmintä vaatetta ja varustetta, pyörä toimii pakkasessakin ja tavarat saa varmasti kyytiin.

Fillarilla kun lähden tänään, niin ajettavuuden mukaan voin valita kohteen. Kuopiossa on jääaikaan 20 km säteellä toistakymmentä laavua ja viitisen kalamajaa. Jos lähtisin suksilla tai jalan vaihtoehdot olisivat paljon vähäisemmät.

[Puusilmä]

Tulipa käytyä. Räntää sateli koko lauantaipäivän, joten lähtö vaan siirtyi. Mutta eipä se keli siitä parantunut. Ja Mars-aiheisen elokuvan päätyttyä onnellisesti lähdin matkaan omaa onneani koettelemaan.

Yön pimeydessä, mutta lumisen loskan peittämän vaalean jäänpinnan heijastamassa vähäisessä valossa, ajelin 15 km Tuomaansalon laavulle. Eihän sinne aivan niin pitkä matka toki ole, mutta kun jälleen eksyin hieman matkalla. Vastatuuli ja vaakatasossa kasvoille satanut räntä eivät helpottaneet navigointia.

Laavu on suojainen, mutta en silti ruvennut enää kello yhden jälkeen yöllä tekemään nuotiota makkaran paistoa varten räntäsateen pahentumista peläten. Avasin pähkinä-rusina -pussin iltapalaksi ja kävin nukkumaan. Uni tuli nopeasti. Ilma oli raikas ja nukuin hyvin aamuseitsemään.

Omat jälkeni pohjoisen suunnasta, minä käännyin etelään. Ajelin noin kolmen tunnin mittaisen lenkin kotiin. Keli oli loskaisen raskas, keskinopeus jäi alle 10 km/h ja kaloreita paloi silti 1500 kCal verran. Jännä nähdä, mikä on ajokunto kunhan Kuukkeli-kausi aukeaa? Odotukset ovat korkealla.

Kotia kohti!

Lokasuojat olivat tarpeen, mutta pitää varmaan vielä joku kumiläppä laittaa nykyisen jatkoksi. Onneksi kertynyt lumi ei vaikuttanut pyörän toimintaan, kun ei ole etuvaihtajaa pyörässä.

Kirkkaampia kelejä odotellessa!

[Puusilmä]

Kuutamoa pukkaa ja pikkupakkasta - eikun ajelulle. Samat kamat, mutta pikkukeitin mukaan, että saan muutaman pussin syötyä lauantaina. Lähtö iltapäivällä töiden jälkeen.

Ja mikä parasta - asialle on saatu Hallituksen hyväksyntä ja jopa suositus!

[Puusilmä]

Nyt vain yhdellä makuualustalla matkaan. Muuten melko sama setti, mutta lähinnä keitin, teetä, kuppi yms. keittiötarviketta ja pari pussiruokaa extraa. Vanhastaan hyväksi havaittua: Pakkaspuku iltaa varten, makuupussi, makkarapaketti, pähkinä-rusina-kuivahedelmä -pussi 175 g, selkään 2,7 l vettä, Jerven kesäeristeellä taukovaatteeksi, muutama työkalu varalta ja kokeeksi otin oikean kameran roikkumaan etutarakalle.

Liukkaan näköistä, taustalla Kuopion Saana valmistuu. Ensikesänä meilläkin on ulkoilmasaunoma-kylpylälaitos. Hankin kyllä kausikortin, jos sellaisia myyvät.

Ajelin suorinta tietä Pitkän Hakun laavulle, jolla en ole aiemmin käynytkään. Osoittautui, että sinne oli varsin äskettäin rakennettu massiivisesta hirrestä osin umpinainen laavu. Sijaintinsa puolesta hyvä idea, laavu nimittäin sijaitsee tuulisen ison selän laidalla kapean saaren harjanteen huipulla. Laavun takana on vielä vanha nuotiopaikkakin. Saari näytti hiekkapohjaiselta, joten voisin kuvitella kesällä, varsinkin itikka-aikaan, paikan olevan suosittu veneilijöiden keskuudessa.

Kuutamosta on vaikea ottaa kuvia kännykällä. Kokeilin minä "oikealla" kamerallakin, mutta ilman Tele-linssiä eivät nekään kuvat oikein onnistuneet. Tosin enemmän oli varmasti vikaa kuvaajassa. Jalusta olisi ollut poikaa.

Aamulla laavun oviaukosta aukeni kaunis maisema. Alunperin pelkäsin, että umpilaavussa nukkuessa menisi ulkona nukkumisen tunnelma pilalle, mutta kun nukuin poikittain niin maisema aukesi suoraan silmieni eteen.

Aamupalan keittelin Windburnerilla. Varsin pätevän oloinen peli pienten vesimäärien kuumentamiseen. Pitäisi testien mukaan keittää hyvin myös tuulessa, esim. Hobie retkellä voisin keitellä ruuat kajakissa istuen. Tekniikkahan on, että lämpö tulee polttimen verkosta säteilylämpönä, jolloin se ei karkaa tuulen mukana. Ja tietty tuo on myös varsin suljettu systeemi.

Korppi taas valmiin lähtöön. Taustalla näkyy avoin vanha nuotiopaikka. Yllättäin en päässytkään jäitä pitkin minnekkään. Kaaduin ensimmäiseen liukkaseen kohtaan, kun tuuli kellisti pyörän samantien kumoon. Onneksi mikään ei hajonnut, kellahdus tapahtui pyörälaukkujen varaan pehmeästi.

Katselin karttaa ja huomasin olevani lähellä vastarantaa. Olin unohtanut ottaa jääraudat mukaan, pakatessani niitä kyllä ajattelin, mutta sitten ne unohtuivat. Toisaalta ei olisi ollut kovin houkuttelevaa kävellä kotiin. Ja itseasiassa olin alunperinkin ajatellut palata teitä pitkin takaisin. Tosin Vehmersalmen ja Puutossalmen lossin kautta - ja nyt olin sieltä liian kaukana.

Taluttelin pyörää kohti rantaa, jonka muotoja mukaillen oli jäänyt jonkinainen pitävä lumikinos. Matka oli vain vajaan kilometrin verran, mutta varsin vaativa. Tuuli heitteli pyörää taluttavaa miestä mielensä mukaan, eikä minkäänlaisesta askelluksesta voinut puhua. Sipsuttelin jäällä karkeasta kohdasta seuraavaan ja toivoin, että puuska ei iske. Kaatumisesta ei ollut suurta pelkoa, sillä raskaan pyörän renkaat ja kävelijän jalat muodostivat kolmijalkaisen tuen. Rannan lähellä hyppäsin pyörän selkään ja aloin ajella kohti maantietä.

Uusi Jännevirran silta oli hieno, ja sinne nousu sujui miltei huomaamatta.

Kallan silloilla on tuulisuojattu taukopaikka - ja tässä vaiheessa se tuli jo tarpeeseen. Korppi kulki pehmeästi, mutta ilmeisen hitaasti jälkikäteen katsottuna. Keskinopeus jäi 13,2 km/h ajoajalta ja matkavauhti oli 9,9 km/h. Korppi on siitä jännä pyörä, että ajaminen on hauskaa joka polkaisulla ja matka tuntuu joutuvan, mutta ei sitten näköjään joudukaan.

Paineet olivat edessä 0,53 ja takana 0,58. Tänään laitoin 1,1 bar kumpaankin päähän kevään kunniaksi. Testailen jossain vaiheessa alamäessä rullailua painetta vähentäen, saan selville missä kohtaa vauhti putoaa selkeästi. Työmatkallani on mäki, jossa Kottarainen saavutti aina 42 km/h nopeuden. Nyt muuten jäi Korpin maksimi alamäessä alle 38,2 km/h, vaikka poljinkin kohtuullisesti lisävauhtia, toki liikoja ponnistelematta.

Korpin maantieura on virallisesti avattu. Kaloreja kului 1750 kCal.

Tuuli oli juuri sopivasti tyyntymässä, kun illalla lähdin. Jos olisi tuullut tuolloin olisi retki jäänyt tekemättä, tai oikeammin sanottuna olisin pysynyt maalla. Osa paluumatkan raskautta oli voimakas vastatuuli, joka pahimmillaan pudotti vauhdin ylämäessä miltei nollaan.

Ensikevääksi pitää kyllä jonkinlainen nastarengasratkaisu kehittää. Joko ostan Johnny 5.0" renkaat ja kärsin muutaman sentin maavaran menetyksestä. Tai sitten hankin toiset kiekot 29"+ renkaille, ja niihin 3 tuuman kesäkumit retkiajoon ja talvikumit nastoilla kevätkauden jääajelua varten. Tämän talven jääsesonki alkaa olla taputeltu, kun töissäkin pitää käydä. Ja täksi vuodeksi ei ole enää varaa investoida pyöränosiin runsasta tonnia, joka laadukkaisiin kiekkohin ja kumeihin kuluisi.