Kattokaa mun threadi jossa värkkään hiilikuituiseen poljinpalkkiin kiinni "direct mount" etuvaihtajaa.
Itse olin kans jättämässä sitä pois kun syksyllä ajelin pelkästään isolla lehdellä. Mutta ajatukset on talven myötä muuttuneet. Vaihtajan haarukka helpottaa pitämään ketjun (valitulla) lehdellä vaikka ajelee möykkyisellä tieosuudella (=mukulakivetyt pitkät suojatiet esim) ja kaupan tekijäisinä saa 2-4 pienempää lisävaihdetta ylämäkiin.
Painoa tulee lisää mutta tämä suoraan runkoon kiinnitettävä malli pysyy alumiinilevyn palasta taitetussa kolmiossa joka ei palkissa kiinteänänä painaa montaa kymmentä grammaa, siis ilman etuvaihtajaa. Jos tulee tarpeen säästää painossa.
Kiinnitys epoksiliimalla, perään mustaa maalia ja päälle joko lakka tai laminointiepoksi, siis tuohon Al-kolmioon.
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Jossain vaiheessa meinasin jo ostaa tuollaisen keskiöön kiinnittyvän vaihtajan, vaan aloin epäillä. Jos kammet ja keskiö ovat vähän eri mitoitusta, ei vaihtaja osu sivusuuntaan kohdalleen.
Ja pelivaraa hammasrattaiden koolle on vähemmän, koska vaihtaja on kiinteästi tietyssä kohdassa.
Sakarin ja Nojanallen näkemykset allekirjoitan, vaan vielä ei ole saanut sitä putkea puomin päälle. Ei ole itsellä hitsausvehkeitä, mutta kyllä se oikean vaihtajan laittaminen on tapetilla kunhan ehtii.
Nyt tarkoituksena olisi saada ensin tolkku millaisen rataskoot minulle ovat sopivat, ja sen jälkeen ehkä tehdä moisen koon ovaalit rattaat. Sitten voikin alkaa sommitella vaihtajaa. Eli jos nyt katsoo taaksepäin miten minun pyöräprojektini on edennyt, niin oikein hyvällä tuurilla vaihtaja voisi olla loppukesästä 2012 paikallaan.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Eikai etuvaihtaja olis niin kallis investointi? Toki toimiihan tuo ilmankin..
Itse vaihtajan saa uutenakin 12e + 10e vipuun ja vaijeri ja putki sille niin 10e lisää eli hurjat 32e + mahdolliset toimituskulut.
Ei luulis olevan rahasta kiinni.
Alkaa olla ohjaustanko niin täynnä härpäkkeitä, ettei mahdu enää vipuja ja mun käytössä ei oikeestaan tarvi kun on navassa kolme vaihdetta niin sillä saa nopeasti pykälän kevennettyä ja nykyään vaihto käy sen verran joutusasti varpaalla ettei keskittyminen montaa sekunttia herpaannu, keskellä mäkeä vaihtamista pitäs ruveta kokeilemaan miten se onnistuu, tähän saakka on ennakoitu tai sitten ruhjottu voimalla... Mulla toi on nykyään vähän alue vaihde tyylinenkin, eli taajamassa pienempi ratas ja kun kunnon alamäki alkaa tai maantietaival niin sitten varpaalla isompaa.
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Ei alkuunkaan, vaan painosta ja siitä, kuinka kokemus koneen ja ihmisen suhteesta syvenee, kun molemmat palvelevat toisiaan.
Komppaan Joria tässä suhteessa. Tuo koneen ja ihmisen suhde jotenkin konkretisoituu, jos ajaa esim. rättisitikalla!
Eturattaiston vaihtaminen jalalla on siinä suhteessa puolustettavissa, että mielestäni etuvaihtajan saattaminen virheettömään toimintakuntoon on vaikein vaihe nojapyörän kasaamisessa.
SH14:ssa olen etuvaihtajan asentanut ilman hitsausta näin:
Sakari
Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason
/quote]
Milläs hiluilla tuo vaihtajan kiinnitysputki on kiinni?
Liitoskohtaan olen tehnyt 2 mm:n Al-levystä sovitteen, joka on pulteilla kiinni runkoputkessa.
Saisiko tarkempaa kuvaa?
Hyvä, kun kysyit! Muistin nimittäin asian väärin!
Ei siinä olekaan erillistä sovitetta vaan 25 x 1,5 mm:n alumiinisen kiinnitysputken alapää on muotoiltu siten, että sen on voinut 6 mm:n pulteilla kiinnittää runkoputkeen. Pultteja varten on tehty reijät ja kierteet runkoputkeen. Yllä oleva kuva oli vanhemmasta versiosta, jossa oli sovite.
Liitteet
22062011 Etuvaihtajan kiinnitys.jpg (110.44 KiB) Katsottu 5357 kertaa
Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Toi isomman rattaan vieressä oleva lahjesuoja auttaa siihen hyvin ettei ketju mene ihan helposti yli vaan jää kallelleen ja on helppo siitä tuupata koloonsa vaikka nilkalla.
Nyt on kesän aikana harjoitellut, ja tullut tulokseen, että kyllä se lahjesuoja on aivan pakollinen, muuten ylöspäin vaihtaminen on liian mahdotonta.
No, tarkoituksena olisi luopua jollakin aikavälillä dualdrivestä, joten kyllä se oikea vaitajakin tulee.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Kun kengissä on talvipäälliset niin isommalle rattaalle varpaalla vaihtaminen on paljon hankalampaa, ei ole samanlaista tuntoa ja liukaskin päällinen on, vaatii paljon enemmän keskittymistä... Samoin 10-ketju kapeampana ei loksahda koloonsa yhtä helposti. Pienemmälle vaihtamisessa ei ole ropleemaa, pieni tönäisy kengänsyrjällä riittää.
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Kuulostaa radikaalilta, en oikein osaa kuvitella miten se tapahtuu. Kerro lisää. Pitääkö jalka irrottaa polkimesta? Jos on lukkopoljin, kuten minulla, tuntuisi että vastamäessä ehtisi menettää vauhtia, mutta toki voi ennakoida. Kiinnostava ajatus.
Alaspäin vaihtaminen onnistuu harjoittelun jälkeen polkemista lopettamatta. Kääntää vaan oikeaa jalkaa polkaistessa siten että kantapää tuuppaa ketjun pienemmälle rattaalle.
Isommalle vaihtamista varten pitää jompi kumpi jalka irrottaa polkimesta. Itse olen käyttänyt vasemman jalan kantapäätä tähän.
Ja lukkopolkimet on käytössä täälläkin.
ja mun käytössä ei oikeestaan tarvi kun on navassa kolme vaihdetta niin sillä saa nopeasti pykälän kevennettyä ja nykyään vaihto käy sen verran joutusasti varpaalla ettei keskittyminen montaa sekunttia herpaannu, keskellä mäkeä vaihtamista pitäs ruveta kokeilemaan miten se onnistuu, tähän saakka on ennakoitu tai sitten ruhjottu voimalla... Mulla toi on nykyään vähän alue vaihde tyylinenkin, eli taajamassa pienempi ratas ja kun kunnon alamäki alkaa tai maantietaival niin sitten varpaalla isompaa.
