Ajelin kaupunkialueella niitä näitä ja kävin mm:ssa Lidlissä ostamassa Albatrossi-retken pähkinät ja Motonetistä soittokellon Kuukkeliin. Olin järkyttynyt kun huomasin ajaneeni yli 35 km.
Työpaikan ylämäkikin meni, mutta kyllä suti kuivalla asvaltillakin tuossa pienessä nykyssä alkupässä.
Minimikorkeus on 87 m ja maksimikorkeus 148 m, joten nousua on 61 m. Matkaa Google Mapsista mitattuna 670 m. Joten nousu lienee 9,1 % koko matkalle jaettuna. Oli kyllä aikamoista puuskutusta ylämäen lopussa. Mutta onneksi työpaikka on loivemman mäen puolivälissä. Tuon alkupään nykyn jälkeen on tasamaata 130 m.
Sen verran pani puuskuttamaan, että en lähtenyt tällä kertaa yrittämään Puijon mäkeä ylös. Sitä varten pitää olla paremmassa vireessä, kunnon nousun varaan ei voi laskea.
Vaihteisto toimi, mutta olisihan se kiva olla vähän pienempiä vaihteita ja vähän isompia vaihteita. Lisäksi kun edessä oli pienempi ratas käytössä, niin ajoittain taakse kun laittoi pienemmän, ketju kiilautui kahden rattaan väliin. Jos Kuukkeli kestää tämän kesän ajot, niin harkitsen vakavasti Rohloffia. Silloin saisin optimaalisen ketjulinjan ja maksimaaliset välitykset.
Kuukkeli vaan oli aika kovilla. Varsinkin näin keväisin on erillaisia routaröykkyjä kevyen liikenteen väylillä, ja niitä ei aina näe etukäteen. Jousittamattomalla eturenkaalla kun täräyttää 3 cm kyhmyyn 40 km/h, niin kyllä on pyörä kovilla. Saas nähä miten käy!
Toivottavasti Kuukkeli on paremmin tehty kuin alumiininen Jopo!