Kun katsoo vaneriosien syvyyttä, ei puutu kuin terävähkö etu- ja takareuna ja muistuttaisi vieläkin enemmän tt pyörääni. Aeroetuja, joten funktionaalinen design, eli pakko kunnioittaa ulkonäköä. Esitän käytännön etujen vuoksi eriävän ulkonäkömakupäätelmän.
Ei ollut ennen tullut mieleen puutikku(nomen est omen toivottavasti ei)nojapyörän mahdollisuus. Riittäisiköhän sellaisen rakentamiseen työkalut, jos luovuttajapyörästä saisi hitsatut osat, eli ei tarvitse hitsausvälineitä? Hmm nyt kutittelee.
Miten painavia ja löysiä puunojakeista tulee sekä kuinka paksu tikun palkin pitää olla kestääkseen? Kuinka lötkö pyörästä tulee, kestääkö 650 W polkutehon? Minulle tien epätasaisuuksia taipumalla vaimentava runko on plussaa ennen katkeamista tai muodon muuttumista.
Tikkupyörä on toki laiska versio, saahan puuhun muotoiluakin ainakin vaneria kastelemalla ja taivuttaen. Vähemmän suunnittelukompromisseja hehe 