Trek r200 kirjoitti:
...
No saanko minä sitten tuohon perustuen kommentoida vastaantulevien vaatetusta?
...
Montako vuotta olet nojaillut? Kuten aiemmin kerroin alussa typerätkin huudahtukset nauratti, eli ajassa laskien kaksi vuotta. Sitten niihin vain kyllästyi, tiedäthän aina sama ja ennalta arvattava vitsi, 98% kommentoinnista oli/on, kato ku hassu pyörä, tai sitten, varo ettet nukahda kun noin makuulla ajat, hah hah hah kun hauskaa, en kuullutkaan kuin kolmannensadantoisen kerran.
...
Jos minulta lupaa kysyt, niin saat 
. Olen huomannut eräissä tilanteissa vastaantulevien vaatetuksen ja olemuksen hyväntahtoisen kommentoinnin herättäneen yllättävän positiivisia tunteita kohteessaan.
Nojailun aloitin 1990-luvun loppupuoliskolla, ja ihmisten käyttäytymisen tarkkailun 1945.
Tylsilläkin kommenteilla ja tavoilla on inhimillisessa yhteistoiminnassa tärkeä funktionsa. Hayakawa kirjassaan 'Ajattelun ja toiminnan kieli' kertoo esimerkin (vapaasti muistelen) :
Pyöräilijä on USA:n maaseudulla tien varressa paikkaamassa kumiaan. Paikalle tallustelee maalaisukko, joka kysyy ensi töikseen: "Puhkesiko kumi?"
Ajatteleeko paikkaaja, että onpa typerä ukko, kun ei tajua, että en kai minä kumia paikkaisi, jos se ei olisi puhjennut? (ja vastaa äkäisesti "Oletko aivan idiootti?" tai jatka vain hiljaa paikkaamistaan).
Vai ajatteleeko paikkaaja, että typerältä tuntuvan fraasin takana on viesti: " Hei sinä, jolta on kumi puhjennut. En ole sinulle uhka tai kiusa, vaan pyrin suhtautumaan ystävällisesti sinuun tuossa tilanteessasi. Oletkohan sinä minulle jotain vaarallista vai ystävällistä, sano jotain, mitä tahansa?"
Jos tahtoo kritisoida näitä jopa eläinten käyttäytymisessä havaittavia perinteitä, voisi aloittaa vaikka tervehdysten poisjättämisellä ja katsoa mitä tapahtuu. ("Minua ärsyttää, kun ihmiset sanovat ' hyvää päivää' tai 'hei'. Aluksi sellainen tuntui kivalta, mutta sitten alkoi harmittaa typerä 'hyvää päivää' -sanominen: eihän se päivä siitä miksikään muutu, vaikka kuinka hokisi samaa tuhansia kertoja kuultua fraasia.")
Nojailija on ensi kertoja nähtynä yllättävä ja huolestuttava olio, jonka katsoja tahtoo luokitella mielessään ystävä/vihollinen kategorioita muistuttavasti (hyvä asia -- huolestuttava asia) . Se on kuin vitsi, josta ensin ihmetellään, mistä on kysymys, ja kun oivalletaan, että ihan hauska tilannehan siinä onkin, niin helpotus purkautuu vitsin tapaan iloisena olona. Iloista oloa ihminen purkaa mitä erilaisimmilla tavoilla sanoista eleisiin ja ilmeisiin.
Antaisin ihmisten iloita kunkin ihan omalla tavallaan vaikka apinasuodatin -sanoilla kuten Pastori tekee. Tai sanoa "hyvää päivää", "moi", "mitäs sinä", "hmtph" jne.
Yleensä ei voi muuttaa useimpia maailman ihmisiä, mutta omia asenteitaan voi.
Mutta saapi ihmisistä ärsyyntyäkin ja sitä ympäriinsä näyttää. Stressitilanteessa niin käy ilman juhlavaa päätöstäkin. Murjottaja tai äyskijä kyllä saa sitten vastaansa samaa asennetta.
Suosittelen tuota Hayakawan kirjaa. Se muutti oman suhtautumiseni kieleen täysin.
