Lähdettiin kahden päivän reissulle Nuuksioon Espoon maita koluamaan 25-27.3.2010
Vaimo koitti päästä eroon Rivatril-lääkkeestä ja se onnistui lopulta mutta huonosti. Kurkkukipu, unettomuus, ahdistus sekä pala kurkussa. Oli pakko tehdä jotakin. Olimme käyneet kiropraktikolla ja sen tuoma apu auttoi meitä eteenpäin.
Joten kehitin "erämiehenä" suunnitelman reissusta lähialueelle. Löysin Nuuksion kaverin kehujen perusteella. Tiet olivat sulaa ja matka voisi olla mahdollinen.
Lähdimme 12.00 tienoolla Torstaina 25.3.2010 liikkelle. Meillä oli lähes kaikki tarvittava, paitsi rinkka sekä trangia (löpökäyttöinen). Joten, päätimme kipaista samalla matkalla ostamassa puuttuvat tarvikkeet. Erätukku kutsui ja myyjät olivat avuliaita. Toki vieressä olisi ollut varusteleka, mutta tarvitsin rinkkaa. Varustelekasta niitä ei löydy. Päiväreppuja kylläkin, ja isoja.
Rinkan ja Trangian tultua kyytiin mukaan oli peräkärryissä vedettävää lähes 70 kiloa. Olen usein kertonut vetäväni vastaavia kuormia, mutta nyt oli myös vaimo mukana. Vaimolla oli voimat lähes lopussa tapeltuaan 1.1 - 25.3 ajan unettomuudesta, kurkkukivuista ja muista oireista. Silti vaimo löysi voimaa olotilastaan huolimatta.
Mukana:
Vaimo
GGG Tandem "Fatty Limousine" (kulkupelimme)
Turva Sukkula (kärrynä)
Teltta
Makuualustat molemmille
Vaimolle jenkkiarmeijan makuupussi (pakkaskestävyys -25) (iso kuin mikä ja painava)
Oma Häglöfs makuupussi (pakkaskestävyys -12)
Trangia + löpöä sille 1 litra (ylimitoitettu oli pakko ostaa)
Vaatteita vaimolle
Omat eräkuteeni
Kaljaa (2 litraa isoja karhuja)
Työkaluja + ketjurasvoja, mutta ei paikkausvälineitä
Ruokaa sopivasti
Suklaata ja muuta energiaa tuovia patukoita
Kaffeeta
Vettä 5 Litraa (paikalta sai vettä, mutta oletin sen olevan talvella suljettu... Ei ollut)
Olin suunnitellut matkan tarkasti Helsigin Maunulasta Nuuksioon. Kilometrejä tulisi 33 - 35. Minulla oli vain reittisuunnitelma mitä tietä ajettaisiin, sekä nuuksionpään Mustalammesta tarkempi kartta. navigaattorini unohtui kotiin, vaikka sen piti tulla mukaan. Matka kesti noin 45 minuuttia Maunulasta Konalaan. Tandemiyhdistelmä kulki hienosti ja keräsi melkoisesti katseita Erätukkuun tullessamme. Sieltä ostimme puuttuvat tuotteet (rinkka & trangia) ja pakkasimme tavarat taas uudellen rinkkaan ja pyöräilyreppuuni (päiväreppu)
Lähdimme liikkeelle ja aurinko paistoi osittain pilvisellä taivaalla. Nyt oli painoa tullut lisää muutaman kiloa. Vettä + löpöä trangiaan ostettaisiin kauampaa. Ajoimme Konalantietä kohti Pitäjänmäkeä. Pitäjämäeltä lähes Kiloon asti on alamäkeä.. NOh ainakin Leppävaaraan asti , joten huhkaisin vaimolle että tässä voi lepäillä. Alamäki kulutti ihanasti jarrupaloja edestä, eikä minulla ollut varapaloja. Takajarru onneksi on levyjarru, mekaaninen mutta levyjarru kumminkin. Leppävaaran kohdalla kävin ostamassa 5 Litraa vettä, sekä telkkarissakin mainostettuja Gainomaxeja 4 kappaletta. Gainomaxit- ja patukat söimme heti kaupan edustalla ja palautti energiaa luvatusti
Jatkoimme matkaa. Nyt painoa oli tullut jo huomattava lisäys ja tarvitsin käyttää alimpia vaihteita, jotta laitos liikahtaisi. Ajoimme pitkin 110-tietä (vanha Turuntie ?) ohi Kilon risteyksen. Jossain vaiheessa tuli Neste-asema vastaan ja runttasimme yhdistelmämme sinne. Taas tuli ihmetteleviä katseita, varsinkin farkkuautoilijoilta. Käväsin hakemassa trangiaan löpöä, mutta heti tiskillä myyjä ei ollut kuullutkaan moisista trangioista. kysyin, että polttonestettä varmaan teillä on... Ja sitten myyjä löysi aivojensa kopukoista puhuttavan tälläisestä keittovehkeestä. Näin sain Marinolia litran ja pistin sen kärryymme. Taas tuli yhtäkkiä yksi kilo lisää ja eikun menoksi.
Matkaa oli taitettu tässä vaiheessa 2 - 2.5 tuntia pysähdykset mukaanlukien. Varma en asiasta ole, mutta on vahva fiilinki asiasta. Pääsimme jonkin ajan kulttua Kehä-III:n silta-kompleksin kohdalle, josta tiesin meidän olevan oikealla tiellä. Käännyimme nuuksioon johtavalle tielle. Tietä ajoimme taas noin 40 minuuttia ja löysin Nuuksioon-alueen kehoittavan kyltin. Olin haltioissani ja pistin pienen paussin. Tottakai olimme pitäneet pausseja aina kun huomasin vaimon niin haluavan Ajoimme Nuuksioon päin. Tätä tietä jonkin matkaa ajettuamme törmäsin aivan hillitömiin mäkiin.. Nämä.... mäet pistivät meidät hiljaiseksi. Jouduin minäkin taipumaan moisien mäkien edessä. Ja olihan meillä kyllä painoakin mukana
Tämä ylämäki-alamäki-leikki kesti meiltä ajaa noin tunnin (8 kilometriä jatkuvia kovia nousuja ja laskuja). Mäen ollessa liian jyrkkä, lähdimme kävelemään mäkeä. Ja ensimmäistä kertaa raahatessani tuota yhdistelmää huomasin tavaran painon. Ajaessa sitä ei niin huomaa, mutta jalkaisin..... Se oli jotain käsittämätöntä. Noh... Kun vaimo rupesi valittamaan todellista väsymystä, sekä että nukuttaa niin totesin jo silloin että reissuni toimii. Vaimoa nukutti.. Olin tyytyväinen..
Sitten se tapahtui erään alamäen kohdalla... Nuuksionpää + Mustajärven leirialue häämöttäisi lähellä. Käännyimme hiekkatielle ja ajoimme sitä pitkin 2 km joka kartan mukaan sitä olikin. Hiekkatielläkin jouduimme välillä kävelijöiksi ja viimoisen mäjen kohdalla en meinannut saada yhdistelmää raahattua mäenpäälle. Pinnistin viimeiset sisuni kehiin ja sehän nousi sieltä. Olin itsekin jo puhki johtuen talvirenkaista sekä osittain mössöisestä hiekkatiestä. Tiesin, että kohta ollaan perillä. Saavuimme parkkialueelle ja pysäköin yhdistelmän lähelle reitin alkupäätä. Kehoitin vaimoa vaihtamaan kuteet. Vaimolla rupesi olemaan pieni paniikki, kun käsitti meidän olevan keskellä metsää.. Ei missään.. Mitä jos meille tapahtuisi jotain. Kerroin kokoajan, että puhelimet on mukana ja lohduttelin. Vaihdoimme ajovaatteet, jotka olivat likomärkiä. Johtuen siitä syystä, ettei meillä ole tandemissa lokasuojia
Pääsimme pienen aherruksen jälkeen liikkelle ja katsoin kelloa. Matkaan oli käytetty 4.5 tuntia. Rinkka + päiväreppu olivat täyteen pakattuna tavaraa. Rinkkani painoi nyt arviolta 50 kiloa ja vaimon reppu 20-25 kiloa. Lähdimme raahustamaan kohti info-aluetta jossa huomasin vesipisteen. Ajattelin, että kokeilen nyt kuitenkin ja toimihan se. Siitä vaiheessa vähän nupussa tuntui liikahtelua, mutta päätin että tehty mikä tehty. Lähdimme kulkemaan eräpolkua kohti leiripaikkaa (400m infosta). Parkkipaikalle infosta oli 200m.
Kuljimme tuon matkan leiripaikalle ja rupesin välittömästi etsimään sopivaa paikkaa teltalle. Telttapaikka löytyi läheltä ruokakatosta. Pääsimme nyt levähtämään. Lähdin katsomaan puita tulipesään, koska lämpö auttaa palautumaan. Kävin hakemassa useita puita, sekä käytin jo siellä olleita puita. Pilkottuani puut pieniksi sain tulen syttymään. Kehoitin vaimoa rauhoittumaan joka toimikin hyvin. Vaikka vaimolla oli pieni paniikki pystyi hän rauhoittumaan. Tulen loisteessa teimme teltan joka osoittautui turhaksi Siinä ihmetellessä Suomen upeata luontoa vietimme kaksi päivää. Nukuimme ruokakatoksessa joka toimi todella hyvin.
Tässä tilannekuvia reissusta. Minulle jäi reissusta todella hyvä mieli. Tandemimme kärsi damagea johtuen helvatun tiensuolauksesta, mutta loppujen lopuksi vaimokin arvosti reissua. Hullu miäs olen. Ainoa mikä nyt jälkikäteen pelotti oli ne mäet Nuuksioon vievällä tiellä.
Olimme kuitenkin niin puhki, että lauantaina lähdimme bussilla + junalla kotiin. Tandem-yhdistelmän hain myöhemmin kaverin rekalla
Tälläistä tehtiin ihan päivän miettimisellä