Liian pitkät kammet Tri pyörässäni 172,5 mm ja ylimmässä asennossa kammet lyttäsivät jalan nostajaa. Samalla tavalla kuin pyöräni kampien ollessa liian takana. Ylipitkistä kammista huolimatta laiska pyörittäminen liian pienellä halkaisijan yrittämisellä tuntui helpommalta kuin nojakissa. Kampien vaatimaa halkaisijaa pyörittämällä oli alkuun vaikeaa, mutta totuin tuntoon ja lisärasitukseen pian, jos toki en jaksanut ihan parasta vauhtia ja kadenssia pitäkään yllä pitkiä aikoja, vaan piti tiputtaa välillä vaihdetta läähättäessä. Sanoisin pystyasennossa voimieni riittävän pitkän kammen kunnolla pyörittämiseen karvan paremmin kuin 160 millistä nojapyörässä seitsemän kuukauden nojailusopeutuisen jälkeen. Koipivoimat ja lihakset ovat kasvaneet etureidessä varsinkin tänä vuonna ja voi pojat, kun 9 kiloa kevyempi paremmilla osilla varustettu yhdellä lisävaihteella varustettu pyörä kiipeää helposti sekä kiihtyy paljon nopeammin. Renkaatkin ovat paljon sporttisemmat tri pyörässä Continental GP4000 S2 26,8 mm leveä edessä ja 24,5 takana vs nojakin kojakit 35 millisinä.
Sprintti Linnanmäkeä ylös nestehukassa kovalla pohjalla 38 km ajaneena vauhdilkkaasti huippunopeus oli 25,5 km/h satulassa istuen. Muisti pätkii tarkan nojakin huippunipeuden suhteen, mutta taisi karvan nopeammin mennä tri pyörä, vaikka ihan selvästi jalat eivät enää wörkkineet kunnolla nesteen ja luulen energian puuttuessa. Sports Tracker arpoi 1:41 keikan energian kulutukseksi 1395 Kcal. En osaa arvata oikeellisuudesta, mutta jano oli olut jo pitkään, enkä syönyt mitään, oli paljon kylmempää kuin kaahatessa nojakilla sekä nyt satoi, kun nojakkiennätyksessä oli kuivaa.
Suuremmalta erot tuntuivat normaalissa ajossa ja kiihdytyksissä kuin huippunopeus antaa olettaa. Koska sprinttiteholla en pitkän aja ja matkavauhtini tehontuottokyky on paljon pienempi, joten suhteellinen ero kevyemmässä ja paremmilla osilla tehdyssä pyörässä on suurempi. Nauroin mäkiä noustessa työmatkallani alkulenkin ensin heitettyäni, joten olin menosuunnan mäissä väsyneempi kuin työmatkalla. Ihan hirvittävä vauhtiero ja keveysero oli tri pyörän hyväksiä jyrkimmissä mäissä ja alamäen jälkeiset ylämäet lensivät huipule ihan eri tavalla kuin nojakilla, vaikka nojakin nopeudet lienevät useimmissa tapauksissa selvästi suuremmat alamäen pohjalla. Ainakin Sports Tracakerin mukaan ovat nojakkinopeudet suuremmat. Kun Tri pyörä kiihtyy kovaan lyhyen lenkin matkavauhtiin puolessa matkassa nojakkiini verrattuna ja on yksi lisävaihde käytössä, vaihteiden välit ovat kapeammat ja kiihdytys syö vähemmän voimaa kiihdytyksen aikana. Ja keston ollessa lyhyempi, kulutin voimiani paljon vähemmän kuin nojakilla, joten mäkiin saapuessa poweria oli taljolla muutenkin mukavasti sykkeen ja hengitystiheyden ollessa alhaisia. Paitsi yhdellä kilsan suoralla, jota ajoin nopeaa matkavauhtia yhteen suuntaan ja isommalla vaihteella kovempaa pyristellessä keuhkojen kärsiessä takaisin ekat 500 m palatessa 37 km/h, eli 6 km/h lujempaa kuin mennessä. Hapotti kivasti ja siten sain vähän simulaatiota töistä palaamiskuntoon, kun ajoin samat testimäet päinvastaiseen suuntaan. Kahden kilsan sprintistä huolimatta oli ähkyssä olevana ja 7 km/h tasaisella muun osan reissua hitaammilla vauhdeilla lepuutellessa mäissä helppoa. Eka mäki ensin ilman himmailua ja himmailua sitten aivan kuten työstä palatessa.
Yksi alamäki-tasainen mutama sata metriä ja ylämäki testipaikka meni sillenn kivasti, että huolimatta väsymyksestä ja janosta sekä reissun pituudesta, jaksoin ylimmällä käyttämälläni vaihteella pakertaa ylämäen päälle ongelmitta, vaikka 45 km/h oli alas mennessä ja kai 40 ylämäen alkaessa. En ylämäen alkunopeutta katsonut niin tarkasti käyrästä. Aiemmin oli pakko vaihtaa alemmalle vaihteelle mäen jyrkimmässä yläosassa. Nyt riitti pyöritys, vaikka kadenssi putosikin alle optimin. Tämä ryntäily oli haittana ennen Lintsin ylämäkispurttia ja en ollut ehtinyt palautua tästä ennen Lintsin nopeusmittausta.