Jatkan tarinaa tuolla vähän aiemmin aloittamastani lyhytkampipystärikokeilusta.
Satulaa on nyt pikalinkulla aivan ilo siirtää ja olenkin siirrellyt sitä jopa ajon aikana ylämäen yllättäessä oikealle korkeudelle ja heti sitten takaisin alemmas, jotta lastausominaisuudet eivät niin pahasti heikkene.
Lyhytkampipystärikokeiluni on osoittanut, että aivan lyhyet kammet vaativat riittävän korkean (suuren etäisyyden) kampikeskiön ja satulan väliin. Matalalla satulalla 105 mm kammilla ei jaksa ajella ylämäkiä, mutta kun satulan nostaa riittävän korkealle, mäkien kiipeäminen on pelkkää huvia.
Jos joskus rupean itselleni tuunaamaan baaripyörää, täytyy runkoa muuttaa siten, että kampikeskiö lasketaan 75 mm alemmaksi kuin samassa pyörässä pitkillä kammilla, jottei polkimet ja siten myös satula ei ole ylempänä kuin normikampisessa.
Haittaa jo melkoisesti kyytiin nousemista, kun tarakalla on banaanilaatikollinen ostoksia ja satula 70 mm korkeammalla. Ei tahdo jalka enää nousta yli. Yhdet housutkin tuossa hommassa jo repäisin haaruksista, kun väkisin nostin jalan satulan ja ruokalaatikon yli.
Satulan laskeminen alemmas auttaa, mutta kun kauppa on alamäen puolella ja sieltä pitäisi sitten painavan ruokalaatikon kanssa ajella mäki ylös, pitäisi satulan olla polkimiin nähden oikealla korkeudella. Kampikeskiön laskumatka on niin suuri, että tuotahan voisi kokeilla kiinnittämällä kampikeskiön alle toisen keskiöputken, vaikka pakoputkiklemmareilla, kuten monessa pyörässä on kiinnitetty kampikeskiöitä etupuomiin. Täytyypä ruveta miettimään rakennetta.