Minulla on autona 487 tuhatta ajettu Seat Cordoba. Se on volkkari, joten se kerää kosteutta sisäänsä ja on harvoin, ja lyhyitä matkoja, ajaessa ärsyttävä laite, kun ikkunat huurtuvat sisältä ja usein ehtii perille, ennen kuin ikkunat ehtivät kirkastua.
Päättelin, että sisäilmasuodatin voi haitata kuivumista. Märällä ja jäätävällä kelillä tuo suodatin tietenkin hygroskooppisena materiaalina imee itseensä kosteutta ilmasta ja on aina märkä ennen kuin on imetty ilmaa läpi niin että kuivuu. Tuo kosteus tietenkin imetään sisälle autoon, jossa se välittömätsi tiivistyy kylmimpiin pintoihin, eli tuuli- ja sivulaseihin.
Nyt kun kaikkialla on vain märkää ja enintään kuivaa lunta, ei suodatinta tarvita. Otin sen viime viikonloppuna pois ja ongelma vaihtoi suuntaa. Ilmapuhalluksen teho parani dramaattisesti ja nyt, ilman pahvihaitarista tehtyä sisäilmasuodatinta, sisään puhaltuva ilma on niin kuivaa, että silmät kuivuvat. Mutta eipä huurru enää.
Auto kuivuu paljon nopeammin jo lyhyellä matkalla ja silmien kuivumisen voi välttää säätämällä puhalluksen nyt alemmas, kun ikkunat eivät tarvitse enää kaikkea puhallusilmaa.
Helppo homma irrottaa suodatin ainakin tuossa. Tuulilasin alareunassa on muovinen kansi, joka tässä on kiinni vain konepellin tiivisteellä. Tuon kannen alta repsikan puolen reunasta löytyi suodatin, joka lähti helposti irti. Panin sen odottamaan kevään kuivia asfalttipölykelejä sisälle. Kevään rutikuivalla ilmalla ei suodattimen kosteushaitasta ole ainakaan haittaa, joten sen voi panna takaisin vaikkapa kesärenkaanvaihdon aikoihin helmikuun viimeisellä viikolla.