Tuossa kuvassa on katsottu asiaa pelkän polkupyörän vastustehon ja -energian kannalta unohtaen kokonaan sähkömoottorin erilaisen hyötysuhteen erilaisessa käytössä.
- SÄhköpyörän energiankulutus.png (35.37 KiB) Katsottu 4472 kertaa
Jos tosiaan ajetaan totaalisen tasaista ja sileää pintaa ja moottorinohjain muuttaa syöttöjännitettä täsmälleen oikein ilman reaktanssihäviöitä ym. epäideaalisuuksia, tuo käyrästö pitää paikkansa.
Tuohon pääsee harjallisella moottorilla valitsemalla matalajännitteisen akun tai erittäin hienolla ja kalliilla taajuusmuuttajalla, joka tekee kaiken oikein.
Todellisuus on kuitenkin sellainen, että moottorilla on tietty, mitoitettu parhaan hyötysuhteen kuormitusalue, josta poikkeaminen heikentää hyötysuhdetta. Ketjusta vetävillä moottoreilla täät moottorin parasta hyötysuhdealuetta voi käyttää erilaisissa kuormitustilanteissa, hitaasti ylämäkeen, tai nopeammin tasaisella.
Tämä moottorin paras toimintapiste pyritään mitoittamaan normaalille pyöräilynopeudelle siten, että paras teho saavutetaan ylämäessä noin puolella nimellisnopeudesta ja matkanopeus tasaisella sovitetaan noin 85% nimellisnopeusesta. Näin saavutetaan moottorin kannalta paras hyötysuhde ja matkakin taittuu kohtuullisesti.
Se sitten, mille nopeusalueelle tuo nimellinen pyörimisnopeus asetetaan, on makuasia. Mitä matalammalle, sitä kauemmas sähköä riittää, mutta sitä pitempään matkaan menee.
Periaate kuitenkin on, että sähkömoottori auttaa parhaiten, kun sillä ajetaan pitkästi n. 80-90% nimellisnopeudesta ja se antaa parhaan tehon kun pyörimisnopeus on 50% nimellisnopeudesta.
Nimellisnopeuden saa selville pyörittämällä vetävää pyörää ilmassa ja mittaamalla tuon nopeuden.